Mainos

Sekalaista keskustelua, suuria tunteita, painimista ja vääntämistä Oulun Kärpistä

  • 578 690
  • 2 578

HokiJone

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Luleå HF, tehtaan takuu
Noni, RaiPa painoi vasemmalta vilkku päällä ohi sarjataulukossa. Ollaan siis sarjataulukkoa katsomalla haastajia tuleviin viikon SaiPa ja KooKoo otteluihin. Nyt taidetaan olla siinä kohden mihin kuulutaan näillä esityksillä? Tepes, Sport ja HPK ollaan kuitenkin niukin naukin voitettu tällä kaudella jotka tossa kurkkivat korvan takaa ärsyttävästi.

Voittoisaa viikonjatkoa kaikille!
 

Miksi

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, John Vanbiesbrouck
Noni, RaiPa painoi vasemmalta vilkku päällä ohi sarjataulukossa. Ollaan siis sarjataulukkoa katsomalla haastajia tuleviin viikon SaiPa ja KooKoo otteluihin. Nyt taidetaan olla siinä kohden mihin kuulutaan näillä esityksillä? Tepes, Sport ja HPK ollaan kuitenkin niukin naukin voitettu tällä kaudella jotka tossa kurkkivat korvan takaa ärsyttävästi.

Voittoisaa viikonjatkoa kaikille!
Mennään ottaa laatujengeiltä ja -valmentajilta oppia!
 

Lonkkalämy

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Jos meillä on rahallinen tilanne niin perkeleen hyvä, niin miksi tuohon joukkueeseen ei luoda mitään kilpailua pelipaikoista?

Valmennuksesta voisi paasata vaikka kuinka mutta, mutta tosiasia on että siellä on kenttä pelimiehiä joilla kulkee, ja loput on kattelemassa että millonkohan ulkkarit tekisi seuraavan maalin.

Loput on ihan tusinaukkoja.

Niin ja veskareista… muistan vielä kun meillä oli veskarit jotka pystyivät ottamaan meille pisteitä.
 
(1)
  • Tykkää
Reactions: Fedo

Lätkäisä

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Miten ihmeessä joukkueen peli on saatu noin solmuun? Kenelläkään ei näytä olevan mitään tietoa siitä mitä kentällä pitäisi tehdä, kaksinkamppailut hävitään, moket päästää helppoja ja vastustaja pääsee tekopaikoille äärettömän helposti. Hävetkää kaikki!
 

LarZu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun pisteautomaatit
Oulun pisteautomaatit niminen joukkue näyttää jatkavan 2020-luvun valitsemallaan tiellä. Tällä hetkellä tekee mieli lopettaa koko lajin seuraaminen. Mielenterveys tässä menee. Kärpät on tällä hetkellä valmentajien ja pelaajien hautausmaa. Täällä ei mennä eteenpäin. Kukapa tänne haluaisi tai uskaltaa tulla yrittämään? Mutta jos ja kun se ihme tapahtuu että joku kääntää tämän kelkan mestaruuteen asti niin vaadin patsasta torille samantien.
 

Yargon

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, KeKi
Yhden kannattajan pamfletti.

Olen usein tämän alkukauden aikana ja miksen pidempäänkin pysähtynyt miettimään Oulun Kärppiä, sen menestystä tai pikemminkin menestymättömyyttä ja näiden asioiden vaikutusta omaan elämääni. En pidä, enkä ole koskaan pitänyt itseäni kovan luokan kannattajana. Oma matkani Kärppien kanssa on alkanut 90-luvun loppupuolella isän matkassa E-F seisomakatsomossa. Kovin nuori olen vielä tuolloin ollut mutta välähdyksenomaisia ja hallimakkaran hajuisia muistoja sieltä kannan mukana lopun elämääni. Muistan, kun uusi kannatuslaulu Verkko Heiluu esitettiin livenä ensimmäistä kertaa ennen jonkun ottelun alkua. Vastustajasta tai lopputuloksesta ei ole jäänyt mitään muistikuvaa. Muistan, kun harmaat pelipaidat vaihtuivat Nesteen sponsorivärisiin, muistan Janne Salvan, Sami Alalaurin ja monta muuta omaa suosikkiani tuon ajan joukkueista. Muistan kuinka keväällä -00 koko halli laski sekunteja ja muistan sen vapautuneen tunteen joka oli aistittavissa Raksilan hornankattilan lehtereillä. Itse olin, kuten todettua kovin nuori eikä minulla ollut hajuakaan kuinka paljon helpotusta, patoutunutta epätoivoa ja toivoa paremmasta huomisessa siinä hetkessä, summerin soidessa vapautui. Ikuinen muistijälki siitä kuitenkin on jäänyt. Uusi Kärppäkannattaja oli syntynyt.

