Hyvä puoli tässä on, ettei muille kuin yltiöoptimisteille tai sokeille jää epäselväksi ettei nykymenolla tule menestystä. Aina voi haikailla loukkaantuneiden perään ja odotella sitä päivää, kun kaikki pelaajat palaavat terveinä kokoonpanoon. Sitä päivää ei ole eikä tule. Sane on poissa loppukauden ja Eaves mahdollisesti lopettanut uransa. Öhman on ollut enemmän tai vähemmän poissa kokoonpanosta viime kaudesta saakka ja Clarken tilanne on vähintään epäselvä.
Nyt joutuvat kaikenmaailman kuoppalat, rönnbergit, kokot ja konttiset kantamaan taitoihinsa nähden kohtuuttoman suuren vastuun. Samoin ylivoimapeli ilman kunnossa olevaa Eavesia on säälittävän tehotonta.
Toisin sanoen muutosta tarvitaan ja eiköhän se sieltä tule. Luotto Matikaiseen ja Holtariin on olemassa, siirtoikkuna auki ja tosipeleihin ruhtinaalisesti aikaa. Olen satavarma, että kun kiekko tipahtaa pudotuspeleissä jäähän, nähdään nykytilanteeseen verrattuna erilainen Blues.