Saku Koivu – kaikkien aikojen suomalaissentteri

[Hejony]

Saku Koivu aloitti NHL-uransa täysin kiekkohullussa Montreal Canadiensissa tuoreena maailmanmestarina syksyllä '95. Supertulokkaaksi povatulta väkkärältä odotettiin paljon, ja ensimmäisen kauden osalta odotukset eivät aivan täysin täyttyneet. Nuorukainen tehtaili noin 0,5 pistettä per peli, ja parhaan tulokkaan Calder-trophy lipsahti Daniel Alfredssonille. Seuraavalla kaudella Koivu vaikutti valmiilta iskemään itsensä koko jääkiekkoilevan maailman terävimpään kärkeen. Kohtalo päätti kuitenkin toisin. Koivu loukkasi polvensa johtaessaan koko liigan pistepörssiä, eikä miehen vahvuutena tunnettu käsittämättömän ketterä liike toipunut enää koskaan entiselleen.

Vakiinnutettuaan paikkansa alakastiin jumiutuneen Montrealin kärkihyökkääjänä, Sakusta tehtiin Habsien ensimmäinen eurooppalainen kapteeni kauden 99-00 alla. Seuraavina kausina Koivu kärsi jatkuvista loukkaantumisista, ja poissaolot "huipensi" tietysti syksyllä 2001 todettu non-Hodkingin lymfooma. Kaukaloiden pieni suuri mies selätti kovimman vastustajansa uskomattoman nopeasti, ja palasi kentille jo ennen runkosarjan loppua. Kauden päätteeksi Koivu palkittiin Bill Masterton Memorial Trophylla.

Työsulun jälkeen Koivun vahvuudet pääsivät hyvin esiin uudessa liigassa, ja saatuaan vihdoin pelata ottelua vaille ehjän kauden 2006-2007 Saku nakutti uuden piste-ennätyksensä 22+53=75. Seuraavilla kausilla Koivun pisteet laskivat tasaisesti, ja kauden 08-09 päätteeksi tiet Montreal Canadiensin kanssa erosivat.

Uudeksi kodiksi löytyi mj-ketjukaveri Teemu Selänteen avulla Anaheim Ducks. Siellä legendaarinen Koivu-Selänne akseli ei pystynyt vastaaviin urotekoihin kuin maajoukkueessa, mutta Saku sopeutui uuteen rooliinsa kakkos-kolmossentterinä kelvollisesti. Nyt, uransa toisen työsulun jälkeen turkulainen elää urallaan todellista renessanssia, ja viipottaa kolmosketjusta käsin piste per peli tahdilla suomalaispörssin ylivoimaisessa johdossa.

Lähes kaksikymmentä vuotta maailman parhaassa kiekkoliigassa. Kohta 800 pistettä. Montreal Canadiensin historian pitkäaikaisin kapteeni. Kautta aikain kolmanneksi eniten pisteitä tehnyt suomalaispelaaja. Playoffseissa melkein pinna per peli. Bill Masterton Trophy. King Clancy Trophy. Maajoukkue oma lukunsa. Kapteeni kaikkialla missä liikkuu.

Saku Koivu on kaikkien aikojen suomalaissentteri. Toivottavasti miehen otteista saadaan nauttia vielä muutama kausi, ja ennen kaikkea, toivottavasti mies saa uralleen arvoisensa kruunun: Stanley Cupin Teemu Selänteen vierellä.

 

[Swearengen]

Tarpeellinen ketjunaloitus. Saku jäänyt omituisen vähälle huomiolle, vaikka pelaa yhtä parhaista kausistaan. "Temen vika!" ;)

"Kaikkien aikojen suomalaissentteri" ei ole myöskään liiottelua. Vain pikkubroidinsa Mikko Koivu voi tuota statusta näillä näkymin uhata. Lähes mahdoton argumentoida esim. Hakin tai Raipen olleen kovempi tekijä suuressa kuvassa. Itse asiassa monien inhokiksi päätyneen Olli Jokisenkin voi tietyin perustein rankata Helmisen ja Hagmanin edelle, mutta tämä ketju on syytä pitää Saku Koivussa.

