Yritin hakea tästä osiosta jo olemassa olevaa ketjua, mutta en löytänyt. Jos sellainen jo oli, saa vapaasti yhdistää.
Tuli mieleeni tuossa eilen lepakkovuoroltamme(21-22) palattua siinä kymmenen jälkeen, että olisi kiva jakaa kokemuksia tästä rakkaasta harrastuksestani muidenkin palstalaisten kanssa. Muistaakseni jonkun tutkimuksenkin mukaan salibandy, tai siis sen teiniversio sähly oli suosituin peli nuorison keskuudessa. Ja ainakin omana kouluaikana tämä piti paikkansa. Aina, jos opettaja antoi valita lajin, ei tarvinnut pelätä, että salissa olisi pelattu koripalloa tms. Sähly oli ykkösvalinta. Suurella kunnioituksella muistelen myös 5.-6. luokan opettajaamme. Kerran viikossa tämä jostain asioista moitittukin ope viitsi kuitenkin olla meidän junttien kanssa tunnin pidempään, ja valvoa/tuomaroida meidän pelejä koulun päättymisen jälkeen. Olihan se peli sellaista perushakkaamista vielä silloin, mutta ei sieltä nyt ketään lekurille joutunut.
Seurakuntammekin yksi toimintamuoto oli sähly, ja meillä oli ihan kivaa yhdessä, ja siellä kävi ihan mukavia tyyppejä seurakunnan ulkopuoleltakin. Itse olin silloin juuri menossa yläasteelle ja vuoro oli meillä muistaakseni ainakin pari vuotta. Noihin aikoihin innostuin maalivahdin hommista. Futiksessa olen aina tykännyt olla maalissa, mutta jotenkin salibandyveskarin hommatkin alkoivat kiinnostaa. Kyllähän siitä hyvä fiilis jäi, kun yläastejannuna välillä ehti ihan aikamiestenkin vetojen tielle. Ja yksi vinkki kaikille veskareille, kokeilkaa joskus maalivahdin hommia salibandyssä katulätkäveskarin varusteilla (hanska, kilpi, polkkarit..). Se on todella siistiä.
Nyt olen parin vuoden ajan käynyt vanhojen lukiokavereiden pitämällä vuorolla, ja meidän peli on siistiä, vaikkei nyt ehkä ihan salibandysääntöjen kriteereitä täytäkään. Viime kausi meni puolustajan roolissa, ja mikään ei ole ihanampaa siinä roolissa kuin päästä pelisilmällä katkomaan vastustajan pitkä syöttö ja siitä läpi tai ylivoimahyökkäykseen. Se oli ihan kiva rooli sekin, mutta vasta tällä "kaudella" olen päässyt omaan rooliini. Toinen vakikassareista lähti inttiin, joten paikka avautui minulle. Heti kauden aluksi sain maalivahdin varusteet (kypärä, polvisuojat, paita, housut) 30 eurolla. Mieti, mikä hinta, se maski on ollut uutena jo varmaan lähempänä satasta kuin viittäkymmentä euroa.
Ja se, mikä on yksi tärkeimmistä tekijöistä mielestäni, on joukkuehenki. Esimerkiksi eilen en ollut ihan omalla tasollani (jonka sampiokin näki kevään turnauksessa), itseäkin jäi ärsyttämään. Mutta on loistavaa, kun kavereilta saa palautteen kannustavana ja silti rehellisenä. Tiedän omat heikkouteni, ja tiesin, miksi eilen meni osittain penkin alle. Kivaa oli joka tapauksessa, enkä ole ainoa, jolla ei tässä vaiheessa syksyä kulje vielä niin hyvin kuin olisi mahdollista. Mitään huippuja meillä ei ole, mutta jotkut ovat sen verran joukkueessakin pelanneita, että tulee siellä melko tasokkaitakin vetoja. Esim. eilen yksi tällainen kaveri vetäisi about 10 metrin päästä kohti alakulmaa niin täydellisen vedon, ettei mitään rajaa. Vaistosin sen kulun oikein ja venytin, mutta tolppaan se lopulta kilahti. Yksi ongelma itselläni on lähes sadan kilon elopaino. Ei se pelkästään huono asia ole, mutta notkeus vähän kärsii.
Toinen ongelma on pelityylini. Minulla on selkeä tekniikkaongelma, josta on päästävä eroon, eilen sanoinkin, että viikko sitten muistin sen paremmin ja pelinikin oli silloin toisennäköistä. Jos lätkäpuolelta mallia haetaan(siis torjuntatyylille, EI PELITAIDOILLE), niin ehkä Nurmisen Pasi oli lähimpänä. Pasilla oli semmoista terrierimäistä taistelumeininkiä, ja sellaisen itsekin yrittää saada päälle. Voin olla väärässäkin, mutta mielestäni suomalaisista maalivahdeista Nupella oli vähiten mitään selkeää nimettyä torjuntatyyliä.
