En oikein osannut päättää, mihin ketjuun kirjoitan, joten valitaan nyt tämä sekalaisia tunteita ja tuoksuja –ketju, koska sisältää myös ajatuksia joukkueesta yleisesti, ei pelkästään Jokisesta.
Korostan heti alussa, että en missään nimessä puolustele Jokisen eilistä taklausta. Se oli tyhmä ja tarpeeton temppu, josta epäilemättä tulee jonkinlaisia kurinpidollisia seuraamuksia. Silti minua hieman syljettää tämä tapa, jolla osa on valmiita heittämään Jokisen ns. bussin alle, kun on niin paska pelaaja ja vielä kehtasi taklatakin, vaikka oma syy kun on niin hidas ja huono kiekkoilija. Ja nyt jopa seiskafinaalin tappiokin on Jokisen vika. Kausi lähti hieman jähmeästi liikkeelle, mutta jokainen voi miettiä, miten helposti välilevynpullistuman jälkeen kuntoudutaan huippukuntoon lajissa nimeltä jääkiekko. Viimeisimmät ottelut ovat kuitenkin olleet Jussilta nousujohteisia, tekeminen on aivan timanttista alivoimalla, ja ollut myös useamman kerran jo ratkaisemassa voittoja laadukkaiden syöttöjen ja peliälynsä avulla. Hidas on, mutta jääkiekossa tarvitaan onneksi myös muitakin ominaisuuksia kuin pelkkää nopeutta. Ajatelkaapa hetki tilannetta, jossa meillä olisi joukkueellinen pelkkiä ”radekkoblizekkeja” pörräämässä jäällä! Ei muuten naurattaisi. Jotenkin tosi harmi, että tämä taklaus sumentaa osalta myös kyvyn nähdä ne hyvät asiat Jokisen pelaamisessa. Kyseessä on kuitenkin tärkeä pelaaja Kärpille, ja tulee taatusti olemaan iso ja merkittävä palanen tämän kauden joukkuetta, kunhan pelikieltonsa kärsii ja pääsee hiljalleen takaisin huippukuntoon. Ottaa myös varmasti opikseen tästä casesta.
Tässä kohtaa korostan edelleen, etten puolustele Jokisen taklausta. MUTTA. Kyllä minusta tuntuu tavallaan aika hyvältä nähdä se, että tuollainen kaiken kokenut ja nähnyt NHL-konkari jaksaa edelleen syttyä ns. täydellä liekillä johonkin syyskuun lopun runkosarjaotteluun. On nimittäin paljon lokaa annettu jo konkariosaston niskaan siitäkin, että tullaan vaan jäähdyttelemään Kärppiin ja nauttimaan suuresta palkasta. Toki ne hermot olisi täytynyt pitää kurissa, mutta ei kukaan tuolla tavoin reagoisi, ellei olisi täydellä sydämellä hommassa mukana. Silloin ne tunteet tahtoo joskus viedä nopeammin kuin järki, niin valitettavaa kuin se onkin. (Oletan tässä, että Jokisen tunteet kuumenivat muun joukkueen mukana Lammikon aloitusjäähyn takia, ja se Nättisen suorittama ”tikkari suusta” oli ns. viimeinen pisara – jos tämä kiekonriisto olisi tapahtunut jossain muussa kohdassa, en usko, että Jokinen olisi reagoinut noin tyhmällä taklauksella).
Eteenpäin.
Olen ehkä vähän vanhanaikainen kannattaja, mutta tykkään siitä, että logolle ja joukkueelle pelataan aidosti täydellä sydämellä, vaikka se toisinaan saattaa maksaa jopa jäähyn verran. Minusta on hienoa, että joukkueesta löytyy esimerkiksi ottokarvisia ja lassekukkosia, jotka ovat aina valmiita puolustamaan omiaan ja antamassa muistutusta vastustajalle, jos joku omista kokee vääryyttä jäällä.