Uusi tuleminen alkoi upeasti. Oli Brett Lievers, oli Petr Tenkrat, oli Jari Viuhkola, Laanilan Neste ja Ari Stenius. Hjalliksen Jokereita pidettiin pilkkanaan Kärppäfanien ottaessa Hartwall-areenan haltuunsa. Kärpät oli tekemisen tason absoluuttinen mittari Suomessa. Ovelasti lilliputin valeasuun sonnustautunut kiekkojättiläinen jota alettiin kadehtimaan ja vihaamaan. Kärpistä kasvoi dynastia. Karien Heikkilän ja Jalosen vaatimustasosta ja harjoittelusta kerrotaan legendoja yhä. Joni Pitkänen, Jussi Jokinen, Pekka Rinne. Kärpistä ponnisti tarunhohtoiseen koko maailman eturivin jääkiekkoilijoita. Mikko Lehtosen, Mika Pyörälän ja monen muun kaltaiset hakivat kokemusta ja meriittejä Euroopan parhaista sarjoista mutta palasivat aina takaisin kotiin ja pitivät Kärppien näkyvimmän osan, edustusjoukkueen sydämmen rytmissä.

Kärpät seurana on hukannut tekemisestään tämän kirkkaimman punaisen langan. Puuttuu selkeä visio mitä Kärpät on, mistä se on tulossa ja minne se seurana on menossa. En osaa tarkalleen ajoittaa milloin tämä on tapahtunut mutta jossain vaiheessa intoa, me henkeä ja intohimoa sekä seuraylpeyttä pursunnut Juha Junno vaihtui seurapomoiksi ja kehitysjohtajiksi joiden suilla puhutaan mediassa arvoista ja maalaillaan kuvaa milloin Euroopan parhaasta kasvattajaseurasta ja milloin promotaan kuolleena luotua ajatusta valmentajapolusta. Onttoja sanoja jotka eivät realisoidu kaukalossa eikä niissä ole tarttumapintaa kahvipöytäkeskusteluihin. Kärppäorganisaatio on muuttunut virkamiesmäiseksi ja satunnaiskannattajalle etäiseksi bisneskoneistoksi jolle urheilullista menestystä ja yhteisön palvelemista tärkeämpää on konsernin liikevaihto ja lipputulojen sekä kaljamyynnin laskeminen. Ammattiurheilu on bisnestä, tämän ymmärtää jokainen. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että se on ennenkaikkea intohimo bisnestä. Intohimo on kaiken huippu-urheilun bensiini, turbiini ja eteenpäin kuljettava voima. Ilman palavaa intohimoa seurakulttuurista katoavat ne perusarvot joiden päälle Oulun Kärpät on luotu. Yhteisöllisyys ja tarina.

