Viestini ei varsinaisesti liity ketjun aiheeseen (S. Helenius), mutta tässä on hyvä tilaisuus ottaa kantaa tappeluihin.
Tappeluthan nimenomaan kuuluu lajiin siinä missä paitsiotkin, koska lajin säännöissä on otettu näihin kantaa.
Tämä on tähän mennessä tärkein peruste tappeluille mitä olen Jatkoajan keskusteluista lukenut, lisäksi olen itsekin ajatellut asian samalla tavalla. Tappelut ovat lajiin kuulumaton ilmiö esimerkiksi jalkapallossa ja koripallossa, mutta jääkiekkoon tappelut kuuluvat, sillä sääntökirja ottaa niihin selkeästi kantaa.
Mua ei kuitenkaan lätkätappelut juuri sytytä, ja pidän osittain huvittavana, millainen alakulttuuri ja fanipohja jääkiekkotappeluille on syntynyt. On vaikea käsittää, miten jotkut innostuvat Youtuben videoista, fight cardeista, ja selaamaan joka aamu netistä, onko yön NHL-kierroksella ollut monta nujakkaa.
Sitä en vieroksu, että lätkäpelaajat saattavat profiloitua tappelijoiksi, se tuntuu itse asiassa varsin loogiselta. Tietenkin samalla loogista on juuri tuo fanipohjan synty tappeluille, mutta jotain huvittavaa siinä mielestäni on. Toki toiset tykkäävät katsoa maaleja, torjuntoja, kovia taklauksia, tai hienoja kikkoja, joten ehkä yhdistävä tekijä tälle kaikelle on itse peliin liittyvä tunne, joka vapautuu eri tavoilla maalin tai tappelun syntyessä. Vaikka miten analyyttisesti jääkiekkoa seuraisikin, niin ilman tunnetta jääkiekko ei ole jääkiekkoa.
Jääkiekkoa voi pelata ilman tappelijaa joukkueessa, mutta niin sitä voi pelata ilman kunnollista maalitykkiä tai taklaajaa: tällaisiakin joukkueita on SM-liigassa nähty. Jos joku näsäviisas heittää, että kai sitä sitten voi pelata ilman maalivahtiakin, niin ei, et huomannut pointtia. Puhuin pelaajatyypeistä, en pelaajien pelipaikoista.
SM-liigan tappelukulttuuri ei ole niin vahva, että joukkue välttämättä tarvitsisi tappelijaksi profiloitunutta pelaajaa riveihinsä. Mikäli sääntöjä (ottelurangaistus) ja pelikieltoja (lisäsanktiot) kevennettäisiin, niin tilanne muuttuisi todennäköisesti nopeasti. Vähän kuin kovat taklaukset sallitaan, niin niitä silloin myös käytetään.
Olen tyytyväinen, että kaikesta huolimatta Jokereissa on niinkin selkeästi profiloitunut veijari kuin Sami Helenius. Hän on jo tällä kaudella pariin otteeseen osoittanut, että voi auttaa joukkuetta aivan erityisellä tavalla, vaikka joutuisikin silloin tällöin huilaamaan pari ottelua.
