Minun harkinta-aikani venyi luvattoman pitkäksi. Tähänastinen hyväntekeväisyyteni on suuntautunut kovin erilaisiin kohteisiin kuin Savonlinnan Pallokerho, jolta olen saanut maksusuoritusten vastikkeeksi aina peliviihdykettä ja tilaisuuden vaihtaa kuulumisia savonlinnalaisten kanssa.
Vuosikymmenien ajan olen tukenut kuukausittain pääasiassa maailman vähäosaisimpien lasten turvallisuutta, koulutusta ja kehitystä. Miksi siis päädyin tukemaan suhteellisen hyvinvoivassa Suomessa sijaitsevan yhden entisen asuinkaupunkini jääkiekkoseuraa, vaikkakin toistaiseksi vain eläkeläiselle sopivalla, vaatimattomalla viidenkymmenen euron summalla?
Siksi, että SaPKo on monille ja monenlaisille savonlinnalaisille tärkeä yhteisö, jolla on myönteisiä hyvinvointivaikutuksia. Monelle SaPKo:n pelit ovat ainoa yleisötilaisuus, missä käydään säännöllisesti ja tavataan tuttuja.
SaPKo on melko kova, joskaan ei ainoa näyttö kaupungilta, josta on viety eri ilmansuuntiin suunnilleen se, mikä on kyetty viemään. Kyllä nuo Saimaa, Olavinlinna ja Oopperajuhlatkin vietäisiin, jos se olisi mahdollista.
Nuo Savonlinnan muut erityisyydet on helppo hahmottaa, mutta SaPKo:ssa täytyy olla jotakin mystistä. Opiskeluaikoina, puoli vuosisataa sitten, seurasin sarjapelejä Helsingin paikallislehden tulossivuilta. Ei ollut aikaa eikä rahaa istua katsomoissa. Outoa on, että tärkeimmältä tuntui silloin juuri SaPKon pelin tulos. Näen vieläkin painettuina esimerkiksi nimet Muikku, Repo ja Turkulainen.
Tämä siitä huolimatta, että olin käynyt Savonlinnassa yhden ainoan kerran, nelivuotiaana, enkä ollut ikinä nähnyt SaPKon pelaavan. Toisen kerran pistäydyin paikkakunnalla kesällä 1983. Kun monet sattumukset sitten toivat vuosiksi Savonlinnaan, näin ensimmäisen pelin Talvisalossa kolme vuosikymmentä sitten.
En ole pitänyt enkä pidä aivan kaikesta, mitä jääkiekkokulttuuri kantaa yhä mukanaan ja jonka vanhan liiton miehet sanovat kuuluvan lajiin. Mutta myönteisiä puolia on verrattomasti enemmän, ainakin SaPKo:ssa.
Pidän SaPKo:n viime vuosien tavasta pelata jääkiekkoa. Puhun siis tavalliselle katsojalle näkyvästä osasta peliä, en pelitavasta enkä pelikirjasta, koska en ymmärrä niistä paljoakaan. Arvostan nykyistäkin joukkuetta paljon. Ei olisi voinut olla tämän varainkeruun kannalta parempaa mainospeliä kuin oli viimeinen peli ennen koronataukoa. Puhdas suoritus!
Ja on aika uskomatonta, että Savonlinnan pienestä ikäluokasta koottu U16 -joukkue pelaa SM-sarjaa!
Toivottavasti tämä joulusaarna annetaan anteeksi vanhukselle. Ehkä moderaattoritkaan eivät näin jouluna anna ruoskaa offtopic-höpinästä.
Tarkoitukseni oli korostaa, että pässisydän voi sykkiä hyvin monenlaisten ihmisten rinnassa.
Rauhallista mutta iloista Joulua ja Hyvää Uutta Vuotta kaikille!
p.s. Nytpä vasta huomasinkin, että Linnankundi oli haastanut minutkin, mutta ei ymmärtääkseni tähän projektiin vaan Pelastusarmeijan pataan. Kiitos siitä! Viittaan tämän kirjoituksen toiseen kappaleeseen.
