Sami Kapanenkin jättää OK väliin?

[Maxell]

Lyhyessä turnauksessa kuten olympialaisissa millään muulla kuin tuloksella ei ole väliä.

Powell on oikeassa, että junnuille pitää opettaa hyökkäysvoittoista kiekkoa, mutta nyt pelataan ihan eri pelejä.

Esim. Tampa Bay ei voittanut Stanley Cuppia hyökkäämällä vaan nimenomaan todella tarkalla puolustuspelaamisella ja sama koski Kanadaa World Cupissa. Kanada päästi niissä kisoissa muistaakseni vähiten maaleja ja Suomi toiseksi vähiten, vaikka molemmat pelasivat eniten otteluita. Onko tämä sitten pelkkä yhteensattuma, että kaksi World cupin vähiten maaleja päästänyttä joukkuetta pelasi vastakkain finaaleissa? En usko.

Puolustuspeli voi näyttää tylsältä, mutta vielä tylsempää olisi katsoa peliä joka olisi Suomen kannalta ohitse jo ensimmäisen 10 minuutin jälkeen kun tulostaululle komeilisi 3-0 luvut vastustajien hyväksi, kun me yrittäisimme epätoivoisesti näyttää huikeaa hyökkäyspeliämme.

 

[psychodad]

Jos minä en ymmärrä puolustuspelin tärkeyttä, niin pitäisi myös muiden ymmärtää, että Suomi ei ikinä pysty voittamaan esim. Kanadaa puolustamalla.

Nagano-98. Ai niin mutta sinä aloit seurata lätkää vasta niihin aikoihin?

Hyökkäämällä suomella ei olisi MITÄÄN mahdollisuuksia. Puolustamalla voidaan silloin tällöin voittaa se yksi peli.

 

[Maxell]

Jos minä en ymmärrä puolustuspelin tärkeyttä, niin pitäisi myös muiden ymmärtää, että Suomi ei ikinä pysty voittamaan esim. Kanadaa puolustamalla.

Ehkei, mutta vielä epätodennäköisempää se olisi, jos lähtisimme maalintekokilpailuun Kanadan kanssa. Älkää eläkö siellä haavemaailmoissa. Jossain pleikkarilla Suomikin voi viedä Kanadaa 5-0 hyökkäysvoittoisella pelitaktiikalla, mutta ei oikeassa maailmassa.

Jos nyt tosissaan aletaan pohtimaan kumpi joukkue omaa enemmän maalintekijöitä Suomi vai Kanada niin huomamme, että Kanada on tässä meitä valovuosia edellä. Ei kai silloin kannata lähteä haastamaan vastustajaa sen vahvuuksilla?

Edit:

Suomen vahvuudet ovat tällä hetkellä nimenomaan helvetin tasokas maalivahtipeli sekä kova puolustus, joten on luonnollista että Suomi silloin pelaa vahvuuksillaan eli yrittää pitää ottelut mahdollisimman vähämaalisin, jolloin altavastaajan mahdollisuudet ottelun voittoon kasvavat. Onneksi sekä Westerlund sekä Summanen ymmärtävät tämän. Jos Summanen olisi lähtenyt peluuttamaan Suomea siten, että olisi painottanut hyökkäysvoittoista pelityyliä, olisimme voineet sanoa hyvästit finaalipaikalle.

 

[Pascal Lemoix]

Ajatelkaa nyt, miksi meidän kiekkoilijat on niin kädettömiä. Niille hoetaan junnusta saakka, että "sä oot niiin paska, että sä et koskaan saa tehdä kiekolle muuta kuin lyödä ränniin, onko selvä? Muuten me hävitään tolle Pakinkylän ala-asteen 3c-luokalle ja tulos on ainut, mikä ratkaisee."

Sen takia meiltä tulee yksi taitopelaaja kahta ikäluokkaa kohti. Ja sen takia me ei voida haastaa suurmaita hyökkäyspelissä.

 

[Powell]

Nagano-98. Ai niin mutta sinä aloit seurata lätkää vasta niihin aikoihin?

Hyökkäämällä suomella ei olisi MITÄÄN mahdollisuuksia. Puolustamalla voidaan silloin tällöin voittaa se yksi peli.

Saakos se yksi silloin tällöin voitettu peli sinulle jotenkin suuren ja mahtavan kuvan Suomen jääkiekosta? Jollei Suomessa nyt ruveta panostamaan taito/hyökkäävään kiekkoon niin, on joukkue aika pulassa tulevaisuudessa. 2010 farssia ei enää kukaan voi estää, mutta entäs siitä eteenpäin. Minkälaisella esimerkillä saamme tuotettua uusi SKoivuja tai Selänteitä, puolustamalla vai hyökkäävällä taitokiekolla?

