Santeri Huovila – JYPin tuleva taiturilaituri?

[takatolpalla]

Kyllä itse C ikäisenä pelasin kovempaa..

Huovilalle nyt heti 5 vuoden pahvia käteen voidaan sitten naureskella yhdessä matkalla pankkiin kun kovuus on edes siellä A- junnu tasolla ja mies on valmis suoraan NHL:ään

Ehkä sanoin epäselvästi mutta meinasin juurikin syötön kovuutta tuossa alunperin

 

[veskula]

Penne näki hänen kiekottomana pelaamisen yhtenä kehityskohteena. Toki sekin vaatii kovuutta. Korosti sitä, että hän on erittäin tyytyväinen kun näkee nuorten kehitystä. JYP ei nimittäin taistele massin voimalla pelaajamarkkinoilla.

 

[Timeout]

Ehkä sanoin epäselvästi mutta meinasin juurikin syötön kovuutta tuossa alunperin

Heh, no se fyysinen kovuus taitaa olla kokoanaisvaltaisesti heikkoa. Totta, että NHLssä syötöt ovat paljon kovempia.

 

[Coutinho]

Ehkä sanoin epäselvästi mutta meinasin juurikin syötön kovuutta tuossa alunperin

Minä ymmärsin kyllä! On loistava käsitys pelistä. Ketjukavereiden kanssa jos saa jossain vaiheessa kemiat kuntoon niin tulee olemaan VAAARALLINEN kenttä

 

[Viljasen Saab96]

Oliko joku muukin sitä mieltä, että Santeri pelasi tänään kauden parhaan pelinsä kun ottaa kokonaisuuden huomioon

Penne näki hänen kiekottomana pelaamisen yhtenä kehityskohteena.

niin tulee olemaan VAAARALLINEN kenttä

Huovila pelasi hyvin välillä, mutta tarvitsee edelleen henkistä lujuutta ja samaa tappuraa kuin Lassilassa ja Widgrenissä on. Vähän sama ongelma kuin Immosella on NHL-ssä. Huipputasolla ei vaan ole varaa fleguilla yhtään vaihtoa tai sekuntia, se näkyy heti - pitää olla "vaarallinen" vain yhteen suuntaan. Esimerkkinä tämä tilanne aivan kuin viime viikolla kuvailemastani backcheck treenistä:

• 0 sekuntia: Ojantakanen, Huovila ja Lassila ovat kaikki vastustajan maaliviivalla kun tulee kiekon menetys, IFK pelaaja 1-2 metriä edellä.
• 1 sekunti: Huovila jää ketjukavereista 3-4 metriä jälkeen.
• 3 sekuntia: ketjukaverit ovat punaviivalla ja Lassila vastustajan peesissä, kun taas Huovila ei vielä edes sinisellä ja selkä on suorana. Eroa 10 - 15 metriä ja ketjun nuorin pelaaja, jonka pitäisi olla nopeimpia, on täysin ulkona tilanteesta.
• 5 sekuntia: Lassila on kiinni omassa miehessään, jopa ei-niin-puolustusvana-pelaajana tunnettu Ojantakanen ottaa irtokiekon ennen vastustajan pakkia - "mutta missä on JJ" Huovila? Onneksi yksi vastustajan pelaaja meni vaihtoon, joten Huovilan flegmaattinen puolustukseen paluu ei antanut IFK:lle ylivoimaa.
• (tilanteen jälkeen Huovila saa kiekon ja energiaa riitti taas yllättäen hyökkäykseen eikä vaihtoon lähtöön)

En ole (vielä) yhtä meritoitunut valmentaja kuin Penne, mutta kyllä tuollainen pelaaminen tiukassa pelissä varmaan vituttaa katsella. Ja myös muiden pelaajien, joten valmentaja ei voi vain katsella sormien läpi kun joku Lassila tikkaa tuhatta ja sataa puolustukseen, mutta rookie Huovilaa ei kiinnosta kun on kaiketi tottunut u20:ssä, että hän vain tekee pisteitä? Vai mistä on kyse? PRKLE välipäivinä noita backcheck treenejä tunti, niin rupeaa Pavlovin opein selkärankaan iskeytymään, että kiekon menetystä seuraa välitön adrenaliiniryöpyssä tehty raivopäinen luistelu omiin ja kiekon hankkiminen takaisin.