 

[Nerozki]

Ihan uskomatonta kuinka niin Selänne ja Koivu pelaa tällä tasolla tuossa iässä. Kummankin ura jossain vaiheessa jo tuomittiin loppumaan, mutta 2013 suomen tehokkaimmat hyökkääjät. Kuka olisi uskonut 2005 vuonna? TPS fanina hieno nähdä Saku vielä uudessa loistossa. Hattu nousee todellakin herralle! Hieno pelaaja ja pala suomalaista jääkiekko historiaa. Toivottavasti saisi vielä Stanley Cupin, sen herra on ansainnut kaiken kokemansa jälkeen.

 

[adetti]

Kyllä on hieno mies tämä Saku. Habsin aikaan häntä tuli seurattua paljon, ja huonoa tuuria ollut elämässä ja varsinkin tuo lymfooma 2001. Mutta kova kaveri, kun selätti sen ja pääsi vielä pelaamaan huipulle. Youtubessahan löytyy se sykähdyttävä hetki, kun hän palaa takaisin pelaamaan. Tosin huonolla kuvalla, mutta sekin saa tunteet pintaan.

Teme ja Mikke on vienyt kyllä kaiken hypetyksen, eikä Koivusta olla puhuttu melkein yhtään mitään. Mielestäni liian vähän puhuttu kaveri jatkoajan -palstalla. Ja tämä ketju on kyllä tarpeessa!

 

[Uuhis #97]

Itse ihmettelen kovasti puheita joiden mukaan Saku Koivu ei enää kuulu maajoukkuekalustoon olympialaisissa 2014. Tämän kauden NHL pelejä vähän nähneenä toteaisin että totta munassa kuuluu jossei pahaa loukkaantumista tai mystistä tason romahtamista tapahdu, pidempi tauko peleistä teki ilmeisesti murjotulle kropalle hyvää.

 

[Flip#51]

Hienoa, että Sakukin on "tekemässä teemuja", eli ei anna uransa hiipua pois. Koivu on tietysti kliseisesti pelaaja, jonka arvoa ei mitata pelkästään pisteissä, mutta on hienoa nähdä, ettei ne pisteet tasaisesti laske johonkin kymmeneen per kausi, vaan mies vetääkin parin heikomman kauden jälkeen yhtäkkiä p/p-tahdissa kahdenkymmenen matsin jälkeen, mahtavalla tehotilastolla. Ei pikkubroidissansakaan mitään erityistä vikaa ole, mutta Saku on mulle *se* Koivu. Varmaan maajoukkueella tekemistä asian kanssa.

Hieno pelaaja!

 

[Rautapohkeet]

Jos Teemun kohdalla odotellaan 700 maalin rikkoutumista, niin kohtahan tässä voidaan odotella paukuttaako Saku yli legendaarisen 1000 pisteen rajan? Saisi kyllä muutaman kauden vielä pelata, mutta kaikki mahdollista. Onhan Selänteenkin pitänyt lopettaa jo kauan sitten.

 

[tomageeni]

Jos Teemun kohdalla odotellaan 700 maalin rikkoutumista, niin kohtahan tässä voidaan odotella paukuttaako Saku yli legendaarisen 1000 pisteen rajan? Saisi kyllä muutaman kauden vielä pelata, mutta kaikki mahdollista.

Voipi tiukkaa tehdä, mutta mahdollista kyllä. Edellyttäisi tämän kauden jälkeen vielä ainakin kolmen NHL-kauden pelaamista hyvällä tasolla. No jos terveenä pysyy ja säilyttää nykyisen tatsin peliin, niin varmasti mahdollista. Vähän epäilen, ettei Saku nyt ihan "Teemuja" tee uran jatkon suhteen. Jatkanee vielä ensikauden, mutta epäilen että 2014-2015 uran jatko saattaa olla jo vaakalaudalla, ainakin ellei pysy täysin terveenä ja naputa 60-70 pinnaa ensikaudellakin.