Koska seuran toiminnasta puuttuu selkeä visio sekä palava intohimo, puuttuu seurasta ratkaisevalla tavalla myös vaatimustaso. Se heijastuu kaikkeen tekemiseen. Jos johtoportaassa olisi vielä aitoa intohimoa, ylpeyttä ja haluparkaa olisi pelipaidan mainoksien väri yhteinäistetty ja ulkoasu muutenkin siistytty, lippujen hinnoittelu olisi inhimillisempää, kannattajakatsomo olisi sille kuuluvalla paikalla päädyssä eikä seuran urheilujohdossa ja toimistossa häärisi henkilöitä joiden kompetenssi kyseisiin tehtäviin on vähintäänkin kyseenalainen. Nämä kaikki kuitenkin ovat isossa kuvassa vain nyansseja. Epäkohtia joita löytyy jokaisesta urheiluseurasta ja mistä tahansa suuremman mittaluokan yhteisötoiminnasta. En väitä, että Ilkka Mikkola, Mikko Myllykoski tai vaikka Tommi Virkkunen yksittäisinä palasina olisivat huonoja nykyisessä työssään. Hekin ovat osittain uhreja siinä samassa keskinkertaisuuden sallivassa ilmapiirissä mikä Kärppien ympärille on kietonut kuristavan verkkonsa. Tuon ongelman viimeisimmäksi, tuskin kuitenkaan viimeiseksi, laskun maksajaksi on nyt tyrkyllä lupaava valmentaja Ville Mäntymaa. Olen huolissani paljon näitä suuremmasta asiasta. Mitä on tapahtumassa routaiselle kärppäsydämmelle.

Kärpät merkitsee yhä Oululaisille ja pohjois-suomalaisille paljon. Kärpät herättää tunteita ja intohimoa. Osa kanavoi tätä intohimoa kirjoittamalla keskustelupalstoille kriittisiä avautumisia, osa yrittää viimeiseen asti pysyä positiivisena ja toiveikkaana, osa menee halliin ja pitää kovaa meteliä katsomon pimeimmästä kulmasta, osa kertoo lapsilleen tarinoita Jari Viuhkolan lättysyötöistä tai Lasse Kukkosen kuolemaa halveksuvasta blokkipelaamisesta. Toiset perustavat seuran ympärille yhdistystoimintaa, toiset alkavat porista viikoittain podcastia. Toiset arvostelevat työpaikkojen kahvihuoneissa uusia hankintoja ja spekuleeraavat seuraavista. Kärpät kiinnostaa. Tarinat elää.

Ei minua kiinnosta tarina siitä kuinka Kärppien talous on maan eliittiä ja kuinka monta prosenttiyksikköä liikevaihto on taas kasvanut tai mitkä raikkaat ja reippaat tai vahvat ja nopeat juuri nyt ovat niitä Kärppien arvoja. Sen sijaan: kamalan korpivaelluksen jälkeen, kaukaa poloilta pohjanmailta ja raukoilta sivistyksen reuna-alueilta ponnistava, oman kylän pojilla, Patelan puumilla etelän suuria vastaan taistelava, pieni ja sympaattinen puolen Suomen Kärpät. Siinä oli sitä jotain. Sen tarinan minä ostin. Sille tarinalle minä olin myyty.

Perikärppäläinen identiteetti, kärppäsydän on painunut unohduksiin talouslukujen ja muuttuvan yhteiskunnan ristipaineeseen. Se korisee henkitoreissaan mutta kuollut se ei ole. Kurssia voi muuttaa. Isonkin laivan voi kääntää. Kärpillä on kaikki mahdollisuudet, työkalut ja koko yhteisön halu olla jälleen se Pohjoisen kiekkojättiläinen ja puolen suomen jääkiekon sekä urheilun kirkkain soihdunkantaja.

Oulun Kärppien hallitus. Juha Junno. Joku? Vielä kerran. Antakaa meille tarina johon voimme uskoa.

Kirjoittaja on ennen intohimoisempi nykyään maltillisempi toisen polven kärppäkannattaja ja tulevien kolmannen polven kärppäihmisten kasvattaja jolle Oulun Kärpät merkitsee enemmän kuin talouslukuja tai parin-kolmen kauden menestymättömyyttä.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
Kärpät
Siis huhhuh... Kaikennäköistä Kärppää on kyllä viimeiset viisi vuotta kaukalossa nähty, mutta kyllä eilinen oli ehdottomin pohjanoteeraus. Ihan uskomatonta, kuinka selvästi näki joukkueen luovuttaneen ja pelanneen valmentajaa ulos. Edelleen silti sama valmennustiimi jatkanee. Nyt saatana herätys!

