Iisalmi ohitettu ja pitkä ajomatka jatkuu. Tässä yön pimeyden keskellä on ollut aikaa märehtiä tuota nähtyä esitystä ja sen aiheuttamaa kirjoittelua täällä.
Pelitavallisia ongelmia, tai haasteita, on olemassa, mutta palaan niihin joskus myöhemmin kauden aikana mikäli asioita ei ole ratkaistu. Ymmärrän, että kritiikin terävä miekka heiluu tämän surkean esityksen jälkeen herkästi, mutta jonkinlaista malttia toisaalta odotin.
Harjoituskauden tapahtumista ei johtopäätöksiä ihmeemmin kannata kenenkään tehdä. Muutaman vuoden ajan olen nähnyt kaikki harjoituskaudet hyvin läheltä joukkuetta, ja tässä vuodessa ei ole mitään normaalista poikkeavaa. Pelitaso ailahtelee hurjasti ja yksittäisissä peleissä nähdyt edistysaskelet saattavat hävitä seuraavaan peliin mennessä kokonaan, ja toisinpäin.
Toisaalta kokemus on opettanut, ettei yhden, kahden tai kolmenkaan pelin perusteella voi pitkässä sarjassa suoraviivaisia johtopäätöksiä tehdä. Totta on toisaalta se, että haastajan asemassa etumatkaa ei, itseluottamuksenkaan takia, voi paljon alussa antaa. Muuten voi lähteä lumipallo pyörimään vastustamattomasti väärään suuntaan ja sen muuttaminen ei läheskään aina onnistu vaikka mitä yritettäisi.
Niin, joukkueen ympärillä on paljon asioita, jotka mietityttävät minuakin, mutta annan ryhmälle aikaa. Ensimmäiset neljä peliä väännetään kovia nippuja vastaan ja pistesaldo voi olla sen jälkeen hyvin laiha, mutta viimeistään ensi viikon kahdessa pelissä täytyy alkaa näkyä edistysaskelia. Huonoja tuloksia joukkue sietää aikansa kunhan signaalit tekemisestä lupaavat parempaa. Katsotaan nyt rauhassa.