 

[Amerikanihme]

Saku Koivu - hieno pelaaja, hieno ihminen. Suosikkipelaajani siitä asti ainakin, kun NHL:ään tuli. Muistan 90-luvulla lähteneeni Gainesvillestä Floridasta aina katsomaan peliä Tampaan, kun Montreal tuli kylään. Kerran kävi niinkin, että moottoritie oli valahtanut "sink holeen", valtavaan yhtäkkiä syntyneeseen maanvajoamaan, ja jouduin kiertotielle. Siellä eksyin sitten johonkin pikkuteille, ja pääsin matsiin vasta toisen erän puolivälin paikkeilla. Mutta Saku oli silti nähtävä. Uudelle vuosituhannelle tullessa oli sitten tämä uskomaton kamppailu Sakun elämästä ja kuolemasta syövän seurauksena. Kyllä siinä tuli tippa silmään ja rukoukset Sakun puolesta iltaisin. Kirjoitin johonkin internet-saittiinkin, jossa sai esittää Sakulle parantavia terveisiä ja toivotuksia. Ja ihailin Sakulle omistettuja "kotisivuja" internetissä.

Anaheimissa olen nyt sitten 2000-luvulla ja 2010-luvulla käynyt katsomassa Sakun esiintymisiä, ensin Montrealin riveissä, jossa yhdessä pelissä Saku huomasi Tepsin pelipaitani ja tervehti jäältä, ja nyt sitten Ducksien riveissä viime vuodet. Perjantaina sain vihdoin kunnian tavata idolini henkilökohtaisesti ja jutella hänen kanssaan hetken. Hän oli juuri sellainen kuin miksi olin hänet kuvitellutkin, todella mukava ihminen ja puhuu vielä sopivasti Turun murretta, joten meillä synkkäsi hyvin. Kuten työkaverini täällä Amerikassa totesi - Saku Koivu can divide by zero! (siihen ei moni muu pysty! :)).

 

[lunde]

Tylsää puuttua otsikkoon, kun Saku Koivu on niin mielettömän hieno pelaaja. Vaikka Saku Koivu on kiistatta paras NHL:ssä pelannut suomalaissentteri, otsikko on mielestäni kuitenkin hieman liioittelua. Mielestäni Koivua ei voi pitää yksiselitteisesti kaikkien aikojen parhaana suomalaissentterinä, vaikka hän onkin yksi vahvimmista ehdokkaista.

Eri aikakausia on ylipäätään todella vaikea verrata. NHL ei ole aina ollut samanlainen vaihtoehto eurooppalaisille, että siellä pelaamattomuuden tai menestymättömyyden peruustella voisi rajata pois suomalaishistorian eri aikakauden senttereitä pois. Koivu on myöskin saanut kerätä maajoukkueessa mitaleja aikakaudella, jolloin koko joukkueen materiaalin leveys on ollut ennennäkemättömän laaja ja mahdollistanut menestyksen. On Koivu tosin ollut Leijonien kantavia pelaajia menestysvuosina, enkä yritäkään kieltää sitä.

Ketjussa on jo mainittu mm. Matti Hagman ja Raimo Helminen. No, Euroopassa ja maajoukkuekaukaloissa loistanut Helminen kokeili NHL:ssä, mutta ei lyönyt läpi. Sama Hagmanilla muutama kausi aiemmin. Tosin Hagmanin esteeksi Edmontonissa muodostuivat 6 vuotta nuoremmat sentterit Wayne Gretzky ja Mark Messier.

Muita suomalaishistorian merkittäviä senttereitä ovat olleet muun muassa Aarne Honkavaara, Raimo Kilpiö, Juhani Wahlsten, Jorma Peltonen, Veli-Pekka Ketola ja Martti Jarkko. Kaikki aikakaudelta, jolloin suomalaisia ja ylipäätään eurooppalaisia ei NHL-kaukaloissa juurikaan nähty. Nämä jääkiekon pioneerit eivät olleet ainoastaan loistavia pelaajia, vaan kehittivät jääkiekkoa muutenkin ja ottamalla lukuisia kertoja rumasti pataan esim. ylivoimaiselta Neuvostoliitolta loivat pohjaa muutaman viimeisen vuosikymmenen menestykselle.

