Silloin kun pelaajalla kulkee hyvin ja pisteitä tulee, ei haittaa vaikka vähän polveen sattuu ja nenä vuotaa. Mutta ei tarvi olla mikään psykologi todetakseen, että jos vituttaa, niin se kolotuskin tuntuu 10 kertaa pahemmalta.
Itse asiassa voittaminen tuottaa aivoissa dopamiinia, joka taas on ihmisen "palkitsemisjärjestelmä". Jos tätä luvattua "palkkiota" ei tule, ihminen turhautuu ja luovuttaa. Se on ihan normaalia ja uskallan väittää, että Ässillä on nyt jos koskaan tarvetta mentaalivalmennukselle. Ei sen tarvitse olla mitään Mind Fulness -höttöä, vaan tuo paska mikä on jäänyt päähän pitää suodattaa ulos.
Teen välillä keikkatyötä traumatisoitujen lasten kanssa lastenkodissa. Siellä on käytössä säännöllinen työnohjaus, jossa jokaisen on puhuttava paha olo ulos. Yritin ekalla kerralla olla "kova äijä", ja olla kuin pronssipatsas, mutta kuinkas kävikään. Psykoterapeutti oli entinen poliisi, joka oli ilmeisesti kuulustellut asiakasta ennenkin. Kun hän löysi sen pienen punaisen langan, niin se oli siinä. Onneksi. Uskalsin puhua peloistani, negatiivisista kokemuksista ja miten voin kehittää "heikkoja kohtiani".
Ei urheilu sinäänsä poikkea muusta työelämästä mitenkään. Huippu-urheilijat sietävät tutkitusti hyvin stressiä, mutta urheilija, joka stressaa, on aika hyödytön, varsinkin joukkuepeleissä.