Myönnän suoraan kusipäisyyteni, että odotin oikeaa H-hetkeä tämän viestin lainaukseen myöhemmin keväällä.
Se parhaiten myhäilee, joka viimeiseksi myhäilee? Poika kävi morjenstamassa allekirjoittanutta(kin). Vajaat 20 kiloa, luonnossa vielä kauniimpi kuin kuvissa, elämää nähnyt ja hieman kömpelö tapaus nostettavaksi suorille käsille, mutta kyllä se onnistui ja "felt so damn good" vaikka mestaruuden eteen ei itse tarvinnut muuta tehdä, kuin korkeintaan kannustaa. Naama oli kuin Naantalin aurinko sillä hetkellä.
Allaolevassa kuvassa tämän viestin pääesine, kiertopalkinto joka kulkee nyt Raumalla koska kautta ei keskeytetty ja Rauman Lukko on uusi Suomen mestari.
Hyvät viikonlopun jatkot, minä painelen kauniiseen ulkoilmaan myhäilemään ja nauttimaan mestaruutta!