Jääkiekkomuseon kuvaus kiekkoleijona Lasse Oksasesta selvittää osaltaan, miksi NHL ei valttämättä ollut suurin tavoite tuon ajan suomalaiskiekkoilijoille:

1970-luvun alussa Oksanen kävi Vancouver Canucksin ja St. Louis Bluesin leireillä, mutta sopimuksia ei syntynyt, osaksi jo senkin vuoksi, että hänen Tampereella omistamansa huoltoasema tuotti enemmän, kuin mitä NHL:ssä kiekkoilemalla olisi tuolloin ansainnut.

Vielä 80-luvullakin muun muassa Reijo Ruotsalainen valitsi NHL:n sijasta eurokaukalot, vaikka oli osoittanut viiden täyden Rangers-kauden aikana kuuluvansa kirkkaasti NHL:ään. Sveitsissä sai hyvää tiliä ja käkikellomaan pienillä välimatkoilla jääkiekon pelaaminen oli vähemmän raskasta.

Saku Koivu on siis vähintäänkin sukupolvensa paras suomalaissentteri ja paras NHL:ssä pelannut suomalaissentteri, mutta en kuitenkaan menisi väittämään Suomen kautta aikojen parhaaksi keskushyökkääjäksi. Siksi minä yritin hieman laajentaa näkökulmaa menneiden vuosikymmenien keskushyökkääjillä, jotka pitäisi ainakin mainita kautta aikojen parhaista keskustellessa.

Montreal Canadiensin historian pitkäaikaisin kapteeni.

Tuon ennätyksenhän Koivu jakaa kymmenen Stanley Cupia pelaajana voittaneen Jean Béauliveaun kanssa.

 

[varjo]

Vähän nyt edellisessä viestissä on sellaista pakonomaista vähättelyä, jossa ei kuitenkaan ole mitään tarttumapintaa aikakausien vertailu on vaikeaa mutta kyllähän karu tosiasia on se että millä mittarilla tahansa vertaileekaan, Suomikiekko ennen 80-lukua oli ihan amatöörinäpertelyä ja Koivu taas on tehnyt uransa kiistatta jääkiekon kovimmassa kiekkosarjassa ja samoin sitten pystynyt pärjäämään hyvin kansainvälisissä peleissä missä myöskin kaikki maailman parhaat ovat pelanneet, tämä on iso miinus monen suomikiekon uralistalla koska ei noita 70/80-luvun maaotteluita voi verrata "parhaat pelaa"-olympialaisiin >98.

Ainoat pelaajat jotka realistisesti voivat tätä titteliä Koivulta ottaa ovat toinen Koivu ja OJ ja jos OJ olisi pelannut huipputasolla vähän pidempään kuin 2 kautta niin asia ei todellakaan olisi niin suoraviivainen vaikka toki maajoukkuemeriitit yms. kääntävät laivaa silti Sakua kohti.

 

[lunde]

Vähän nyt edellisessä viestissä on sellaista pakonomaista vähättelyä, jossa ei kuitenkaan ole mitään tarttumapintaa

Tarkoituksenani ei ole vähätellä Saku Koivun saavutuksia, vaan nostaa hieman perspektiiviä aiempien vuosikymmenten huippupelaajien suhteen. Nykyajan kiekkopiireissä on tapana monesti vähätellä aiempia saavutuksia "villapaitamestaruuksina" ja "amatöörikiekkona", vaikka tuon aikakauden pioneereille ollaan vieläkin paljon velkaa. Annetaanhan Paavo Nurmellekin ansaittu arvostus, vaikka hänen maailmanennätysajoillaan ei enää selvittäisi edes arvokisoihin.