Esimerkiksi:

Linkki: https://youtu.be/GQl4oILv5Q4?feature=shared&t=54

 

[veskula]

Huovila pelasi hyvin välillä, mutta tarvitsee edelleen henkistä lujuutta ja samaa tappuraa kuin Lassilassa ja Widgrenissä on. Vähän sama ongelma kuin Immosella on NHL-ssä. Huipputasolla ei vaan ole varaa fleguilla yhtään vaihtoa tai sekuntia, se näkyy heti - pitää olla "vaarallinen" vain yhteen suuntaan. Esimerkkinä tämä tilanne aivan kuin viime viikolla kuvailemastani backcheck treenistä:

Kiitos! Näitä on mukava lukea ja katsella. Ei tarvitse mutuilla ja muistella.

Monet (menestyvät) nuoret pelaajat kiittelevät sitten jälkeenpäin, että tuli välillä syystä penkityksiä / koirankoppia / runtua. Oppia ikä kaikki.

 

[Valajas]

Huovila pelasi hyvin välillä, mutta tarvitsee edelleen henkistä lujuutta ja samaa tappuraa kuin Lassilassa ja Widgrenissä on. Vähän sama ongelma kuin Immosella on NHL-ssä. Huipputasolla ei vaan ole varaa fleguilla yhtään vaihtoa tai sekuntia, se näkyy heti - pitää olla "vaarallinen" vain yhteen suuntaan. Esimerkkinä tämä tilanne aivan kuin viime viikolla kuvailemastani backcheck treenistä:

• 0 sekuntia: Ojantakanen, Huovila ja Lassila ovat kaikki vastustajan maaliviivalla kun tulee kiekon menetys, IFK pelaaja 1-2 metriä edellä.
• 1 sekunti: Huovila jää ketjukavereista 3-4 metriä jälkeen.
• 3 sekuntia: ketjukaverit ovat punaviivalla ja Lassila vastustajan peesissä, kun taas Huovila ei vielä edes sinisellä ja selkä on suorana. Eroa 10 - 15 metriä ja ketjun nuorin pelaaja, jonka pitäisi olla nopeimpia, on täysin ulkona tilanteesta.
• 5 sekuntia: Lassila on kiinni omassa miehessään, jopa ei-niin-puolustusvana-pelaajana tunnettu Ojantakanen ottaa irtokiekon ennen vastustajan pakkia - "mutta missä on JJ" Huovila? Onneksi yksi vastustajan pelaaja meni vaihtoon, joten Huovilan flegmaattinen puolustukseen paluu ei antanut IFK:lle ylivoimaa.
• (tilanteen jälkeen Huovila saa kiekon ja energiaa riitti taas yllättäen hyökkäykseen eikä vaihtoon lähtöön)

En ole (vielä) yhtä meritoitunut valmentaja kuin Penne, mutta kyllä tuollainen pelaaminen tiukassa pelissä varmaan vituttaa katsella. Ja myös muiden pelaajien, joten valmentaja ei voi vain katsella sormien läpi kun joku Lassila tikkaa tuhatta ja sataa puolustukseen, mutta rookie Huovilaa ei kiinnosta kun on kaiketi tottunut u20:ssä, että hän vain tekee pisteitä? Vai mistä on kyse? PRKLE välipäivinä noita backcheck treenejä tunti, niin rupeaa Pavlovin opein selkärankaan iskeytymään, että kiekon menetystä seuraa välitön adrenaliiniryöpyssä tehty raivopäinen luistelu omiin ja kiekon hankkiminen takaisin.