 

[Maxell]

Ajatelkaa nyt, miksi meidän kiekkoilijat on niin kädettömiä. Niille hoetaan junnusta saakka, että "sä oot niiin paska, että sä et koskaan saa tehdä kiekolle muuta kuin lyödä ränniin, onko selvä? Muuten me hävitään tolle Pakinkylän ala-asteen 3c-luokalle ja tulos on ainut, mikä ratkaisee."

Sen takia meiltä tulee yksi taitopelaaja kahta ikäluokkaa kohti. Ja sen takia me ei voida haastaa suurmaita hyökkäyspelissä.

Olet aivan oikeassa, että junioreissa taitotekijöitä tulee painottaa nykyistä enemmän. Junioreiden ei tule pelata tuloksesta, mutta huipulla eli olympialaisissa vain tuloksella on merkitystä, joten meidän on paras pelata sitä puolustusvoittoista peliä.

 

[Powell]

Onneksi sentään Pascal on samoilla linjoilla kanssani. Ja kysehän ei ole vain siitä pystyykö Suomi ikinä saamaan parempaa joukkuetta, kuin Kanada, vaan siitä millaiseksi koko Suomalainen kiekko on menemässä. Tällä menolla kaikenmaailman sählyt ja lentopallot alkavat olemaan kiinnostavampi, kuin jääkiekko. Ja kun Maxell sanoi Kanadan olevan Suomea valovuosia edellä maalinteossa, niin kumpi tuntuu teistä järkevämmältä, edun kiriminen vai ainiainen hopea/pronssi taktiikka. Jollei kirkkainmitali ikinä kiinnosta ja luopuisimme siitä taistelutta, niin kannattaisi vain hankkia Aravirta pilaamaan koko Suomi-kiekon mitä hän on jo hyvää vauhtia tekemässä.

 

[Maxell]

Muiden maiden taitoeroa ei kiritä umpeen sillä, että pelataan tulevissa olympialaisissa hyökkäysvoittoista peliä vaan tämä työ täytyy tehdä junioreissa. Minkä ihmeen takia täytyy koko ajan sekoittaa olympialaiset ja juniorit keskenään.

 

[Pascal Lemoix]

Kyllä mun mielestä olympiajoukkueessa vaikuttaa, mitä valmentaja niille puhuu. Jos koko ajan lähdetään negaation kautta, että "Yksikin virhe, niin lennät joukkueesta kuin Niinimaan Janne", niin kyllä siellä puolet joukkuetta istuu penkillä paska housussa, että toivottavasti ei omissa soi MUN vaihdon aikana.

Niin ikään maalintekomahdollisuuksia kaventaa, jos puoli joukkuetta tähtää ainoastaan ränneihin. Usko on maalinteosta paljon. Paikan avautuessa täytyisi uskaltaa yrittää maalia.

Suomen pelissä tulee usein esiin se piirre, että varsinkin ylivoimalla siirretään kaverille, kun ei vastuuta haluta ottaa. Voittavaan jääkiekkoon lähdetään kovalla uskolla omiin vahvuuksiin. Virheiden pelko yleensä poikii virheitä.

Tässä kai ne valmennuksen avainkysymykset :)

 

[Maxell]

Jokainen toivoisi, että Suomi voisi haastaa kaikki kovat maat nimenomaan hyökkäyspelillään, mutta kun valitettavasti se ei vain ole mahdollista nykyisillä pelaajilla. Tätä keskustelua voisi ehkä jatkaa tuolla "Suomi Torinossa 2006"-ketjussa, sillä nyt ollaan jo aika pahasti offtopicin puolella.

 

[Powell]

Ja onko sillä urheilumaailmassa mitään väliä päästäänkö finaaliin, joka hävitään vai ollaanko kuudensia. Tosipelureille vain voitto on tärkeää. Ja jos Maxelin mielestä Suomi ei ikinä saa Kanadaa kiinni jääkiekkossa, niin miksi tällaista keskustelua edes käydään. Muutenkin tuntuu, että Suomalaiset tyytyvät aina vain hopeaan, jos vastustaja on vähänkin isompi kuin Suomi.

 

[Powell]

Joo kyl aika off topicis ollaan ja uni rupeaa muutenkin maittamaan, että hyvää joulua vaan kaikille ja jatketaan keskustelua myöhemmin.

