Minulle Saku on kaikkien aikojen leijona. Sitä sanotaan, että pelaajat antaa aina kaikkensa kaukalossa. Mutta sitten on niitä, jotka antaa vielä vähän enemmän. Ei ollut mikään isokokoinen pelaaja, mutta aivan hävyttömällä taistelutahdolla punnersi kaikkia isoja korstoja vastaan otteluista toiseen. Nopea, taitava ja todella hyvä luistelija. Sen tiesi arvokisaturnauksia katsoessa, että Kanada, Venäjä tai Ruotsi voi heittää vaikka mitä supertähtiä kaukaloon, mutta silloin kun meillä on Saku kentällä, niin meillä ei ole mitään hätää.
Kapteeni isolla K-kirjaimella joka kantoi itsensä aina esimerkillisellä tavalla ja pelasi kaukalossa aina jättäen aivan kaikkensa sinne. Pelasi Montrealissa oikeastaan läpi kaikki ne vuodet enemmän tai vähemmän huonoissa joukkueissa, joilla ei koskaan ollut realistista mahdollisuutta taistella Stanley Cupista. Prässi tuossa kaupungissa oli varmasti valtava, mutta silti ei koskaan ruvennut valittamaan osaansa.
Vaikuttaa kaikkien mediassa olleiden haastatteluiden perusteella vielä todella hienolta ihmiseltä. Se taistelu syöpää vastaa taisi olla koettelemus, joka lisäsi nöyryyttä elämää kohtaan. Vaikka eihän hän sitä ennenkään mikään leija todellakaan ollut. Kaukana siitä.