Esimerkiksi:

Linkki: https://youtu.be/GQl4oILv5Q4?feature=shared&t=54

Voihan se olla että Huovilan kanssa on sovittu että hän on koko ajan se ylin pelaaja ja energiaa säästetään hyökkäyspeliin? Nuoren Kutsherovin(jonka Huovila on maininnut esikuvakseen) uraa tuli aikanaan seurattua melkein kaikki pelit vuosina 2013-2016 ja aina hänkin on tietynlainen hiihtelijä ollut ja pelannut kahden järjettömän polkukoneen kanssa jotka on hoitaneet enimmät puolustusvelvoitteet. Mutta hyökkäyspäähän onkin sitten sellainen kaveri joka luo jatkuvasti tekopaikkoja tyhjästä ja kääntää pelejä yksinään. Olisiko hän käytännössä maailman paras laitahyökkääjä jos Jon Cooper ei olisi alusta asti antanut tiettyjä vapauksia?

Ihan turha Huovilasta on jotain ossilouhivaaraa alkaa koulia, vähän fysiikkaa paremmaksi ja oppia tunnistamaan ne tilanteet joissa on ns. pakko pelata puolustussuuntaan täysillä. Parhaimmillaan Huovila on silloin kun joku muu riistää kiekon, syöttää sen hänelle josta pääsee rytmittämään koko ketjun peliä.

 

[Coutinho]

Huovila pelasi hyvin välillä, mutta tarvitsee edelleen henkistä lujuutta ja samaa tappuraa kuin Lassilassa ja Widgrenissä on. Vähän sama ongelma kuin Immosella on NHL-ssä. Huipputasolla ei vaan ole varaa fleguilla yhtään vaihtoa tai sekuntia, se näkyy heti - pitää olla "vaarallinen" vain yhteen suuntaan. Esimerkkinä tämä tilanne aivan kuin viime viikolla kuvailemastani backcheck treenistä:

• 0 sekuntia: Ojantakanen, Huovila ja Lassila ovat kaikki vastustajan maaliviivalla kun tulee kiekon menetys, IFK pelaaja 1-2 metriä edellä.
• 1 sekunti: Huovila jää ketjukavereista 3-4 metriä jälkeen.
• 3 sekuntia: ketjukaverit ovat punaviivalla ja Lassila vastustajan peesissä, kun taas Huovila ei vielä edes sinisellä ja selkä on suorana. Eroa 10 - 15 metriä ja ketjun nuorin pelaaja, jonka pitäisi olla nopeimpia, on täysin ulkona tilanteesta.
• 5 sekuntia: Lassila on kiinni omassa miehessään, jopa ei-niin-puolustusvana-pelaajana tunnettu Ojantakanen ottaa irtokiekon ennen vastustajan pakkia - "mutta missä on JJ" Huovila? Onneksi yksi vastustajan pelaaja meni vaihtoon, joten Huovilan flegmaattinen puolustukseen paluu ei antanut IFK:lle ylivoimaa.
• (tilanteen jälkeen Huovila saa kiekon ja energiaa riitti taas yllättäen hyökkäykseen eikä vaihtoon lähtöön)

En ole (vielä) yhtä meritoitunut valmentaja kuin Penne, mutta kyllä tuollainen pelaaminen tiukassa pelissä varmaan vituttaa katsella. Ja myös muiden pelaajien, joten valmentaja ei voi vain katsella sormien läpi kun joku Lassila tikkaa tuhatta ja sataa puolustukseen, mutta rookie Huovilaa ei kiinnosta kun on kaiketi tottunut u20:ssä, että hän vain tekee pisteitä? Vai mistä on kyse? PRKLE välipäivinä noita backcheck treenejä tunti, niin rupeaa Pavlovin opein selkärankaan iskeytymään, että kiekon menetystä seuraa välitön adrenaliiniryöpyssä tehty raivopäinen luistelu omiin ja kiekon hankkiminen takaisin.