On totta, että Saku Koivu on poikkeuksellinen palloilulahjakkuus, jollaisia nähdään vain muutama sukupolvessa. Jos toisiaan vastaan laitettaisiin kaukaloon vaikka 25-vuotiaat Aarne Honkavaara ja Saku Koivu, niin tuskin olisi epäilystä, kuinka siinä kävisi. Koivu luistelisi kiekon kanssa takaperin ympyrää Dynamon ympärillä. Pelkkinä aihioina ero ei välttämättä olisi kuitenkaan suuri, mutta Koivu on kasvuiässä saanut imeä kiekkotietämystä isältänsä ja Vladimir Jursinovilta sekä keskittyä muutenkin lähes pelkästään jääkiekkoon. Esimerkiksi Honkavaara oli lajille omistautunut amatööri, joka joutui välissä sotimaan, opiskelemaan ja käymään töissä, mutta hengitti silti jääkiekkoa ja kävi Kanadaa myöten hakemassa tietotaitoa, jota Suomessa ei vielä ollut. Nuo Neuvostoliittoa vastaan murskatappioita ottaneet maajoukkueet ymmärsivät kyllä ammattimaisen ja systemaattisen harjoittelun merkityksen, mutta sen aikakauden palloilulahjakkuuksilla ei ollut mahdollisuutta hioa timattia yhtä kirkkaaksi kuin esimerkiksi Saku Koivulla on ollut.

 

[varjo]

Tarkoituksenani ei ole vähätellä Saku Koivun saavutuksia, vaan nostaa hieman perspektiiviä aiempien vuosikymmenten huippupelaajien suhteen. Nykyajan kiekkopiireissä on tapana monesti vähätellä aiempia saavutuksia "villapaitamestaruuksina" ja "amatöörikiekkona", vaikka tuon aikakauden pioneereille ollaan vieläkin paljon velkaa. Annetaanhan Paavo Nurmellekin ansaittu arvostus, vaikka hänen maailmanennätysajoillaan ei enää selvittäisi edes arvokisoihin.

Ero Nurmen ja villapaitakaverien välillä on se että Nurmi kuitenkin kilpaili sen hetkisiä maailmanhuippuja vastaan. On selvää että afrikkalaisten puuttuminen kilpakentiltä vie pohjan Nurmen loistolta, mutta se ei poista sitä tosiasiaa että Nurmi kilpaili niitä parhaita vastaan jotka olivat kisakentillä ja voitti heidät, ei sinänsä ollut Nurmen vika ettei parempia kilpailijoita ollut radoilla. Kuitenkin jääkiekon kohdalla tilanne ei ole ollut tällainen, vaan niitä parempia kilpailijoita on ollut kyllä olemassa koko Suomi-kiekon historian. 70-luvulle tultaessa Suomesta pystyttiin lähtemään NHL:ään asti, eli yksittäisten pelaajien taitotason valmennus oli riittävällä tasolla että NHL:ään pääseminen oli mahdollista ja Ruotsalaisen ja Kurrin myötä oli selvää että menestyminenkin onnistui.

Honkavaaran yms. suomikiekon ikonien kohdalla tästä ei ole kyse, jos joku ehkä kävi kokeilemassa suuren maailman menoa ulkomailla tai otti turpiin satanolla punakoneelta, niin se ei varsinaisesti vielä merkitse mitään sen rinnalla että SM-liiga oli Koivulle "tulin näin voitin" ja sen jälkeen loppu-ura onkin mennyt vain ja ainoastaan parhaita vastaan pelatessa myös maajoukkuetasolla.

Kaikki kunnioitus toki pioneereille, mutta nostalgialla on vain tietty arvo jos mietitään kokonaisuutta.

 

[Evil]

Saku Koivu, kaikkien aikojen turkulaissentteri.

Ei vaan, leikki leikkinä. Kyllä Sakulle on nostettava hattua, ei tuollaisiin saavutuksiin kykene kuin poikkeuksellinen ihminen. Lahjakas toki, mutta sen lisäksi äärimmäisen tunnollinen, omistautunut ja henkisiltä ominaisuuksiltaan teräksenluja kaveri.

Syövästä toipumisen jälkeinen paluu kaukaloon ja loppumattomalta tuntunut standing ovulation tuo vieläkin selkäpiihin hyyn. Hieno mies, long may you run.

Edit. Kyllä tuo otsikkokin mielestäni paikkaansa puolustaa. Vaikka olenkin sitä sukupolvea, joka muistaa maagiset mailavirtuoosit Matti Hagmanin ja Veli-Pekka Ketolan, on Saku varmastikin tuollaisen tittelin ansainnut. Jos siis objektiivisesti ajatellaan. Subjektiivisesti Hakki on Kingi, aina.