Ihan koko elämäni olen Kärppiä tiiviisti seurannut ja kannattanut. Hyi helvetti, että tekee pahaa, kun täysin mukavoituneet, välinpitämättömät ja saamattomat pukumiehet raiskaa omaa rakasta seuraa.

Koska seuran toiminnasta puuttuu selkeä visio sekä palava intohimo, puuttuu seurasta ratkaisevalla tavalla myös vaatimustaso. Se heijastuu kaikkeen tekemiseen. Jos johtoportaassa olisi vielä aitoa intohimoa, ylpeyttä ja haluparkaa olisi pelipaidan mainoksien väri yhteinäistetty ja ulkoasu muutenkin siistytty, lippujen hinnoittelu olisi inhimillisempää, kannattajakatsomo olisi sille kuuluvalla paikalla päädyssä eikä seuran urheilujohdossa ja toimistossa häärisi henkilöitä joiden kompetenssi kyseisiin tehtäviin on vähintäänkin kyseenalainen. Nämä kaikki kuitenkin ovat isossa kuvassa vain nyansseja.
Niin ja Virkkunenhan oli myös se, joka hienosti mainosti silloin yksi kesä, että halliin lisätään värejä, jotta saadaan Kärppien brändi enemmän näkyviin. Nyt meillä on ollut sinikeltainen halli viimeiset 4 vuotta. Aivan sairasta kuinka urheiluseuran toimitusjohtaja voi olla kujalla urheilusta.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Upeeta Ville upeeta, KuPS
Kärpillä on nyt muuten historian toiseksi pisin jakso mestaruuksien välillä. Ennätys toki on ekan ja toisen mestaruuden välinen 23 vuotta, mutta sen jälkeen pisin pätkä ennen tätä oli kuusi vuotta vuosien 2008 ja 2014 välillä. Nyt siis tuo kuuden vuoden jakso on ohitettu jo reilusti, lisäksi en nyt ihan hirmu paljon odota sitäkään että mestaruus tulisi ensi keväänä.

Hyvin menee mutta menkööt.
 

Tukala

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomalainen jääkiekkokulttuuri
Yhden kannattajan pamfletti.

Olen usein tämän alkukauden aikana ja miksen pidempäänkin pysähtynyt miettimään Oulun Kärppiä, sen menestystä tai pikemminkin menestymättömyyttä ja näiden asioiden vaikutusta omaan elämääni. En pidä, enkä ole koskaan pitänyt itseäni kovan luokan kannattajana. Oma matkani Kärppien kanssa on alkanut 90-luvun loppupuolella isän matkassa E-F seisomakatsomossa. Kovin nuori olen vielä tuolloin ollut mutta välähdyksenomaisia ja hallimakkaran hajuisia muistoja sieltä kannan mukana lopun elämääni. Muistan, kun uusi kannatuslaulu Verkko Heiluu esitettiin livenä ensimmäistä kertaa ennen jonkun ottelun alkua. Vastustajasta tai lopputuloksesta ei ole jäänyt mitään muistikuvaa. Muistan, kun harmaat pelipaidat vaihtuivat Nesteen sponsorivärisiin, muistan Janne Salvan, Sami Alalaurin ja monta muuta omaa suosikkiani tuon ajan joukkueista. Muistan kuinka keväällä -00 koko halli laski sekunteja ja muistan sen vapautuneen tunteen joka oli aistittavissa Raksilan hornankattilan lehtereillä. Itse olin, kuten todettua kovin nuori eikä minulla ollut hajuakaan kuinka paljon helpotusta, patoutunutta epätoivoa ja toivoa paremmasta huomisessa siinä hetkessä, summerin soidessa vapautui. Ikuinen muistijälki siitä kuitenkin on jäänyt. Uusi Kärppäkannattaja oli syntynyt.