Esimerkiksi:

Linkki: https://youtu.be/GQl4oILv5Q4?feature=shared&t=54

Nyt on pakko tarttua tähän sen verran, että Huovilan on selkeästi tarkoituskin jäädä ”roikkumaan” joissakin tilanteissa ”haueksi”. Ja ei tämä koske pelkästään Huovilaa vaan koko joukkuetta, kärkipelaaja karvauksen jälkeen (laituri yleensä) jää ylemmäks jos oma mies (puolustaja) siellä roikkuu myös. Tärkeintä on tietenkin, että jos peli kääntyy vastustajan suorahyökkäyksestä PAPPiksi niin et missään nimessä ole jäljessä omaa miestäsi. Ei kaikki voi takakarvata ja sännätä samojen pelaajien kimppuun, silloin viiva jää vapaaksi ja tällä tasolla ne tilanteet kyllä osataan hyödyntää: Pieni kääntö, toimitus viivaan ja kaveri saa kävellä parhaalle sektorille pistämään kiekkoa uuniin.


Santeri on kyllä polkenut alas silloin kun on selkeästi kolmonen eli seuraava pelaaja puolustajista ja ottanut yleensä miehensä. Tässä tapahtui Santerille ainakin virhe Kärpät pelissä kun ei sekaannuksessa seurannutkaan Virtaa loppuun asti ja Virtahan siitä niittasi kiekon maaliin.

Enkä tarkoita tällä sitä, etteikö Santerin kiekottomassa pelissä oli kehitettävää. Niitä riittää. Itse haluaisin enemmänkin nähdä sitä, että karvatessa menee kiinni mieheen ja antaa luistelulla paineen. Nyt tekee sitä usein, että luistelee pelaajaan viereen ja koittaa aina vaan mailalla pelata kiekkoa pois. Tämäkin on välillä hyvä, mutta jääkiekossa pitää työkalupakista löytyä vähän fyysisyyttäkin.

 

[Viljasen Saab96]

Monet (menestyvät) nuoret pelaajat kiittelevät sitten jälkeenpäin, että tuli välillä syystä penkityksiä / koirankoppia / runtua. Oppia ikä kaikki.

Juttelin kerran Ponton kanssa Jortikasta ja Vesa yllättäen kehui Hannun yhdeksi uransa tärkeimmistä valmentajista matkalla oikeaksi ammattipelaajaksi. Olihan siellä kuulemma sanan terävää säilää käytetty penkillä, mutta se oli avannut nuorelle pelaajalle mahdollisuuden introspektioon ja sitä kautta kokonaisvaltaisen pelaamisen parantamiseen. Ponto sitten työn kautta teki kuitenkin hyvän ammattilaisuran ja ilmeisesti kiinteistösijoittamiseen perehtyi myös fiksusti.

Voihan se olla että Huovilan kanssa on sovittu että hän on koko ajan se ylin pelaaja ja energiaa säästetään hyökkäyspeliin

Nyt on pakko tarttua tähän sen verran, että Huovilan on selkeästi tarkoituskin jäädä ”roikkumaan” joissakin tilanteissa ”haueksi”. Ja ei tämä koske pelkästään Huovilaa vaan koko joukkuetta, kärkipelaaja karvauksen jälkeen (laituri yleensä) jää ylemmäks jos oma mies (puolustaja) siellä roikkuu myös

Okei... ja muu joukkue katselee sivusta tyytyväisenä, että hyvä kun rookie säästää energiaa samalla kun vastustaja tekee nopeaa vastahyökkäystä? Ja tällä suorittamisella edetään uralla maajoukkueeseen ja NHL:n kuten Bedard, missä sitten on kiva harjoitella puolustuspeliä ekaa kertaa aikuisten oikeasti?

Voihan se näinkin olla, mutta toivottavasti ei ole. Se olisi karhunpalvelus nuorelle pelaajalle. Ei Huovila ole vielä lähelläkään sitä tasoa, että tämmöisiä Pavel Bure cherry picking järjestelyjä kannattaisi tehdä, kun on ihan joidenkin perushommienkin kanssa vielä tekemistä riittävästi. vrt Puistola Jypistä lähtiessään ja Olli Jokinen. Mielellään näkisin Huovilan kehittävän itselleen Lassilan ja Jerryn kaltaisen taistelijan luonteen, missä hän luistelee vastustajan kiinni sen jälkeen kun kiekko on menetetty. Old school ja ylpeä siitä.

