Vaatisin kaikilta hiukan itsehillintää näiden uusien miesten dumaamisessa. Itse ainakin opin viime keväästä sen verran, etten enää ikinä tuomitse joukkuetta sysipaskaksi vielä huhtikuussa. Gamoon, kundit, kauden alkuun on melkein puoli vuotta, ja täällä jo huudellaan, että kausi on menetetty.
Kuka ihan rehellisesti, käsi sydämellä uskoi Ville Viitaluoman olevan pistepörssissä kuudennella sijalla kun 56 runkosarjapeliä on pelattuna? Todennäköisesti se, joka näin olisi julistanut, olisi kivitetty tällä palstalla. Saapui lisää miehiä, Pihlström ja kumppanit, edelleen jaksettiin huutaa maalitykkien perään. Ja joku norjalainenkin vielä? Mitä helkkaria! Kimmo Koskenkorva ei ole aikaisemminkaan tehoilla juuri juhlinut, mitä järkeä tässä hankinnassa oli? Peter Nylander? 0+0! Sama itkuvirsi jatkui, kun itärajalle saapui monta kautta loukkaantumisista kärsinyt slovakkipakki, jonka piti olla hidas ja kankea. Kun vielä kesän kovin hankinta Dubakin häipyi runkosarjan ollessa jo ovella Ruotsiin, piti kauden olla jo menetetty. Kukahan ne maalit tekee, kun Banhamit ja Machuldat on poissa? Kaikki loppu on historiaa.
Duban tilalle hankittiin todellinen jokerikortti Rob Zepp, joka olikin loppujen lopuksi liigamaalivahtien TOP5:ssä aivan kirkkaasti. Viitaluoma johti pistepörssiä pitkän aikaa, kunnes tuli vaikea aivotärähdys. Vähän paremmalla tsäkällä olisi voittanut koko pistepörssin. Pihlström taklasi kaikkea mikä liikkui ja sivalsi pari maalia silloin tällöin siinä sivussa. Olli Malmivaarasta oli kesän aikana kehittynyt maajoukkuepakki, Kokko naputteli pisteitä siniviivalta miltei joka ylivoimassa ja Koskenkorvakin oli kauden päätyttyä 30 pisteen paremmalla puolella. Hidas ja kankea slovakkipakki Kudroc osoittautui messiaaksi, uuden ajan Lalli Partiseksi. ECHL:ssä kovia tehoja paukutellut Ask paljastui loppukaudesta hyväksi pelimieheksi, jolla pää ja jalat toimivat. Syksyllä hankittu Joonas Vihko teki SaiPassa kauden maaliennätyksensä, 20 maalia.
Jo syyskuussa sysipaskaksi potkittu JOUKKUE oli keväällä siellä mihin taidot vain riittivät, seitsemännellä sijalla. Syksyllä joukkueeseen eivät uskoneet media eivätkä omat fanit. Joukkue uskoi itseensä Mälkiän innoittamana.
Ihan samat eväät on nytkin. Eetu Holman odotan ottavan pari edistysaskelta kesän aikana, kuten Sheddenkin sanoi Holman HIFK-aikana, Eetu joutuu tappelemaan painostaan todennäköisesti koko lopun elämänsä. Hieman lisää liikettä, ja Holma on ykkössentteri. Tikkanen esitti pudotuspeleissä todella lupaavia otteita, samoin Mikko Palomäki. Palomäestä on hiottavissa meille uusi Malmivaara, ehkä vieläkin parempi versio. Kiekkovarma, liikkuva, fyysinen ja pelätty ylivoimasniper. Jarkko Immonen pelasi tällä kaudella etenkin ensimmäisissä peleissä aivan loistavasti, tasaisuutta otteisiin kuitenkin kaivataan ja uskoakseni Jarkko pelaa kahdessa ensimmäisessä ketjussa ja ylivoima-aikaa on luvassa. Maalilla jatkaa Zepp, joka on edelleen nuori, kehittyvä ja eteenpäin haluava veskari. Paakkarinen ja Koho todennäköisesti saavat haluamaansa hyökkäävää roolia ensi talvena, ja heiltä odotan vähän tehojakin. Uusissa miehissä on rutkasti potentiaalia, yksi heistä oli loppukauden ajan Lukon ykkössentteri ja Tomas Kurka teki monta kaappia Hakkaraisen syötöistä menneenä kautena KalPassa. Timonen alkoi esittää loistavia otteita, kun vettä alkoi putoilla ränneistä, pudotuspeleissä hän ajeli vastustajan veskarin ja tekaisi vielä yhden elintärkeän maalinkin SaiPalle.
Jaska Vilen jatkaa sitä tuttua pörräämistään ja todennäköisesti parantaa vielä roimasti tästä kaudesta, lupaukset on annettu. Kolehmainen pelasi pudotuspeleissä loistavasti, en keksi syytä, miksei hyvät otteet jatkuisi syksyllä kovan treenikesän jälkeen NHL:ään tähtäävällä grinderillä.
Kokonaisuutena joukkueessa ei ole tällä hetkellä yhtään tähteä, mutta jokainen kenttä osaa takuulla puolustaa omaa maaliaan. Lähtijöitä on vaikea korvata, mutta kukaan heistä ei ole korvaamaton. Muualla tullaan luultavasti huomaamaan, ettei Viitaluoma naputakaan 50 tehopistettä mikäli ei saa peliaikaa 25 minuuttia pelissä. Se on minusta valitettavaa. SaiPa on tällä hetkellä liikkuva ja suht taitavakin joukkue, joka syksyllä todennäköisesti taas lytätään ja heitetään romukoppaan, mutta samalla se näyttää keväällä, että Karjalasta kajahtaa.
Kukaan ei kai sulje pois sitä, että myös kauden viimeisen pelin sankari Malmivaara pelaisi Lappeenrannassa ensi kaudella? Olli on sanonut, että seura Suomessa on SaiPa, mikäli ovet Chicagoon eivät aukene. Lokakuussa meille voi ilmestyä se maaliruisku, joka johdattaa meidät vieläkin pidemmälle.