Uusi tuleminen alkoi upeasti. Oli Brett Lievers, oli Petr Tenkrat, oli Jari Viuhkola, Laanilan Neste ja Ari Stenius. Hjalliksen Jokereita pidettiin pilkkanaan Kärppäfanien ottaessa Hartwall-areenan haltuunsa. Kärpät oli tekemisen tason absoluuttinen mittari Suomessa. Ovelasti lilliputin valeasuun sonnustautunut kiekkojättiläinen jota alettiin kadehtimaan ja vihaamaan. Kärpistä kasvoi dynastia. Karien Heikkilän ja Jalosen vaatimustasosta ja harjoittelusta kerrotaan legendoja yhä. Joni Pitkänen, Jussi Jokinen, Pekka Rinne. Kärpistä ponnisti tarunhohtoiseen koko maailman eturivin jääkiekkoilijoita. Mikko Lehtosen, Mika Pyörälän ja monen muun kaltaiset hakivat kokemusta ja meriittejä Euroopan parhaista sarjoista mutta palasivat aina takaisin kotiin ja pitivät Kärppien näkyvimmän osan, edustusjoukkueen sydämmen rytmissä.

Kärpät seurana on hukannut tekemisestään tämän kirkkaimman punaisen langan. Puuttuu selkeä visio mitä Kärpät on, mistä se on tulossa ja minne se seurana on menossa. En osaa tarkalleen ajoittaa milloin tämä on tapahtunut mutta jossain vaiheessa intoa, me henkeä ja intohimoa sekä seuraylpeyttä pursunnut Juha Junno vaihtui seurapomoiksi ja kehitysjohtajiksi joiden suilla puhutaan mediassa arvoista ja maalaillaan kuvaa milloin Euroopan parhaasta kasvattajaseurasta ja milloin promotaan kuolleena luotua ajatusta valmentajapolusta. Onttoja sanoja jotka eivät realisoidu kaukalossa eikä niissä ole tarttumapintaa kahvipöytäkeskusteluihin. Kärppäorganisaatio on muuttunut virkamiesmäiseksi ja satunnaiskannattajalle etäiseksi bisneskoneistoksi jolle urheilullista menestystä ja yhteisön palvelemista tärkeämpää on konsernin liikevaihto ja lipputulojen sekä kaljamyynnin laskeminen. Ammattiurheilu on bisnestä, tämän ymmärtää jokainen. Ei pidä kuitenkaan unohtaa, että se on ennenkaikkea intohimo bisnestä. Intohimo on kaiken huippu-urheilun bensiini, turbiini ja eteenpäin kuljettava voima. Ilman palavaa intohimoa seurakulttuurista katoavat ne perusarvot joiden päälle Oulun Kärpät on luotu. Yhteisöllisyys ja tarina.

Koska seuran toiminnasta puuttuu selkeä visio sekä palava intohimo, puuttuu seurasta ratkaisevalla tavalla myös vaatimustaso. Se heijastuu kaikkeen tekemiseen. Jos johtoportaassa olisi vielä aitoa intohimoa, ylpeyttä ja haluparkaa olisi pelipaidan mainoksien väri yhteinäistetty ja ulkoasu muutenkin siistytty, lippujen hinnoittelu olisi inhimillisempää, kannattajakatsomo olisi sille kuuluvalla paikalla päädyssä eikä seuran urheilujohdossa ja toimistossa häärisi henkilöitä joiden kompetenssi kyseisiin tehtäviin on vähintäänkin kyseenalainen. Nämä kaikki kuitenkin ovat isossa kuvassa vain nyansseja. Epäkohtia joita löytyy jokaisesta urheiluseurasta ja mistä tahansa suuremman mittaluokan yhteisötoiminnasta. En väitä, että Ilkka Mikkola, Mikko Myllykoski tai vaikka Tommi Virkkunen yksittäisinä palasina olisivat huonoja nykyisessä työssään. Hekin ovat osittain uhreja siinä samassa keskinkertaisuuden sallivassa ilmapiirissä mikä Kärppien ympärille on kietonut kuristavan verkkonsa. Tuon ongelman viimeisimmäksi, tuskin kuitenkaan viimeiseksi, laskun maksajaksi on nyt tyrkyllä lupaava valmentaja Ville Mäntymaa. Olen huolissani paljon näitä suuremmasta asiasta. Mitä on tapahtumassa routaiselle kärppäsydämmelle.