Tämä oli tämmöinen avautuminen.
Tuli mieleeni tuossa eilen lepakkovuoroltamme(21-22) palattua siinä kymmenen jälkeen, että olisi kiva jakaa kokemuksia tästä rakkaasta harrastuksestani muidenkin palstalaisten kanssa. Muistaakseni jonkun tutkimuksenkin mukaan salibandy, tai siis sen teiniversio sähly oli suosituin peli nuorison keskuudessa. Ja ainakin omana kouluaikana tämä piti paikkansa. Aina, jos opettaja antoi valita lajin, ei tarvinnut pelätä, että salissa olisi pelattu koripalloa tms. Sähly oli ykkösvalinta. Suurella kunnioituksella muistelen myös 5.-6. luokan opettajaamme. Kerran viikossa tämä jostain asioista moitittukin ope viitsi kuitenkin olla meidän junttien kanssa tunnin pidempään, ja valvoa/tuomaroida meidän pelejä koulun päättymisen jälkeen. Olihan se peli sellaista perushakkaamista vielä silloin, mutta ei sieltä nyt ketään lekurille joutunut.
Seurakuntammekin yksi toimintamuoto oli sähly, ja meillä oli ihan kivaa yhdessä, ja siellä kävi ihan mukavia tyyppejä seurakunnan ulkopuoleltakin. Itse olin silloin juuri menossa yläasteelle ja vuoro oli meillä muistaakseni ainakin pari vuotta. Noihin aikoihin innostuin maalivahdin hommista. Futiksessa olen aina tykännyt olla maalissa, mutta jotenkin salibandyveskarin hommatkin alkoivat kiinnostaa. Kyllähän siitä hyvä fiilis jäi, kun yläastejannuna välillä ehti ihan aikamiestenkin vetojen tielle. Ja yksi vinkki kaikille veskareille, kokeilkaa joskus maalivahdin hommia salibandyssä katulätkäveskarin varusteilla (hanska, kilpi, polkkarit..). Se on todella siistiä.
Nyt olen parin vuoden ajan käynyt vanhojen lukiokavereiden pitämällä vuorolla, ja meidän peli on siistiä, vaikkei nyt ehkä ihan salibandysääntöjen kriteereitä täytäkään. Viime kausi meni puolustajan roolissa, ja mikään ei ole ihanampaa siinä roolissa kuin päästä pelisilmällä katkomaan vastustajan pitkä syöttö ja siitä läpi tai ylivoimahyökkäykseen. Se oli ihan kiva rooli sekin, mutta vasta tällä "kaudella" olen päässyt omaan rooliini. Toinen vakikassareista lähti inttiin, joten paikka avautui minulle. Heti kauden aluksi sain maalivahdin varusteet (kypärä, polvisuojat, paita, housut) 30 eurolla. Mieti, mikä hinta, se maski on ollut uutena jo varmaan lähempänä satasta kuin viittäkymmentä euroa.
Ja se, mikä on yksi tärkeimmistä tekijöistä mielestäni, on joukkuehenki. Esimerkiksi eilen en ollut ihan omalla tasollani (jonka sampiokin näki kevään turnauksessa), itseäkin jäi ärsyttämään. Mutta on loistavaa, kun kavereilta saa palautteen kannustavana ja silti rehellisenä. Tiedän omat heikkouteni, ja tiesin, miksi eilen meni osittain penkin alle. Kivaa oli joka tapauksessa, enkä ole ainoa, jolla ei tässä vaiheessa syksyä kulje vielä niin hyvin kuin olisi mahdollista. Mitään huippuja meillä ei ole, mutta jotkut ovat sen verran joukkueessakin pelanneita, että tulee siellä melko tasokkaitakin vetoja. Esim. eilen yksi tällainen kaveri vetäisi about 10 metrin päästä kohti alakulmaa niin täydellisen vedon, ettei mitään rajaa. Vaistosin sen kulun oikein ja venytin, mutta tolppaan se lopulta kilahti. Yksi ongelma itselläni on lähes sadan kilon elopaino. Ei se pelkästään huono asia ole, mutta notkeus vähän kärsii.
Toinen ongelma on pelityylini. Minulla on selkeä tekniikkaongelma, josta on päästävä eroon, eilen sanoinkin, että viikko sitten muistin sen paremmin ja pelinikin oli silloin toisennäköistä. Jos lätkäpuolelta mallia haetaan(siis torjuntatyylille, EI PELITAIDOILLE), niin ehkä Nurmisen Pasi oli lähimpänä. Pasilla oli semmoista terrierimäistä taistelumeininkiä, ja sellaisen itsekin yrittää saada päälle. Voin olla väärässäkin, mutta mielestäni suomalaisista maalivahdeista Nupella oli vähiten mitään selkeää nimettyä torjuntatyyliä.
Tämä oli tämmöinen avautuminen.