 

[xkouhiax]

Tylsää puuttua otsikkoon, kun Saku Koivu on niin mielettömän hieno pelaaja. Vaikka Saku Koivu on kiistatta paras NHL:ssä pelannut suomalaissentteri, otsikko on mielestäni kuitenkin hieman liioittelua.

Ketjussa on jo mainittu mm. Matti Hagman ja Raimo Helminen. No, Euroopassa ja maajoukkuekaukaloissa loistanut Helminen kokeili NHL:ssä, mutta ei lyönyt läpi. Sama Hagmanilla muutama kausi aiemmin.

Mielestäni puutut otsikkoon aivan turhaan. Kyllä Sakua voi tituleerata kaikkien aikojen parhaaksi suomalaissentteriksi. Tuossa ylempänä onkin jo hyviä perusteluita.

Sen verran täytyy myös huikata, että jos Raipe otetaan tähän keskusteluun mukaan, niin pakkohan myös J. Ojanen on mainita ;) Vaikka siis mielestäni kumpaakaan, Raipea tai Ojasta ei voi mitenkään nostaa samalle jalustalle Koivun kanssa.

 

[Wäinö#16]

Hyvä ketju ja hienoa nähdä myös, että Saku elää uutta kevättä pelaajana. Toivottavasti paikat pysyy ehjänä ja menee Anaheimin kanssa pitkälle. Saku jos kuka olisi ansainnut menestystä joukkueensa kanssa.

Itse pidän Sakua myös kaikkien aikojen suomalaissentterinä ja perusteina on NHL- ja maajoukkueura. NHL-otteluissa Saku on suomalaisista viidentenä ja pisteissä kolmantena Selänteen ja Kurrin jälkeen. Maajoukkueura on kieltämättä loistokkaampi kuin NHL-ura ja olisi antanut odottaa kovempaakin menestystä P-Amerikassa, mutta hyvä näinkin. Ehkä pieni koko on jossain määrin ollut esteenä, samoin pelityylin tuomat loukkaantumiset.

Hyvin saa velipoika pelata, että ohittaa vielä veljensä. Erityisesti UL on harrastanut viime vuosina tietynlaista Sakun dissausta mielestäni aivan aiheetta ja ovat puhuneet jostain veljensurmista ym. muusta paskasta. Tässä on toki ollut taustalla Sihvonen, jota ilmeisesti harmitti kun Saku erehtyi hivenen kritisoimaan Jalosta Vancouverin aikoihin.

Seuraavassa kategoriassa senttereistä tulee sitten OJ, joka pelannut koko uransa heikoissa jengeissä, mutta toki hienon uran on tehnyt NHL:ssä. Maajoukkueessa on myös tullut menestystä mutta usein on siellä jäänyt vähän ykkösketjun taustalle.

Ojanen ja Helminen ovat listalla seuraavina, sitten varmaankin Hagman ja Ketola. Hagmanilla olisi varmaan ollut rahkeita komeaankin uraan, mutta luonne taisi olla sen verran vaikea, että aika monta jossia jäi uran varrelle.

 

[Evil]

Seuraavassa kategoriassa senttereistä tulee sitten OJ, joka pelannut koko uransa heikoissa jengeissä, mutta toki hienon uran on tehnyt NHL:ssä.

Ei muuten ihan joka jätkä pysty samalla kaudella hämmentämään kahta edustamaansa seuraa ulos pudotuspeleistä. Vanhaa Urho-sarjakuvaa siteeratakseni Olli upottaa vaikka saaren.

 

[Blackorange]

Uskomaton kaveri niin pelaajana kuin ihmisenä. Sakun tapaisten ihmisten vuoksi elämme itsenäisessä Suomessa, näin tunnollisia ja ahkeria ihmisiä ei kasva joka puussa tällä vuosituhannella. Mikä parasta, hänellä on pikkuveli.

Saku on omalle sukupolvelleni THE jääkiekkolija, sentterin paikka on kuitenkin kenttäpelaajista se vaikein hallittava.