Esimerkkitilanteessa on siis menossa IFK:n 4-2 vastahyökkäys, joten omalla rajallisella valmennuskokemuksella edellyttäisin kaikilta pelaajilta takakarvaa täydellä vauhdilla. Lassila tekee näin ja tilanne muuttuu Jypin siniviivan jälkeen 4-3 tilanteeksi. Tällä välin IFK:n alin pakki siis lähtee täysillä vaihtoon toiselle puolelle kenttää ja sieltä tulee tuore mies tukemaan hyökkäystä. Huovila ei ole lähelläkään tuota ukkoa vaan kentän toisella puolella liukumassa kohti omaa päätyä selkä pystyssä, aivan yksin kuten 3 sekunnin kohdan kuvasta näkyy. Tilanne laukeaa IFK:n Luhangan surkeaan syöttöön kaverin luistimiin, mistä Ojantakanen saa irtokiekon. Jos Luhanka olisi vetänyt vaikka Salmisen patjoihin, siinä olisi ollut 4 IFK:n pelaaja liikkeessä kohti maalia ja ottamassa riparia + luomassa jatkopeliä.

Eikä Lassila tai Ojantakanen enää normivaihdon ja puolustusspurtin jälkeen olleet kondiksessa osallistumaan mihinkään vastahyökkäykseen vaan vaihto kutsui. Sori vain, en tuossa tilanteessa näe mitään syytä, miksi Huovilan pitäisi liukua selkä pystyssä kohti omaa päätyä samalla kun johdetaan peliä 3. erässä kahdella maalilla ja joukkueen tarkoitus on puolustaa, välttää virheitä ja niiden kautta antamasta vastustajalla ylivoimahyökkäyksiä.

 

[Valajas]

missä sitten on kiva harjoitella puolustuspeliä ekaa kertaa aikuisten oikeasti?

Katso nyt vaikka sen Kutsherovin pelaamista ja mieti uudestaan onko kaikkien pelaajien kaikissa tilanteissa takakarvattava ja taisteltava täysillä. Kutsherov tunnistaa ne tilanteet jossa on alin hyökkääjä tai paikkaamassa puolustajaa, mutta muuten ei todellakaan ole mikään taistelun ruumiillistuma. Mieheltä löytyy parit stanley cupit, playoffien MVP ja pistepörssin voitto. Itse näen että Huovila on tietyissä jutuissa jopa parempi nyt kun Kutsherov oli ikäisenään.

 

[veskula]

Ei nyt liity sinällään Huovilaan, eikä ylläkirjoitettuun, mutta minua on usein askarruttanut logiikka, että taitavuuden talentti olisi jotenkin nollasummapeliä yrittämisen ja puolustusvelvoitteiden kanssa. Ymmärrän hyvin, että pelisuunnitelman toteutuksessa @Coutinho manitsema energiansäästö hyökkäyksiin on paikallaan. Siitä on silloin sovittu.

Tarkoitan enempi yleisiä kommentteja mm. studioissa: " Hän on hiukan taitelijatyyppi, tiettyjä vapauksia voidaan antaa". Eritoten, jos tuota asennetta "iskostetaan" jo hyvin nuoriin pelaajiin. Mitä se tarkoittaa nuoren pelaajan ajatusmaailmassa. Olen niin lahjakas, että minun ei tarvitse tehdä välttämättä osa-aluetta A tai B ihan niin kuin joidenkin muiden pitää? Katoaako sieltä kikkapankista joku työkalu, jos tullaan kotiinpäin? Samalla huomautan itselleni, että myös lahjakkuuden lisänä on usein kova työnteko. Taitavat eivät ole siis laiskoja.

Ymmärrän senkin, että jos jollekin samettikädelle kasvu-iässä annetaan ykkösen maksimipenkkiä kaksi kuukautta, näinkin voi käydä. Tarkoitan enempi mentaliteettia, jolla pelaajaa potkitaan olemaan ihan terävintä kärkeä. Masentuuko hän kenties vaatimuksesta ja lopettaa jääkiekon? Mielestäni junioreiden kasvattajina vanhempien lisäksi ovat myös valmentajat. Joukkuepelin opettaminen kouluttaa myös elämään laajemmin. Elämässäkin joutuu välillä luistelemaan kotiinpäin ja todella kovaa.

