Eniten tuossa touhussa ihmetyttää ja oksettaa se tietynlainen ylimielisyys ja omaan erinomaisuuteen tukehtuminen. Luullaan olevan jotain ukkoylijumalia, joilla ei ole, kuin pelkkiä oikeita vastauksia. Jos esim. katsotaan tuota pelaajien scouttausta, niin ei se ole mielestäni mikään häpeä, että mm. Sahlstedt tukeutuu pelaajtarkkailussa data-analytiikkaan, palkkasi Lukkoon kokopäiväisen data-analyytikon ja hyödyntää tuota dataa pelaajahankinnoissa sekä aputyökaluna silmän tueksi. Ja hyvinhän ne Lukon haut ovatkin pääsääntöisesti osuneet, siis todella hyvin. Fiksua toimintaa ja yritetään koko ajan kehittää omaa tekemistä ja koko ajan pohtia, että miten voidaan olla parempia ja mikä meistä tekee parempia, auttaako joku työkalu siinä yms.
Ei siinä ole mitään häpeää pyytää apua tai tukeutua muiden osaamiseen. Ei kukaan tiedä tai osaa kaikkea. Sehän on vain viisasn ihmisen merkki, että osaa pyytää apua ja analysoida sekä ymmärtää, että miten voidaan olla parempia. Ole nöyrä ja halua oppia. Myönnä heikkoutesi, jotta voit parantaa niitä ja täydentää niitä paremmiksk. Ja Sahlstedthan näyttää melkein nerolta tuon peliliikkeen jälkeen, kun palkkasi Teperin Lukolle hommiin. Ammattimiehen merkki, et pystyy ns. "nöyrtymään" (jos sitä nyt edes nöyrtymiseksi haluu kutsua), että kaikkea ei tiedetä ja, että eihän tämä minu silmäni ains niin luotettava olekaan, vaan tarvitaan lisävahvistusta pelaajatarkkailuosastolle, jotta siitä saadaan vieläkin parempi.
Tämä Kärppien myyttinen scouttausosasto on nyt varmasn jo ihan legendaa ja myyttiä itsessään. Liekö kukaan edes nähnyt kavereita hommissa, liekö heitä olemassakaan, tai sitten ovat yksinkertaisen surkeita ja ammattitaidottomia työssään. Sellainen pöhöttyneisyys, ylimielisyys ja omaan paskaan sekä erinomaisuuteen tukehtuminen paistaa Kärppien toiminnasta läpi. Nöyryys ja kyky reflektoida omaa toimintaa puuttuvat täysin. Mis on halu oppia lisää koko ajan? Missä on halu kehittää itseään ja kehittää seuraa? Sinun pitää osata johtaa ensin itseäsi, ennen kuin voit johtaa organisaatiota. Mutta jos olet ylimielinen ja omaan erinmaisuuteesi tukehtuva pökkelö, joka luulee tietävänsä kaikesta kaiken ja, että opittavaa ei enää mukamas ole, niin ei silloin se tekeminen on juuri tuollaista vasemman käden puuhastelua ja annetaan hurja määrä tasoitusta kaikille muille. Silloin se itsensäkin johtaminen ja kehittäminen loppuu, kun tulee liian itsevarmakdi omista taidoista ja luulee tietävänsä ja olevansa saavittaneen jonkun Nirvanan, jonka jälkeen ei tarvitse muka enää jatkaa opiskeluja ja reflektointia.
Aina on opittavaa. Ihan koko ajan, olit sitten miten piinkova ammattimies tahansa. Älä koskaan tyydy nykytilaan tai ala tuudittautua, älä koskaan. Pohdi koko ajan, jatkuvasti, että miten voin olla parempi. Tapparasta voidaan ottaa oppia. Tapola ja Rautakorpi duo tätä taannoin avasivat C Morella. Ei se aina ole happy familya, eikä perkele kuulukaan olla! Asioista voidaan olla kiivaastikin eri mieltä, mutta ne on ne asiat, jotka riitelevät. Ja silloin testataan se oma argumentointitaito ja osaaminen, kun joku muu haastaa niitä näkemyksiä ja sparraa sinua. Eikä koskaan, ei edes mestaruuksien jälkeen tyydytä nykytilaan. Tapolan sanoin "älä koskaan tyydy siihen missä olet, vaan jatkuvasti etsi keinoja olla parempi. Tätä tarvitaan Kärppiinkin sen vitun selkään taputtelun sijasta.
