Pelirohkeus ja kaikkinensa asenne oli hyvää ja ansaittu johto ekaerän jälkeen.
Kakkoserä vihun, vaikka ei myö siinäkään mitenkään mankelissa oltu.
Jänne kesti loppuun saakka, palkinto jäi puuttumaan. Peli olisi tosin voinut varsinaisella peliajalla mennä kumminpäin vain, molemmilla paikat.
Petman-Roy-Halloran ollessa kentällä oli ns aloite meillä ja se hallinnan tunne tai semmonen kontrollin tai niskanpäällä olon fiilis. (selvennän: vastakohta semmoselle selviytymiselle ja räpiköinnille kokoajan kylmä rinki perseen ympärillä, että kohta soi omissa)
Tuosta ketjusta on meille vielä iloa.
Pelin sisällä joukkueella ailahtelee vielä sellainen "pelin_päällä_olo" tai miksikä sitä nyt sanotaankaan, vastustaja luo yhä tilanteita kesken meidän momentumin vähän niinkuin tyhjästä. Esimerkiksi tänään Hifkin pitkäkiekko ja meidän hyökkäyspään aloitus. Hifk vie sen ja heittää purun meidän päätyyn ja samalla vaihtaa. Yksi ainoa karvaaja hämmentää meidän maalin takana ja saa pelattua paikan maalin eteen vaihdosta hiippailleelle kaverilleen.
Kokemuksen myötä tuokin tulee parantumaan.
Kiekon maalille toimitus on meille jostain syystä vaikeaa. Vastustaja tuntuu aina ehtivän peittämään toimitukset ja vastaavasti omassa päässä toimitukset menevät helposti maalille.
Hyökkäys päässä peli menee hallinnan hetkilläkin siirtelyksi maalipaikkaa ei saada pelattua, eikä tosiaan kiekkoa toimitettua kärkikarvaajan ohitse maalille.
Kaikkinensa oma mielipiteeni: tämän illan kaltaisia esityksiä katselen vitun paljon enemmän mielelläni kuin vaikkapa parin vuoden takaista hengetöntä paskaa.
Pikavoittoja ei meidän budjetilla tulla saamaan. Nyt ollaan valittu tämä tie, jota seurataan, jätkät saa joka ilta kokemusta ja makselee oppirahoja pankkiin kasvamaan korkoa. Näin on näreet.