Joku junioreita valmentanut voi avartaa ajatusmaailmaani. Mitä riskejä on vaatia kaikilta kovaa työntekoa? Myös talenteilta.

Edit: taisi ollakin @Valajas huomio tuo energian säästö.

 

[rosswell]

Pennerborn puhui uusimmassa podcastissa myös Huovilasta, avasi myös mm. KeuPa -keikkojen taustoja. Jäi mielikuva puheista, että timanttia on käsissä.

Taisi olla jotain siihen tyyliin, että ei ole kovinkaan montaa kiekollisesti yhtä taitavaa nuorta pelaajaa nähnyt/valmentanut.
Kiekotonta pelaamista sitten taas jos ei nyt suoraan kritisoitu, niin ainakin annettiin hyvin selkeästi ymmärtää, että pitää parantaa ja reilusti.

 

[Valajas]

Masentuuko hän kenties vaatimuksesta ja lopettaa jääkiekon?

Tuskin masentuu ja lopettaa mutta kyllä ne hyökkäyspään tehotkin voi sieltä kadota jos fokus on pelkästään siellä epämukavuusalueella. Valmennuksessa keskitytään vaan heikkouksien kehittämiseen. Mitään Hubacekkia Huovilasta ei koskaan tule muutenkaan. Näitä heikkouksia voidaan parantaa vuosien varrella hissukseen sisään ja ottaa nyt se hyöty irti Huovilasta mitä just nyt on saatavilla, eli hyökkäyspään osaaminen. Pahinta mitä tässä kohtaa voi tehdä on saada pelaaja itse uskomaan että on ihan paska kun kaikki osa-alueet ei ole liigatasolla.

 

[Coutinho]

Okei... ja muu joukkue katselee sivusta tyytyväisenä, että hyvä kun rookie säästää energiaa samalla kun vastustaja tekee nopeaa vastahyökkäystä? Ja tällä suorittamisella edetään uralla maajoukkueeseen ja NHL:n kuten Bedard, missä sitten on kiva harjoitella puolustuspeliä ekaa kertaa aikuisten oikeasti?

Voihan se näinkin olla, mutta toivottavasti ei ole. Se olisi karhunpalvelus nuorelle pelaajalle. Ei Huovila ole vielä lähelläkään sitä tasoa, että tämmöisiä Pavel Bure cherry picking järjestelyjä kannattaisi tehdä, kun on ihan joidenkin perushommienkin kanssa vielä tekemistä riittävästi. vrt Puistola Jypistä lähtiessään ja Olli Jokinen. Mielellään näkisin Huovilan kehittävän itselleen Lassilan ja Jerryn kaltaisen taistelijan luonteen, missä hän luistelee vastustajan kiinni sen jälkeen kun kiekko on menetetty. Old school ja ylpeä siitä.

Esimerkkitilanteessa on siis menossa IFK:n 4-2 vastahyökkäys, joten omalla rajallisella valmennuskokemuksella edellyttäisin kaikilta pelaajilta takakarvaa täydellä vauhdilla. Lassila tekee näin ja tilanne muuttuu Jypin siniviivan jälkeen 4-3 tilanteeksi. Tällä välin IFK:n alin pakki siis lähtee täysillä vaihtoon toiselle puolelle kenttää ja sieltä tulee tuore mies tukemaan hyökkäystä. Huovila ei ole lähelläkään tuota ukkoa vaan kentän toisella puolella liukumassa kohti omaa päätyä selkä pystyssä, aivan yksin kuten 3 sekunnin kohdan kuvasta näkyy. Tilanne laukeaa IFK:n Luhangan surkeaan syöttöön kaverin luistimiin, mistä Ojantakanen saa irtokiekon. Jos Luhanka olisi vetänyt vaikka Salmisen patjoihin, siinä olisi ollut 4 IFK:n pelaaja liikkeessä kohti maalia ja ottamassa riparia + luomassa jatkopeliä.