 

[TKH]

Hagmanilla olisi varmaan ollut rahkeita komeaankin uraan

Ehdottomasti olisi ollut. Esimerkiksi 1981-82 läpimurto oli hyvin lähellä, mutta ei lento sitten kuitenkaan kantanut koko kautta. Tuolloin Hagman pelasi alkukaudesta 25 ottelun pätkän, jossa nakutti 17+18. Ko. kauden jälkeen Hagman palasi Suomeen.

Mainitaan nyt tähän yhteyteen myös pari vuotta sitten ilmestyneen Kaikkien aikojen Leijonajoukkue -kirjan joukkue, joka on hyvin tasapainoisesti valittu, niin kuin tietysti pitääkin. Keskushyökkääjistä Koivu sai ansaitusti eniten ääniä, mutta kirjan mukaan kisa oli tiukka kolmikon Koivu, Hagman ja Ketola kesken.

Maalivahdit:
Jarmo Myllys
Urpo Ylönen

Puolustajat:
Teppo Numminen
Pekka Rautakallio
Pekka Marjamäki
Reijo Ruotsalainen
Ilpo Koskela
Timo Jutila
Petteri Nummelin
Kimmo Timonen
Hannu Virta

Hyökkääjät:
Jari Kurri
Saku Koivu
Teemu Selänne
Matti Hagman
Raimo Helminen
Sami Kapanen
Matti Keinonen
Veli-Pekka Ketola
Jere Lehtinen
Lasse Oksanen
Ville Peltonen
Esa Tikkanen

 

[Largo]

Ei muuten ihan joka jätkä pysty samalla kaudella hämmentämään kahta edustamaansa seuraa ulos pudotuspeleistä. Vanhaa Urho-sarjakuvaa siteeratakseni Olli upottaa vaikka saaren.

You're Evil! Mut täytyy myöntää tippuneeni sen verran, että piristit päivääni. Ei sais nauraa.

 

[Hejony]

Otsikon ei missään nimessä ollut tarkoitus olla mikään provokatiivinen väite, vaan pikemminkin toteamus, sen verran selkeä tuo suomalaissentterien ranking ainakin meikäläiselle on. Kaikki kunnia toki menneiden aikojen legendoille, Ilves-kannattajana perinteet ovat väkisinkin kovassa arvossa.

Etsin Youtubesta muutamia tähtihetkiä Sakun uralta. Useimmat varmasti moneen kertaan nähtyjä, mutta hyvä näitä on tiivistetysti kerätä.

http://www.youtube.com/watch?v=QIJvP7r0X6s

Ensimmäinen NHL-ottelu, Eric Lindros toivottaa tervetulleeksi Showhun. Jotenkin muistissa oli, että tuo olisi ollut paljon kovempi taklaus, mutta sehän olikin vain tuollainen tuuppaisu. Maila siinä taitaa hieman kasvoihin osua.

http://www.youtube.com/watch?v=R-Olu_O_uSQ

Ensimmäinen NHL-maali LA Kingsiä vastaan, Pentti Lindegrenin selostamana totta kai.

http://www.youtube.com/watch?v=L0YiV7MR58k

Uran alkuvuosilta tämäkin. Huono kuvanlaatu, mutta erinomainen esimerkki siitä liikkeestä, mikä Koivulla oli ennen lukuisia loukkaantumisiaan. Chicagon pakit jäävät kohtalaisen paljon lyhyellä matkalla. Niin ikään hyvä esimerkki siitä, miksi Sakulle läpilyönti NHL:ssä oli todella paljon helpompaa kuin vaikkapa Granlundille.

http://www.youtube.com/watch?v=HS9dbVL7PKk

Yllä sitten paluu syövän jälkeen. Turha yrittää kuvailla sen enempää.

http://www.youtube.com/watch?v=o0RAtr-h_Vs
http://www.youtube.com/watch?v=5B3M7rJUKvE

Montrealin vuosina Boston Bruins oli vastustaja, jota vastaan Koivu usein nousi erityisesti esiin. Etenkin kaksi altavastaajana hankittua playoff-voittoa ovat jääneet mieliin. Ylempi video juurikin syöpäkauden playoffeista, jossain muistaakseni Saku kuvaili uransa makeimmaksi maaliksi. Alempi esimerkki taitaa olla sitten ihan runkosarjasta.