 

[Pascal Lemoix]

Aiheeseen voisi palata vaikka siten, että pystyyhän Sami Kapanen NHL:ssäkin hyökkäämään ketään vaan vastaan, niin mikä seinä siihen maajoukkueessa tulee väliin? Paitsi se, että Kapanen ole mukana...

 

[psychodad]

Suomi tuottaa tänäkin päivänä väkilukuunsa ja rekisteröityihin pelaajiin nähden loistavan määrän huippujunnuja. Mistä me saadaan seuraava Saku Koivu tai Teemu Selänne? Ajan kanssa...meillä on niin pieni maa että ihme että niitä on tullut näinkin usein. Tuomo Ruutu voi olla seuraava Saku Koivu tai jopa parempi, eikä kavereiden läpimurrolla ollut väliä edes kymmentä vuotta. Ei siis taidollisesti Saku, mutta kokonaisuutena ehkä jopa parempi. Selänteen kaltaisia lahjakkuuksia ei synny edes koko maailmassa kovin usein, miksi niitä siis pitäisi suomeen tulla kuin sieniä sateella?

Suomi pärjää kokoonsa nähden loistavasti kansainvälisessä kiekkoilussa, niin varattujen pelaajien määrässä että arvokisoissa. On tärkeää että junnuissa painotetaan ns. "vapaita käsiä" sen suhteen miten taitoa treenataan, mutta aikuisemmalla iällä sitten pitää tunnustaa realiteetit ja laittaa jätkät niihin rooleihin mihin vahvuudet edellyttävät. Junnut ja maajoukkue on täysin eri asia. Jos ei ole jo junnuna esittänyt poikkeuksellista hyökkäyslahjakkuutta, sitä on aivan turha yrittää väkisin puristaa ulos myöskään aikuisena.

 

[psychodad]

Aiheeseen voisi palata vaikka siten, että pystyyhän Sami Kapanen NHL:ssäkin hyökkäämään ketään vaan vastaan, niin mikä seinä siihen maajoukkueessa tulee väliin? Paitsi se, että Kapanen ole mukana...

Kapanen on ollut maajoukkueessa hyökkäävässä roolissa, valitettavasti tulosta ei oikein tullut. Siinä missä NHL joukkueet ovat hienoja joukkueita täynnä tähtiä, maajoukkuepelit (superturnauksissa) ovat niistä tähdistä kasatun kerman kohtaamista.

Eikä se Kapanenkaan NHL:ssä niin suuressa hyökkäävässä roolissa pelaa...itse asiassa kaveri taitaa olla philadelphian paras puolustava hyökkääjä, ja tarvittaessa myös hyökkäävä puolustaja. Silloin kun siellä on miehet terveinä, Kapanen ei todellakaan pelaa missään ykkösketjun laidassa hyökkäävää roolia. Hän pelaa hyvää kahden suunnan roolia 2-3 ketjussa, ja helvetin paljon alivoimaa.

 

[Maxell]

Psycodad on kyllä sikäli oikeassa, että jos nyt katsotaan esim. draft- varauksia, niin kyllähän suomalaisia on valittu todella paljon 2000-luvulla jo heti 1. kierroksella.

Suomi tuotta myös paljon hyviä lupaavia junioreita. Lehtonen, Toivonen, Pitkänen, M.Koivu, T.Ruutu, Nokelainen, Bergenheim, Rita, Niinimäki, Korpikoski ja Tukonen todistavat sen, että Suomi tuottaa kokoisekseen paljon lupaavia pelaajia.

 

[KukaMitäHäh?]

Jos Sami Kapasta lähdetään jollain samantyyppisellä pelaajalla korvaamaan, ainoa vaihtoehto lienee Tony Salmelainen. En kuitenkaan usko tähän, sillä Tony ei onnistunut Moskovassa. Sami Kapasen korvannee joko JJ tai Nemo. Itse valitsisin jälkimmäisen, mutta Erkka valinnee Jokisen..

 

[Riki Sorsan veli]

Kyllä mun mielestä olympiajoukkueessa vaikuttaa, mitä valmentaja niille puhuu. Jos koko ajan lähdetään negaation kautta, että "Yksikin virhe, niin lennät joukkueesta kuin Niinimaan Janne", niin kyllä siellä puolet joukkuetta istuu penkillä paska housussa, että toivottavasti ei omissa soi MUN vaihdon aikana.

