Granlundin kohdallahan toi jääminen osoittautui kamalaksi virheeksi ja siinä meni yksi todella tärkeä kausi kehityksessä täysin hukkaan, joku voisi melkein väittää, että tuli oikeastaan takapakkia.
Toi on kyllä paha pelaajan kannalta, jos faija on seurassa johtoportaassa. Voi tulla pulmia siitä, että mikä on pelaajan ja mikä taas faijan työpaikan etu.
Täysin samaa mieltä Miken urasta näin jälkeenpäin katsottuna. Vuosi Suomessa olisi tuonut äijämäisyyttä eikä olisi jäänyt kesätreenien varaan. Olisi myös muutama aivotärähdys ja muut vammat vähempänä. Donskoin esimerkki tässä loistava, että stepit ehtii ottaa. Muistan kun molemmat pelasivat vielä Kärppien junnuissa. Toki uraa ei voi verrata päittäin ja molemmilla on erityyppistä lahjakkuutta. Granlundin pelityylillä ja ominaisuuksilla oli vaan harmittavan alttiina loukkaantumisille. Donskoin uran alkua varjostivat myös muutamat harmittavat vammat ja myös urheilullisuudessa oli parantamisen varaa, mistä hän on jälkeenpäin puhunut. Mutta on osoitus, ettei aina tarvitse liian kiireellä pilata. Nyt Donskoi on ajanut eron kiinni ja aika näyttää miten urat jatkuvat.
Mut kyllä varmasti nimenomaan Sebastianin kannalta ajattelee myös isä-Harri asiaa. Meinasin vaan, että on helppoa työstää asioita kun omassa lähipiirissä on mentoriutta ja väylä vaikuttaa asioihin. Toki tilanne on myös erilainen. Itsekin pidän erittäin todennäköisenä, että Aholle on varattu isoa tonttia jo nyt Carolinassa. Toivottavasti säilyy terveenä ja on ainakin entistä valmiimpi yhden treenikesän jälkeen. Donskoin ja muutamien kesällä Kärppien kanssa treenaavien (Rinne, Jokinen, Salomäki jne.) esimerkki näyttää ammattimaisuutta, mitä menestyminen vaatii ja varmasti kunnianhimoa riittää. Tuntuu myös, että Marjamäki ja muutamat muut nuoret valmentajat ovat tuoneet todella paljon kiekkokulttuuriimme nimenomaan oikeanlaisen vaatimustason ja harjoittelutietoisuuden (treeni, ravinto jne.) kautta näihin entisiin Arajuuriin ja muihin verrattuna. Nuoret kuten Aho, Laine ja Pulju niittävät nyt sitä kauraa entistä nuorempina. Tietysti takana on myös monia muita parannustoimia entiseen verrattuna.
Carolinan rosteria, kun katsoo niin aikamoinen ihme täytyy tapahtua jollein Aho jotain 25-30 peliä vähintään NHL:ssä tule pelaamaan. Carolinan kaltaiselle joukkueelle sen ekan ELC-vuoden menetys tuskin kirpasee, joten sitä yhdeksän pelin rajaa ei kannata tässä tapauksessa katsoa. 40 peliä on enemmin Ahon kohdalla se raja, koska miehen UFA-status "lyhenee" vuodella, jos mies 40 peliä ylhäällä pelaa.
Yksi pointti on, mikä voi rajoittaa rajatapauksena pelejä on mahdollinen laajennusdrafti? Vegasia ja jotain toista povataan, olisiko drafti joskus ensi kesänä? Eikös nämä mene niin, että joukkueet voivat suojata tietyn määrän pelaajia, oliko jotain 7 hyökkääjää? Prospecteihin ei tarvitse käyttää suojausta muistaakseni jos ei ole tuota 9:ää peliä täynnä. Mutta jos esim. Ahon katsotaan jo ensi kaudella merkittävästi auttavan joukkuetta ja sen tulevaisuutta, peliaikaa tulee taatusti. Olen samaa mieltä kuin
@Steegil Ahosta, että tuohon Carolinan rosteriin pitäisi mahtua heittämällä. Tietty voihan se vielä tuosta täydentyä. Kyseisessä SuomiKiekon linkissä pohditaan Vegasin olevan juuri toinen joukkue. Tuli vain mieleen tämä pointti kun näin uutisen..
Lähde: NHL päässyt sopuun laajenemisesta – uusi joukkue Las Vegasiin « SuomiKiekko
Koko kausi ylhäällä ja 25-35 pistettä plakkariin. Pelipaikka pyörii siinä 2-3 ketjujen välissä ja myös YV-aikaa tulee.
Kovasti sanottu, mutta ei yllättäisi yhtään tämän menneen kauden jälkeen.
Tuossa haarukassa pyörii omatkin odotukset. Uskon, kyllä Carolinan johdossa ollaan rehellisiä ja tiedetään, mikä on parasta uran kannalta. Koko kausi ylhäällä kehittäisi varmasti ja sopeutuminen liigaan palvelisi kehitystä. Mutta jos puhutaan alle puolista peleistä tai jopa vähemmästä, olisi se jo vähän pohdituttava asia. Siinä tullaan jo siihen, että yksi kausi kotimaassa voisi olla hyvä vaihtoehto.