Kärpät merkitsee yhä Oululaisille ja pohjois-suomalaisille paljon. Kärpät herättää tunteita ja intohimoa. Osa kanavoi tätä intohimoa kirjoittamalla keskustelupalstoille kriittisiä avautumisia, osa yrittää viimeiseen asti pysyä positiivisena ja toiveikkaana, osa menee halliin ja pitää kovaa meteliä katsomon pimeimmästä kulmasta, osa kertoo lapsilleen tarinoita Jari Viuhkolan lättysyötöistä tai Lasse Kukkosen kuolemaa halveksuvasta blokkipelaamisesta. Toiset perustavat seuran ympärille yhdistystoimintaa, toiset alkavat porista viikoittain podcastia. Toiset arvostelevat työpaikkojen kahvihuoneissa uusia hankintoja ja spekuleeraavat seuraavista. Kärpät kiinnostaa. Tarinat elää.

Ei minua kiinnosta tarina siitä kuinka Kärppien talous on maan eliittiä ja kuinka monta prosenttiyksikköä liikevaihto on taas kasvanut tai mitkä raikkaat ja reippaat tai vahvat ja nopeat juuri nyt ovat niitä Kärppien arvoja. Sen sijaan: kamalan korpivaelluksen jälkeen, kaukaa poloilta pohjanmailta ja raukoilta sivistyksen reuna-alueilta ponnistava, oman kylän pojilla, Patelan puumilla etelän suuria vastaan taistelava, pieni ja sympaattinen puolen Suomen Kärpät. Siinä oli sitä jotain. Sen tarinan minä ostin. Sille tarinalle minä olin myyty.

Perikärppäläinen identiteetti, kärppäsydän on painunut unohduksiin talouslukujen ja muuttuvan yhteiskunnan ristipaineeseen. Se korisee henkitoreissaan mutta kuollut se ei ole. Kurssia voi muuttaa. Isonkin laivan voi kääntää. Kärpillä on kaikki mahdollisuudet, työkalut ja koko yhteisön halu olla jälleen se Pohjoisen kiekkojättiläinen ja puolen suomen jääkiekon sekä urheilun kirkkain soihdunkantaja.

Oulun Kärppien hallitus. Juha Junno. Joku? Vielä kerran. Antakaa meille tarina johon voimme uskoa.

Kirjoittaja on ennen intohimoisempi nykyään maltillisempi toisen polven kärppäkannattaja ja tulevien kolmannen polven kärppäihmisten kasvattaja jolle Oulun Kärpät merkitsee enemmän kuin talouslukuja tai parin-kolmen kauden menestymättömyyttä.
Upea kirjoitus. Suorastaan fantastinen. Kiteytyit näkökulmasta niin kauniisti sen, mikä on urheilussa kauneinta.

Ne tarinat. Ne legendat. Ne tekee kaikesta, niistä surkeista kausista ja tyhjistä hetkistä kaiken sen arvoista.

Kiitos, kun jaoit tämän kirjoituksen kanssamme. Toivon jo pelkästään teidän fanienkin puolesta, että saamme jälleen kohta kuulla, kuinka Kärppien tarinan jatkuukaan
 
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Kärpät. Oulun Kärpät. Se oma joukkue jonka muistan jo pennusta asti vaikken lätkää edes seurannut polvenkorkusena, ala-asteelta muistan kun laulettiin Lätkälaulua "Kärpät, Kärpät, kotipaikka Oulu, on tyyliä, on taitoa, se on kuin kiekkokoulu.." muistaakseni aikatarkkaa noin meni Kärppien säkeistö en ala googlettelee sanotuksia.

Nuista ajoista on aikaa ja eripuolilla kotimaata tullut asuttua, sama joukkue on sydämessä paikkansa pitänyt. Liigapaluu joka päätti korpivaelluksen, seuranneet mestaruudet, ihan mahtavat playoffit ja finaalit Tepsiä Jokereita Bluesia jne. vastaan, ei-ihan-sitä-kolmatta-putkeen -hammastenkiristely, on hikeä ja olutta (vielä siihen aikaan) virrannut, onnittelut/widduilut eri joukkueita kannattavilta kavereilta.. Tunnetta, tunnetta on ollut. Laidasta laitaan. Viuhkola, Pyörälä, Tenkrat.. Liigan tylyin kolmosketju Junttila Kemppainen Donskoi.. Ae että..