Eikä Lassila tai Ojantakanen enää normivaihdon ja puolustusspurtin jälkeen olleet kondiksessa osallistumaan mihinkään vastahyökkäykseen vaan vaihto kutsui. Sori vain, en tuossa tilanteessa näe mitään syytä, miksi Huovilan pitäisi liukua selkä pystyssä kohti omaa päätyä samalla kun johdetaan peliä 3. erässä kahdella maalilla ja joukkueen tarkoitus on puolustaa, välttää virheitä ja niiden kautta antamasta vastustajalla ylivoimahyökkäyksiä.

En kiistele tästä tilanteesta, enkä sitä rehellisesti sanottuna muista. Ja olet tämän HIFK ottelun tilanteen osalta varmasti oikeassa, mutta itse puhuin yleisellä tasolla, että pelin virtauksen kannalta kaikki pelaajat eivät voi seurata vain ns. Kiekollista pelaajaa tai peliä. Pitää osata ajatella mitä pelissä seuraavaksi tapahtuu: Tilanne voitetaan ja peli käännetään nopeasti ylöspäin (mihin JYP ilmeisesti pyrkii) ja jos tilanne hävitään ja peli jääkin puolustusalueelle niin silloin hyökkääjän pitää olla ns. omalla paikallaan ennen vastustajaa. Tämähän kaikki riippuu joukkueen tavasta pelata jääkiekkoa. Täytyykin kiinnittää tähän tänään erityistä silmää koko joukkueen osalta..

 

[Viljasen Saab96]

Pahinta mitä tässä kohtaa voi tehdä on saada pelaaja itse uskomaan että on ihan paska kun kaikki osa-alueet ei ole liigatasolla.

Siksi en penkityksestä tai farmittamisesta ole puhunutkaan: se on nuorelle ja vanhallekin henkisesti paha paikka. Psykologian perusteiden mukaan jonkun toiminnan kieltäminen ja siitä rankaiseminen on hankalampaa kuin oikean toiminnan opettaminen ja siitä palkitseminen. Ja tämä on hyvä asia, koska oikeaa toimintaahan valmennuksen kautta yritetään opettaa.

Huovilalla on mahdollisuudet edetä pitkälle ja siksi olisi tärkeää kehittyä myös heikkouksien osalta. Täsmennetyllä harjoittelulla saadaan noilla alueilla tuloksia nopeammin samalla jääajalla kuin vahvuuksien kehittämisessä (diminishing marginal utility teoria), ellei sitten ole jotain biologista syytä, miksi joku oppi menee perille huonommin kuin toinen. Ei ole Huovilalle haitaksi olla Lassilan asennetta ja Turkulaisen luistelua. Ettei käy kuin Immoselle tai Kakolle isoissa liigoissa.

Ei kai Huovila itsekään halua pelata joukkueessa, missä valmennus ei kehitä häntä mahdollisimman hyväksi ja kokonaisvaltaiseksi pelaajaksi?

Ps. Olen tehnyt vastaavaa tarkkailua jo vuosia ja eiemmin silmään pisti esim. Puistola ja Seve, jonka paluu omiin tapahtui aina viiveellä ja hävittiin jatkoajalla pelejäkin sen takia. Eli ei tämä ole vain Huovilaa koskeva juttu.

Kutsherov tunnistaa ne tilanteet jossa on alin hyökkääjä tai paikkaamassa puolustajaa, mutta muuten ei todellakaan ole mikään taistelun ruumiillistuma. Mieheltä löytyy parit stanley cupit, playoffien MVP ja pistepörssin voitto

Ja entäs jos häntä olisi valmennettu vieläkin paremmin kokonaisvaltaisemmaksi pelaajaksi? Olisiko yhtä hyvä kuin Ovetshkin, joka myös taistelee kaukalossa, johtaa joukkuetta ja voi saavuttaa Gretzkyn ennätyksen?