Niin ikään maalintekomahdollisuuksia kaventaa, jos puoli joukkuetta tähtää ainoastaan ränneihin. Usko on maalinteosta paljon. Paikan avautuessa täytyisi uskaltaa yrittää maalia.

Suomen pelissä tulee usein esiin se piirre, että varsinkin ylivoimalla siirretään kaverille, kun ei vastuuta haluta ottaa. Voittavaan jääkiekkoon lähdetään kovalla uskolla omiin vahvuuksiin. Virheiden pelko yleensä poikii virheitä.

Tässä kai ne valmennuksen avainkysymykset :)

Ei, kyllä Summanen nimenomaan painotti että virheitä saa tehdä, mutta pitää TOIMIA. Summanen painotti myös sitä että pelataan omien vahvuuksien kautta.
Ei sitä kiekkoa sinne alueelle voi viedä yksin jos on esim 3miehen linja eessä, pakko se kiekko on laittaa ränniin, tai jos on pitkä vaihto alla niin kannattaako kulettaa kiekko alueella jossa on vastustajan miesylivoima, ne katkaisevat hyökkäyksen ja pahimmassa tapauksessa väsyneet eivät ehdi vaihtaa tai vaihto jää kesken.

 

[vsop]

Täytyy myöntää, että Sami Kapanen on Miikka Kiporusoffin kaltainen ajattelemattomuuden kääpiö. Toinen tiesi otteluohjelman tiukkuuden ja olisi voinut kieltäytyä, jos kerta nuppi ei kestä. Toinen taas piiloutuu vammojensa taakse, kun kuitenkin tiesi voivansa sanoa, että ei pelaa. Molempien tilalle olisi voinut valita terveet(?) ja halukkaat pelaajat ja jättää molemmat kieltäytyjät puremaan hampurilaisia mäkkäriin, että miksi ei meitä valittu. Oman maan edustaminen menee ehdottomasti jonkun NHL:n pelien edelle. Aikoinaan ei itärajalle kyselty, sinne määrättiiin. Syvä halveksuntani Kapaselle ja Kiprusoffille.

 

[Jämerä]

Kannattaa Pascal Lemoix lukea se Summasen kirja ennenkuin alkaa puhumaan Summasen valmennusmetodeista. Juuri niinkuin tossa sanottiin niin Summanen painotti omilla vahvuuksilla pelaamista. Ja kai sinä sen tajuat, että Suomen vahvuudet näin kokonaisuudessaan ovat maalivahtipeli ja tiukka viisikkopuolustus. Suomella ei kuitenkaan ollut World Cupin aikaan (eikä ole nytkään), kuin yksi kunnon maalintekijä. Tästä syystä Suomen on aivan turha lähteä maalintekokilpailuun mitään suurmaita vastaan. Silloin ei ainakaan voiteta, mutta tiukalla viisikkopuolustuksella ja hyvällä maalivahtipelillä on ainakin pienet mahdollisuudet, kuten voitto Jenkeistä todisti. Kanada matsissa maalivahtipeli petti osittain ja turpaan tuli. Maalintekokilpailussa ei olisi myöskään Kanadaa voitettu.

Powel ja Pascal Lemoix ovat kyllä aivan oikeassa siinä, että junnujen pitäisi antaa pelata vapaammin, eikä kangistaa heitä kaavoihin. Pitää kuitenkin muistaa, etteivät kaikki voi olla maalintekijöitä ''jumalan armosta''. Kuitenkin niiden jotka ovat pitää antaa rauhassa toteuttaa itseään. Tietenkin hyvä mailankäsittelytaito on muillekin tärkeää, mutta ei Suomen kokoisesta maasta voi yksinkertaisesti tulla yhtä ''Selännettä'' per ikäluokka.

Ja jotain ketjun aiheeseenkin. Kapanen olisi Suomelle kyllä todella suuri menetys jossei tule kisoihin. Ennenkaikkea monipuolisuutta Kapaselta löytyy ja tämän takia hän onkin mielestäni varmaankin viiden tärkeimmän pelaajan joukossa. Pystyy pelaamaan 1-3 kenttää ja olemaan myös puolustaja. Ja luisteluvoimaa löytyy.

 

[Ice Hockey]

Sami Kapanen vässykkä mikä vässykkä. Onhan se rankkaa tietysti, kun on niin paljon pelejä. Kaverilla on muutenkin 82 ottelua kaudessa ja nyt valittaa, että Olympialaiset on niin rankka, että "en miä jaksa".