Ja ettei liian haikeeksi menisi niin paluu nykyhetkeen kuin nyrkki pöytään.
Olisi helppoa ja jokseenkin kliseistä hokea vain että vituttaa-vituttaa-vituttaa ad infinitum. Tottahan sekin toki, vaan miten tämän tunteen Kärppien tästä kaudesta (toistaiseksi) pukisi sanoiksi. Kun viime kaudella näytti jo ihan kivasti kulkevan, nousukiitoa Havun komennossa, Teemuuu Turuuneeeen teki niitä tavaramerkkimaalejaan joita koosteista mielellään katsoi useampaankin otteeseen. Alkoi näyttää oikein lupaavalta kaikin puolin ja innokkaimmat jo puhalteli jo pölyjä kullankaivuuvarusteista.

Vaan mitä, mitä ihmettä on tapahtunut. Mitä maailmassa on pitänyt tapahtua. Olivatko odotukset ihan liian korkeella vai miksi on olo kuin ois lähtenyt Manowarin keikalle ja lavalle nouseekin Arttu Wiskari. Ei ihan mitä odotettiin, ja eihän nyt hyvä ihme voi ainoastaan Turusen - tai edes yhden ketjun - varassa olla että homma toimii?

Tällä hetkellä todellakin Kärpät on Liigan keltamustien heikoin lenkki. Ekaks käy KalPa kahtena peräkkäisenä iltana korjaamassa isommat pisteet kiitosta vuan, sit lappeenrantalaiset tulee "this - is - SaiPaaaa" ja potkasee Kärpät kuiluun. Siis mitä helevettiä.

Huoh, avautuminen riittäkööt nyt, harvemmin tällasia yleensäkään harrastan mut nyt tuntui siltä. Kiitos ja mukavaa viikonloppua kaikille liigaa seuraaville, miksei muillekkin.
 

Corona

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun Kärpät
Tepsin kolmen pisteen voiton myötä Kärpät tippuu runkosarjan sijalle 11. Pelattiin tai ei, niin päin helvettiä menee.
 

IcePhoenix

Jäsen
Suosikkijoukkue
Habs, Kärpät, Kiekko-Espoo
Tepsin kolmen pisteen voiton myötä Kärpät tippuu runkosarjan sijalle 11. Pelattiin tai ei, niin päin helvettiä menee.
Onneksi kausi ei pääty runkosarjaan kuin sijoilla 13 ja 14. Jos playoffit jää haaveeksi, niin katse kohti playoutteja :)
 
Suosikkijoukkue
Kärpät, Sebastian Aho, Saravon Pekka
Tepsin kolmen pisteen voiton myötä Kärpät tippuu runkosarjan sijalle 11. Pelattiin tai ei, niin päin helvettiä menee.
Haha.. Tuli kyllä ihan spontaani naurahdus tolle viimeselle lauseelle =D
VIttu meillä menee hyvin.
 

LarZu

Jäsen
Suosikkijoukkue
Oulun pisteautomaatit
Tänään jätän pelin välistä vaikkei mitään estettä ole. Meininki 2020-luvulla on johtanut siihen että parempi ottaa etäisyyttä hetkeksi. Kärpät nousee vielä mutta milloin on vaikea sanoa. Tapahtuuko se tämän vuosikymmenen aikana vai onko meillä menossa pidempi ”korpivaellus”. Tämä olkoon minun kannanottoni organisaatiolle. Jotain tarttis tehdä.
 

Imsamiz50

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Mikähän ois sellanen sopiva promille raja, että tän iltasen matsin uskaltaa päälle pistää. Skipatahan tää peli tekis, mutta sopivasti vitutus laantunut parissa päivässä siihen, että viittii sohvalle sentää kivuta ja pistää ton pelin päälle ja pilata loppu ilta sitten siinä.
 