En ole venäläisten Z-pelaajien fani, mutta ottaisin 10/10 Ovin kaltaisen pelaajan joukkueeseeni kuin jonkun boshoi-baletin primadonnan "joka tunnistaa ne tilanteet" milloin jää punaviivalle keräilemään kirsikoita. Niiden kanssa olen uhrannut elämästäni ihan liikaa samoissa joukkueissa. Ja heidän kannaltaan traagista, etteivät ole Da Vincin sanoin tavoitelleet saavuttamatonta parasta vaan vähempää low hanging herkkua ja saavuttaneet sen.

Varmaan mielipidekysymys. Toivon vain, että Huovila saa parasta mahdollista valmennusta ja saavuttaa täyden potentiaalinsa.

Tilanne voitetaan ja peli käännetään nopeasti ylöspäin (mihin JYP ilmeisesti pyrkii) ja jos tilanne hävitään ja peli jääkin puolustusalueelle niin silloin hyökkääjän pitää olla ns. omalla paikallaan ennen vastustajaa.

Juurikin hyvä.

 

[Valajas]

Huovilalta nähtiin tänään varmaan liigauran eka blokki ja voitettu kaksinkamppailu omalla alueella :D. Siitä se lähtee. Ilveksen avausmaalissa kylläkin tuttua controller disconnected henkeä. Aika poikkeukselliset miehet meillä ykkösen laidoissa. Toinen ei osaa syöttää ollenkaan ja toisella ehkä heikoimmat puolustuspelitaidot koko liigassa. Silti ihan hyvää tulosta äijät kyllä tekee.

 

[JokuNimi]

Toki tässä on riskinä, että esim Jukurit eivät anna samaa haastetta vs kärkitason vastustajat, mutta on ollut vakuuttavaa tekemistä Santerilta lähiaikoina. Omat vahvuudet korostuneet paljon, myös tullut rohkeutta lisää JA sen lisäksi hänen heikkoudet on kehittynyt runsaasti. Hyvä tästä varmasti tulee!

 

[spaceman]

Huovila on ihan järkyttävän hyvä kiekon kanssa. Ei ihme, että Pennerbornikin kehui poikkeukselliseksi timantiksi. Tämän ottelun alla Haataja kehui puolestaan, että Huovila ottaa palautetta vastaan ja haluaa kehittää heikkouksiaan.

Tuo viimeisen minuutin syöttö selän takaa tyhjään tilaan, taidetta.

 

[valkoiset luistimet]

Sopivan lempinimen ansaitsee tämä herra. Esim. Kukkumäen Kucherov?

 

[Coutinho]

Mites se porukka nyt kun ”Huovila ei vedä koskaan”

Toivottavasti jatkossa vetää enemmän!

 

[Timeout]

Huovila on kyllä todellinen kultakimpale. Todella vaarallinen pelaaja kiekon kanssa saadessaan vähänkin tilaa.

 

[pynski]

Kantapään kautta on tällä kaudella pitänyt pelin perusasioita (puolustaminen ja aikuisten pelien erot junnukiekkoon) opetella, mutta nyt näyttää todella hyvälle! Huovilalla on pelikäsitys aivan uskomaton, Liigan ehdotonta kärkeä.

 

[Marcus Juslin]

Näiden maalien myötä laukaisuprosentti on Huovilalla JYPin paras (17,2%). Pisteet per peli -taulukossa Huovila on kuitenkin Erosen jälkeen vasta JYPin kakkonen (20 ottelua, 5+10, eli 0,75 p./ot.). Pitäsköhän sittenkin hakee KeuPasta vauhtia...

 

[spaceman]

Pelin jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Pennerborn toisti saman mitä podcastissakin: ”Olen valmentanut paljon nuoria pelaajia ja Huovila on yksi taitavimmista kiekon kanssa. Kiekotonta pelaamista pitää kehittää. Onneksi on Keupa ja A-junnut.”

 

[veskula]

Pelin jälkeisessä lehdistötilaisuudessa Pennerborn toisti saman mitä podcastissakin: ”Olen valmentanut paljon nuoria pelaajia ja Huovila on yksi taitavimmista kiekon kanssa. Kiekotonta pelaamista pitää kehittää. Onneksi on Keupa ja A-junnut.”

Penne haluaa Huovilasta parhaan, ei AHL-hissiä.