 

[TKO]

Suomella ei kuitenkaan ollut World Cupin aikaan (eikä ole nytkään), kuin yksi kunnon maalintekijä.

Se nyt tietysti on varsin suhteellista millainen on "kunnon maalintekijä", mutta tilastoja tuijottamalla voisi luulla Suomella olevan ainakin kolme sellaista: Jere Lehtinen (19 maalia) on NHL:n maalipörssissä jaetulla kymmenennellä tilalla, Teemu Selänne on 14. (18 maalia) ja Olli Jokinen 17. (16 maalia).

Täytyy myöntää, että Sami Kapanen on Miikka Kiporusoffin kaltainen ajattelemattomuuden kääpiö. Toinen tiesi otteluohjelman tiukkuuden ja olisi voinut kieltäytyä, jos kerta nuppi ei kestä. Toinen taas piiloutuu vammojensa taakse, kun kuitenkin tiesi voivansa sanoa, että ei pelaa.

Eiväköhän molemmat asiat olleet valmennusjohdon tiedossa, kun listaa kokosivat. Ainakin Kiprusoffin kanssahan oli jo sovittu, että tilannetta katsellaan lähempänä olympialaisia, mutta yllättäen mieli muuttui seuraavana päivänä, kun Flames avusti miestä päätöksen teossa.

Uskoisin, että Kapasen tilanne on täysin sama eli Sami on kertonut Erkalle/Kurrille huolistaan, mutta herrat ovat yhdessä sopineet, että tilannetta tarkastellaan lähempänä kisoja. Ja kun kyseessä ovat Kapasen ja Kipperin tasoiset pelaajat, on selvää, että heille tuollainen lisäaika myönnetään, jos on toivoa heidät kisakoneeseen saada. Toisin kuin jos kyseessä olisi vaikkapa Jukka Hentunen tai Fredrik Norrena, joille olisi varaa löydä ovi nenän edessä kiinni.

 

[Micco!]

Kirjoitettu joskus vuonna miekka ja kivi. No ei nyt välttämättä, mutta itse en ainakaan näkisi kovin suurena menetyksenä sitä, että asennevammainen kaveri jää kisoista pois, jos ei nyt satu jostain löytämään sitä puuttuvaa motivaatiota. Korventaa vaan tuollainen tissi-poski lässytys, mitä herra harrastaa. Aikamoinen mammanpoika. Sanokoon muut mitä sanoo, mutta paikkaajan voisi ihan helposti löytää tilalle. Esim. Jussi Jokinen, tai Salmelainen. Prkl vieköön jos oman maan parhaimmistoon kutsutaan edustamaan maata olympialaisissa, niin usealle pelaajalle ei tulisi mieleenkään kieltäytyä kutsusta. Mutta Kapanenhan on tietenkin mielummin perheensä kanssa lepäämässä. Haudassa voi levätä - sanon ma.

Asia on itseasiassa juuri päinvastoin, Kapanen ajattelee juuri maajoukkuetta. Tosin se ei yllätä, että Vaasassa ollaan asiasta eri mieltä. Ottaako Kapasen ratkaisumaalit viime keväältä vieläkin näin lujille?

Pääsin jututtamaan Sami Kapasta kahden kesken viime keväänä. Puheeksi tuli viime syksyinen WC ja tulevat Torinon kisat. Kapanen sanoi, että Suomen maajoukkueessa pelaaminen on hänelle kunnia-asia, eikä hän enää lähde maajoukkueen mukaan, ellei kunto ja vointi ole täysin sataprosenttinen. Kapanen mainitsi, että puolikuntoisena pelatessaan hänelle tulee monta kertaa fiilis siitä, että hän tavallaan pettää joukkuetovereitaan, koska varastossa on terveempiä ja virkeempiä kavereita. Kapanen kertoi, että Suomen maajoukkueelle hän ei halua tätä tehdä, hän pelaa vain, jos tuntee olevansa täydessä kunnossa. Tämän takia mies ei pelannut syksyn World Cupissa. Sami myös kertoi, että odottaa Torinon kisoja jo nyt ja haluaa pelata maajoukkuepaidassa ja toivoi olevansa helmikuussa täydessä kunnossa. Kapanen sanoi kuitenkin jo tuolloin, että jos polvi tuntuu kovin kipeältä tai kauden rasitukset ovat olleet liian suuret hän voi joutua tekemään vaikean valinnan. Kapasen näkökulmasta hän pystyy auttamaan maajoukkuetta vain sataprosenttisessa kunnossa, Kapanen katsoo, että jos kunto ei ole sataprosenttinen, niin reservistä löytyy parempia pelaaja.