Roger Moore

Jäsen
Suosikkijoukkue
Upeeta Ville upeeta, KuPS
Rehellisesti sanottuna, nyt taitaa ihan aidosti olla se tilanne että katson jotain muuta kuin Kärppien tämän illan pelin. Siis nimenomaan siinä tilanteessa kun ei ole mitään suunniteltua menoa pelin ajaksi. Todennäköisesti valitsen liigapeleistä ensiksi tuon KalPa-HIFK ottelun ja klo 19 alkaen voisi katsoa Ruudusta Apulannan keikkaa. Pakko ottaa etäisyyttä nyt tähän sekoiluun.

Toki itseni tuntien, telkkari on kuitenkin viritetty klo 17 siihen Kärppien peliin ja paria tuntia myöhemmin sitä kysyy taas itseltään että miksi.
 

HokiJone

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, Luleå HF, tehtaan takuu
Sen sanon kuitenkin, että on helppo olla kannattaja, joka poimii mansikat kakun päältä ja seisoo torilla kärppäpaita päällä kevään kultajuhlissa, mutta on valmis jättämään joukkueen, taustat ja koko seurayhteisön juuri silloin, kun yhteisö tarvitsisi sitä tukea kaikkein kipeimmin.
Siirrän tähän ketjuun vastauksen tuolta tultamunille ketjusta.

Mutta sitten on taas meitäkin, kuten minä, joka kritisoi Kärppiä aika äärimmäisesti täällä palstalla mutta olen silti ollut tälläkin kaudella jokaisessa kotipelissä. Tänäänkin menossa.

Korvaan silti kalskahtaa tuo, että seura on silmissäsi kuin uhri jolla nyt vaan on sattunut menemään koko 2020-luku tosi huonosti, kun on niin surkea tuuri. Paskat, seuran omilla tietoisilla valinnoilla tässä jamassa ollaan
 

Koodari

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät
Mahtava lomaviikko takana ja mikäs sen mukavampaa kun ottaa pienet sievät kalsarikännit ja katsella Kärppäpeliä illalla. Toisaalta, voisi tuon pelin jättää katsomatta kun voi olla että koko viikon hyvän olon tunne haihtuu sen sileän tien ja maanantaina vituttaa taas kaikki. Elämä on taas valintoja
 

Irbe

Jäsen
Suosikkijoukkue
Penguins
Siirrän tähän ketjuun vastauksen tuolta tultamunille ketjusta.

Mutta sitten on taas meitäkin, kuten minä, joka kritisoi Kärppiä aika äärimmäisesti täällä palstalla mutta olen silti ollut tälläkin kaudella jokaisessa kotipelissä. Tänäänkin menossa.

Korvaan silti kalskahtaa tuo, että seura on silmissäsi kuin uhri jolla nyt vaan on sattunut menemään koko 2020-luku tosi huonosti, kun on niin surkea tuuri. Paskat, seuran omilla tietoisilla valinnoilla tässä jamassa ollaan
Totta kai ja näin sen urheilussa kuuluu mennä. Moni asia ja päätös ihan pelaajahankinnoista lähtien on varsinkin näin jälkikäteen mennyt ihan päin seiniä ja toisaalta kovimmat kilpailijat ovat pystyneet nousemaan vielä entistäkin kovemmiksi.

Tarkoituksenani ei ollut sanoa, että Kärpät olisi mitenkään uhri, tai seura joka ajelehtii ympäriinsä ja jolle asiat vaan tapahtuu. Itse tämä paska on kaivettu ja itse täältä vielä noustaan.
 

charger

Jäsen
Suosikkijoukkue
Se Puree!
Normaalisti olisin useimmiten hallilla, mutta katsellaan nyt pelit toistaiseksi TV:stä. Ei vaan kykene elämään täysillä pelissä mukana tällä hetkellä. Marjamäen aikana kannustin joukkuetta G-kulmasta käsin, mutta loppuvaiheessa toivoin samalla mielessäni, että kaveri saisi monoa. Ei se oikein toimi henkisesti vetää narua eri suuntiin. Parempi vaan jäädä reilusti kotiin.
 
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös