Kyllä peruskonjakin ja kolmen tähden Jallun makuero on eniten pullon etiketissä, jos se tiedetään etukäteen. Näitä makugurujen huijauksia on tehty maailman sivu. Mutta toisaalta: tuotteen brändi tuo kirjaimellisesti lisäarvoa ja brändi tuo paremman maun placebo-efektillä. Placebo-efektiä on puolestaan tutkittu lääketieteessä ja jopa Parkinsonin taudista on lähes parannuttu placebolla. Kiehtovaa on se, että kun tämä potilas sai kuulla kuuluneensa placebo-ryhmään, hän lopetti kaikki lääkitykset - ja sairastui uudestaan. Tutkimuksen tulos: vain otettu placebo vaikuttaa. Jos näet Cokis-pullon ja Pirkka-colapullon ja maistat niistä lasillisen, Cokis on parempaa. Omien aivojesi mielihyväkeskus saa sen aikaan. Tunne on siis todellinen ja sen laukaisee omat aivosi. Haluan nähdä tyypin, joka erottaa toisistaan kolmen tähden jallun ja minkä tahansa konjakin parin ensimmäisen paukun jälkeen ja hyvä jos niillä ekoillakaan.
Jatkanpa aiheesta sen verran, että NYT-liite oli aikanaan kerännyt Pekka Myllykoskea ja Suomen olutseuran puheenjohtajaa myöten aivan legendaarisia oluen ystäviä, joista jokaisella oli oma suosikki. Oli Karhua, Lapin Kultaa, Koffia, Olvia ja muutama halpisolut tyyliin Pirkka / Lidl. Äijät maistelivat ja löysivät ensimmäisellä lasillisella oman suosikkinsa keskimäärin vain 60% varmuudella. Kyllä. Karhu-fani veti Lapin Kultaa ja sanoi "Kyllä tää on vanhaa tuttua Karhua". Kolmannen pullon jälkeen kukaan ei maistanut eroja, onnistuminen oli niin pientä, että se meni tilastollisen poikkeaman piikkiin. Tyypit olivat vaivautuneita, koska olivat tulleet todellisina olutfriikkeinä ja kunnon uholla mukaan juttuun.