Teki mieli jo keskiviikkona treenien jälkeen hieman avautua täällä, mutta jäipä avautumatta. Nyt voisi olla sopiva hetki sitten siihen hommaan. Tämä on eräänlaisia maalivahdin näkökulmia lajiin salibandy.
Minulla on ollut suunnaton onni saada olla erään tamperelaisen III-divarin jengin treeniveskarina. En ole joukkueessa, mutta ensimmäinen mies, keneen "omat" veskarit ottavat yhteyttä ollessaan estyneitä tulemaan treeneihin. Voisi sanoa, että viikottain olen päässyt heidän treeneissään käymään.
Ominaisuus, jota olen viime aikoina yrittänyt parantaa, on henkisellä puolella. Aiemmin oli niin, että 1-2 helppoa maalia saattoivat tietää koko treenien menemistä pilalle, siis omalta osaltani. Kenttäpelaajat väittävät, että huonoimpanakin iltana jo se, että joku heiluu siellä maalilla, on korvaamaton apu treenien onnistumiseen. Ja onhan se niin, ettei se pahvi (ainakaan toivottavasti) herätä minkäänlaisia intohimoja hyökkäyssuuntaan. Eikä oikeastaan herätä edes puolustajissa mitään mielenkiintoa.
Siitä tulee hyvä fiilis, kun itsekin huomaa jossain asiassa hieman edistyneensä, ja voisi sanoa, että jollain tasolla henkinen kantti on hieman parantunut. Maaliin meni kerran jopa "toskalamaiseti", mutta suoraan aloituksesta. Se oli muuten noloa... Kokonaisuudessaan syksyn treenit ovat menneet siten, että säkällä ja taidolla on välillä voinut todeta olevansa vireessä. Joskus on tullut hetkiä, jolloin jopa liigatason sällit (vierailevat tähdet) ovat saaneet yrittää lyödä palloa sisään, turhaan. Siitä jää aina hyvä fiilis.
Nyt keskiviikkona hieman homma mureni, mutta siitäkin löysi ihan hyviä näkökulmia. Yhteistyö pakkien kanssa on melko olennainen osa maalivahdin työtä, enkä siinä ollut riittävän hereillä. Muutenkin heräsi epäilys, että pakit ovat käyneet Porissa Ässien treeneissä, siihen malliin napsahti avaussyöttö karvaajan lapaan. Niistä tehtiin varmaan 5 maalia, ja pari tilannetta ehdin pelastamaankin. Niissä tapauksissa jokainen huono avaus on liikaa.
Kun lisätään vielä se, että joka ilta ei hyökkääjiltä löydy puolustusintoa, voidaan todeta, että veskari ei jää yksin, vastustajia on monta paikalla. Ja viimeisenä asiana, että joskus ihmeellisesti kaikki pomppii puolesta tai vastaan. Näissä sellaista fifty-sixty tilannetta on harvoin. Joko tolpat pelastaa tilanteita raivolla, tai sitten kaikki muuttaa edessä suuntaa kimpoillen ihmeellisesti.
Kaiken kaikkiaan voin sanoa, että salibandy on hieno laji pelailla, nyt on ollut tänä syksynä melko tasainen 3-4 treenin viikkotahti. Lisää muuten tiettyä varmuutta pallon kanssa ihan simona, kun on kunnolla pelejä alla viikkoa kohti.
Lopuksi voisi todeta, että heikkojen hetkienkin jälkeen tietyllä lailla maalivahtina täytyy antaa itselleen anteeksi virheet. Siinä olen yrittänyt kehittyä. Joka ilta tulee arviointivirheitä, joskus niistä kuitataan, joskus ei.