Haastamista ja kyseenalaistamista ja konflikteja, ei toisten selänpesua. Ei aina tarvitse vetää jumalattomia hernepalkoja nenäämn, pahoittaa mieliä ja ottaa asioita henkilökohtaisesti. Yhteisen hyvän edessähän siinä ollaan ja asioista keskutellaan. En koskaan tule ymmärtämään joissain ryhmissä sitä hymistelyä ja teennäistä jeejee -henkeä ja koskaan ei saisi sanoa pahasri tai edes nostaa epäkohtia esille, koska se pilaa jonku "hyvän fiiliksen". Ihan oksettavaa tuo "raaputa sinä minun selkää, niin minä raaputan sinun selkää" ideologia ja paska. Edelleen, menkää johonki harrastesarjan pubijengiin, jossa tuo hyvä fiilis ja se, että kaikilla on kivaa, riittää. Ei konflikteja pidä pelätä organisaatiossa. Kyse ei ole siitä, että miten konflikteja voidaan välttää, vaan, että miten niitä voidaan käsitellä laadukkaasti.
Konfliktit eivät ole mitään "häiriöitä", joita pitää poistaa, vaan luonnollinen osa vuorovaikutusta ja kehitystä. Konfliktit ovat pitkälti erilaisten ja uusien näkökulmien tuomista esille ja niitä tarvitaan aina, mikäli halutaan kehittyä ja pysyä evoluutiossa mukana. Konflikteilla ja haastamisella voidaan saavutta jotain uutta ja oppia jltain uutta. Kehitys, siitä tässä on kyse. "Kaikesta kaiken" tietävät ammattilaisetkin voivat kehittää itseään ja osaamistaan vaikka kuinka ja paljon. Muun muassa Lauri Marjamäki kuuluu tähän ryhmään. Harri Aho taasen kuuluu johonkin ihan muuhun kategoriaan...uskomatonta, että päävalmentaja joutuu neuvomaan urheilujohtoa ja olemaan se opastava voima tässä, kun noista ruojista ei siihen ole...pitäisi olla ihan toisin päin.
Siihen omaan paskaan oltaisiin jo pomminvarmasti hukuttu, ellei Lauri Marjamäki olisi tullut kiskomaan saunaporukka ylös sieltä. Nyt kauden jälkeen Late saa pitää, ja varmasti pitääkin, kunnon kurinpalautuksen ja laittaa paskat takaisin ruotuun. Marjamäki on vaatimustason asettaja ja piinkova ammattimies, jolle mm. nämä edellä mainitut asiat ovat kristallinkirkkaita, kuten moni muu huippu-urheiluun liitettyvä asia. Ymmärtää myös makkinoinnista ja brändinkin rakentamisesta jotain, kuten tuossa C Moren haastattelussa kuultiin ja antoi piikkiä siltä osalta Kärpille. Mutta Kärppien toimistolla istutaan tämänkin asian suhteen peukalo perseessä. Marjamäki, jos kuka tämän seuran taas täältä nostaa sinne minne se kuuluu, ei mitkään Ahon Harrit tai Virkkusen Tommit. Minun puolestani voisi vapauttaa jo koko saunaköörin ja selänpesuerkhon palveluksistaan, mutta sehän ei toki tule tapahtumaan, joten kaikki, siis ihan kaikki organisaation toiveet, haaveet ja unelmat paremmasta huomisesta on lasetettu Lauri Marjamäen kepeille harteille.