http://www.youtube.com/watch?v=Qg9kKuuR9h0

Paluu Montrealiin Anaheimin paidassa. Valittiin kakkostähdeksi ottelussa.

http://www.youtube.com/watch?v=RtP64ngQDKo

Uran toinen hat trick, viime kaudelta. Ensimmäinen tuli Montrealin paidassa n. 2003/2004, en löytänyt mistään. Osuvasti Selänne taitaa olla mukana kaikissa maaleissa.

http://www.youtube.com/watch?v=6LoNzo58KJM
'Tube on pullollaan Sakun tribuutti-videoita, mutta tällaisen nyt äkkiä löysin, ihan hyvä tunnelmallinen pätkä josta löytyy paljon hienoja hetkiä. Jonkin verran samoja pätkiä kuin tuossa ylempänä, joten jos ei aika riitä kuin yhteen niin tämä kannattaa ainakin katsoa.

 

[Hejony]

Viimeiset viikot olleet aika hiljaisia Sakun osalta, nimenomaan pisteiden teon suhteen. Peli kuitenkin näyttää hyvältä, ja kun joukkueella kulkee niin kevättä kelpaa odotella. Aika harvan jengin kolmossentterin ihan koko kautta pinna per peli vetääkään.

Viime yönä tuli sitten uran 800. piste syötöstä Coglianon tyhjiin pomputtamaan sutaisuun. 244+556 tehot tällä hetkellä. Taitaa jäädä viimeiseksi sataseksi Sakun osalta. Kolmas suomalainen ikinä joka tähän rajapyykkiin on yltänyt, onnittelut siitä!

 

[VilleSeina]

Viimeiset viikot olleet aika hiljaisia Sakun osalta, nimenomaan pisteiden teon suhteen. Peli kuitenkin näyttää hyvältä, ja kun joukkueella kulkee niin kevättä kelpaa odotella. Aika harvan jengin kolmossentterin ihan koko kautta pinna per peli vetääkään.

En halua tulla leimatuksi sen kummemmaksi pilkunnussijaksi kun en sitä mielestäni ole mutta todettakoon tähänkin, että Saku on edelleenkin joukkueensa kakkossentteri kaikilla mittapuilla mitattuna.

Muuten komppaan tekstiäsi, Koivun pelaaminen on edelleen erittäin hyvällä tasolla eikä peliruuhkasta huolimatta mitään merkkejä väsymisestä ole. Pisteitä ei ole ropissut mutta on luonut tilanteita ja päässyt niihin itse aivan alkukauden malliin.

 

[Hejony]

Nostellaanpa pitkästä aikaa...

Tunteikas yö edessä, kävi ottelussa miten tahansa. Suurin huomio kohdistuu tietysti Teemuun koska hänen lopettamisensa on varmaa, mutta Sakunkin puheista on sellaisen käsityksen saanut että todennäköisemmin loppuu kuin jatkuu. Ainakaan muualla ei meinaa pelata, joten jos ei Anaheimiin sopimusta saa niin sitten se on siinä.

Vuonna 1995 olin nelivuotias, joten siitä en mitään muista, mutta tuon kultaturnauksen koosteen olen VHS:ltä katsonut elämässäni aivan varmasti moninkertaisesti useammin kuin mitään muuta yksittäistä tallennetta. Ei silloin pikkupoikana kauheasti kiinnostanut, että mikä oli turnauksen taso todellisuudessa, sitä vaan tuijotti nuorta, ketterää ja voitontahtoista taituria numerolla 11.

Niin kauan kuin elämästäni mitään muistan, on Saku Koivu ollut suosikkipelaajani. Toivon, ettei se päättyisi tänään.

http://www.youtube.com/watch?v=Co7BqqapZQ4
Linkissä jonkunlainen tube-pätkä fiilistelyyn.

 

[Jatzerman]

Sakulle olisi suonut Cupin uran päätteeksi, mutta ei niin ei. Taitaa olla ura paketissa ja jatkossa maistuu isot pihvit Teukan grillistä.

Kiitos Saku, jääkiekkoilija suurella sydämellä! ;)