Tuosta näkökulmasta voi olla montaa eri mieltä. Kapanen kuitenkin itse katsoo auttavansa joukkuetta ja tekevänsä parhaansa joukkueen eteen. Täytyy myös muistaa, että kyseessä on erittäin perhekeskeinen mies. Perhe on aina etusijalla, työ ja edustustehtävät vasta sen jälkeen. Minä en ainakaan näe tässä mitään väärää. Kapanen tulee varmasti kisoihin, jos vain hän tuntee olevansa siinä kunnossa, että voi joukkuetta auttaa. Kannattaisiko mielummin mennä puolikuntoisena kisoihin ja tavallaan pettää joukkukaverit, kun ei pysty antamaan parasta osaamistaan.

Kapanen olisi täydessä kunnossa Suomelle tärkeä mies, monipuolisena pelaajana pystyy auttamaan leijonia monessa eri roolissa. Vaasalaiseen katkeruuteen ei kannata sortua.

 

[KupittaanVelho]

Ei kannata nyt miestä haukkuu liikaa ku ei oo virallisesti sanonu viel ei..
Olis kyl tärkee äijä suomen joukkueelle, tosi hyvä alivoimapelaaja ja taistelee aina loppuun asti.

 

[psychodad]

Asia on itseasiassa juuri päinvastoin, Kapanen ajattelee juuri maajoukkuetta. Tosin se ei yllätä, että Vaasassa ollaan asiasta eri mieltä. Ottaako Kapasen ratkaisumaalit viime keväältä vieläkin näin lujille?

Pääsin jututtamaan Sami Kapasta kahden kesken viime keväänä. Puheeksi tuli viime syksyinen WC ja tulevat Torinon kisat. Kapanen sanoi, että Suomen maajoukkueessa pelaaminen on hänelle kunnia-asia, eikä hän enää lähde maajoukkueen mukaan, ellei kunto ja vointi ole täysin sataprosenttinen. Kapanen mainitsi, että puolikuntoisena pelatessaan hänelle tulee monta kertaa fiilis siitä, että hän tavallaan pettää joukkuetovereitaan, koska varastossa on terveempiä ja virkeempiä kavereita. Kapanen kertoi, että Suomen maajoukkueelle hän ei halua tätä tehdä, hän pelaa vain, jos tuntee olevansa täydessä kunnossa. Tämän takia mies ei pelannut syksyn World Cupissa. Sami myös kertoi, että odottaa Torinon kisoja jo nyt ja haluaa pelata maajoukkuepaidassa ja toivoi olevansa helmikuussa täydessä kunnossa. Kapanen sanoi kuitenkin jo tuolloin, että jos polvi tuntuu kovin kipeältä tai kauden rasitukset ovat olleet liian suuret hän voi joutua tekemään vaikean valinnan. Kapasen näkökulmasta hän pystyy auttamaan maajoukkuetta vain sataprosenttisessa kunnossa, Kapanen katsoo, että jos kunto ei ole sataprosenttinen, niin reservistä löytyy parempia pelaaja.

Tuosta näkökulmasta voi olla montaa eri mieltä. Kapanen kuitenkin itse katsoo auttavansa joukkuetta ja tekevänsä parhaansa joukkueen eteen. Täytyy myös muistaa, että kyseessä on erittäin perhekeskeinen mies. Perhe on aina etusijalla, työ ja edustustehtävät vasta sen jälkeen. Minä en ainakaan näe tässä mitään väärää. Kapanen tulee varmasti kisoihin, jos vain hän tuntee olevansa siinä kunnossa, että voi joukkuetta auttaa. Kannattaisiko mielummin mennä puolikuntoisena kisoihin ja tavallaan pettää joukkukaverit, kun ei pysty antamaan parasta osaamistaan.

Kapanen olisi täydessä kunnossa Suomelle tärkeä mies, monipuolisena pelaajana pystyy auttamaan leijonia monessa eri roolissa. Vaasalaiseen katkeruuteen ei kannata sortua.

Se on hyvä että Kapanen on itsekriittinen ja miettii tuollaisia juttuja, mutta kyllä hänestä olisi myös nykykunnossaan iso apu joukkueelle, eikä hänelle ole parempaa korvaajaa. Kapasen pitäisi antaa valmennusjohdon päättää onko Kapanen tämän hetkisessä kunnossaan parempi kuin se täysin terve vaihtoehto.