Pelaajille on tietysti mukavaa, jos valmentaja on "kiva kaveri". Ei huuda, ei räyhää. Mutta samalla pelaajien oma vastuu tekemisistä kasvaa. Vahvuuksia ja heikkouksia pitää osata myös itse analysoida ja ohjata. Ei riitä, että on tekevinään töitä ja koheltaa päästä päähän illasta toiseen tuloksettomasti. Heikommat ja kilteimmät valmentajat saattavat hyväksyä tällaisen näennäispuuhastelun, mutta kriittisemmät ja lajille intohimoisemmat eivät. Näen esim. Mälkiän kuuluvan tähän viime mainittuun porukkaan. Hän myös usein näki, onko pelaajassa potentiaalia kehittyä. Ja monesti havaitsimme, että työnteon kautta se kaivettiin esille (esim. Viitaluoma, Pihlström, Vihko, Immonen, Koskenkorva...). Aina ei varmasti ollut kuitenkaan kivaa.
En väitä, etteikö Selin voisi olla myös veemäinen tarvittaessa. V...lu nyt toki ei ole itseisarvo missään koulutuksessa, mutta joskus on tarpeen palauttaa kuri ja järjestys. Joukkueen tähänastiset esitykset eivät liioin puhu huomattavasta kehityksestä kenenkään kohdalla. Ja hieman ihmettelen, että onko esim. Pyymäessä nähty potentiaalia kehittyä. Toki mm. Koskiranta ja Jouhkimainen ovat ilmoittaneet halunsa kehittyä ja tehdä töitä. Valmentajien tehtävä on sitten vastata huutoon.
Viime aikoina siellä täällä on vaadittu valkkujen päitä vadille. Eniten ehkä Turussa, Porissa ja Mikkelissä. Hantta Virta oli aikoinaan huippupakki, Mako Makkonen huippuhyökkääjä, mutta Ape keskinkertainen sarjajyrä. Kaikki ovat toimineet kakkoskoutseina aiemmin ja ymmärtääkseni ihan hyvin. Kaikille on myös yhteistä, ettei päävalmentajuus ole oikein pitkässä juoksussa onnistunut. Hommasta on puuttunut se jokin: "särmää, ilkeyttä, kuria, taitoa, kunnioitusta, luottamusta, visioita..." Selinkin on ollut pitkään kakkoskoutsina, ja usein tasoittavana elementtinä ykköskoutsin ja joukkueen välillä. Mielelläni näkisin, että noista vuosista olisi kehittynyt osaava ja nykyaikainen valmentaja, joka saa joukkueesta kaiken irti ilman huutoa ja mekastusta.
Mutta ehkä jääkiekkoilijat ovat, hieman karrikoiden, niin puupäistä porukkaa, ettei se vaan onnistu. Tuore todistus saatiin eilen JYPin tv-matsista, kun Dufva, jota olen pitänyt fiksuna valmentajana, otti aikalisän ja huusi naama punaisena äijille painokelvotonta tekstiä. Jotta vaikka olisit kuinka "professori" alallasi, ainakin lätkässä pitää olla äijämäisyyttä myös mukana aimo annos.
