Mitään en mistään tiedä, mutta pari teemaa ainakin tulee mieleen (yhtä aikaa ja muiden ohella):
IFK on haluttu ja pelaajien arvostama organisaatio, mutta ehkä enemmän välinearvon kuin seuran itsensä vuoksi. Suomalaisella pelaajalla kun rupee oleen Liiga ”läpi pelattu”, on IFK paras näyteikkuna antaa näytöt ulkomaan keikkaa varten. Ammattimiehet pelaavat aivan varmasti tosissaan voitosta, mutta hiukan enemmän itsensä kuin seuran vuoksi. Ja joka tapauksessa: mitään pysyvää he ei tuo - onnistuessaan lähtevät eteenpäin, epäonnistuessaan IFK laittaa heidät ulos (pois uusien kokeilujen tieltä). Muutos lähtee junnuista, ja nykyään IFK toki hankkii tänne paljon eri ikäistä potentiaalia kasvamaan kohti edaria. Ongelma vaan on, että lyhytjänteisyys (jota me kannattajat ruokimme vaatimalla välitöntä menestystä) ajaa seuraa samanaikaisesti hankkimaan myös ne maakuntien nimimiehet eikä junnut oikeesti saa aikaa ja luottoa kasvaa isoihin rooleihin. Karkaavat maakuntiin, ja sama kierre jatkuu...
Toinen vakava aihe on valmennus. Seuran päättäjät ilmeisesti elää pysyvästi siinä uskossa, että erinomaisella rosterilla riittää keskinkertainenkin valmennus. Haaveajattelua nykypäivän Liigassa.