Satakunta ja satakuntalaisuus on todellakin sellainen asia, että ei sitä voi ymmärtää, ellei ole saanut sitä syntymälahjaksi.
Näinhän se on. Vittuilu on välittämistä jne. ja keskenään voidaan vääntää loputtomiin, mutta kun joku muu tulee hiekkalaatikolle kuokkimaan, ollaankin välittömästi yhtä rintamaa.
Kyllä Liigan seuraaminen ainakin mulle olis paljon tylsempää, jos ei tuota rakasta perseestä olevaa paikallisvastustajaa olisi. Ovat vähän kuin känninen kaveri, ei sitä oikein jaksais aina kattella mutta ku yksinkään ei voi jättää. :) Tunnen oikeasti mukaviakin raumalaisia, ja vastaavasti niitäkin, joita tekisi mieli taputella lapiolla päähän. Sama myös toisin päin. Juttu voi välillä kuulostaa rajultakin, mutta lopulta paiskataan kättä, näytellään vähän keskisormea perään ja homma jatkuu seuraavalla kerralla siitä mihin jäi. Joskus kinastellaan asiallisesti, joskus vähän vähemmän asiallisesti ja joskus mittaillaan pippeleitä kiusallisuuksiin asti. Mutta ketäpä sitä ei tällä palstalla ois tehnyt.
Kuten joku tuossa jo totesikin, hienoa on myös se, että riippumatta ennakkoasetelmista tai sarjataulukosta, paikallisiin lähdetään yleensä melko tasaisissa merkeissä.
Yksi hienoimpia paikallispelimuistojani on parin vuoden takaa, olisko ollut marraskuussa 2017, kun Porissa huudettiinlaulettiin kilpaa varmaan vielä puoli tuntia pelin loppumisen jälkeen. Porilaisten lauma valui koko ajan lähemmäs raumalaisia, ja välissä muurina suunnilleen kaikki hallin järkkärit. Ääni ei palautunut moneen päivään. Ei ehkä samaa meininkiä kuin joskus ennen, mutta onhan nuo hienoja hetkiä silti.