SaiPan hienon kauden 2013–2014 jälkipuinti

[Kari Tappio]

Se on ohi nyt. Hieman haikealla mielellä tämän ketjun avaan ja tätä viestiä kirjoitan. Haikealla, mutta kuitenkin samalla iloisella ja ylpeänä omasta joukkueesta. Joukkue pelasi upean kauden, jolta nyt jäi se pieni kruunu saamatta, mutta senkin edestä jäi nälkää tulevalle. Tämä joukkue oli oman kannattajaurani aikana hienoin ylivoimaisesti. Tämä oli JOUKKUE. Todella hitsautunut yhteen ja siellä pelattiin logolle. Taistelun ja yrityksen puutteesta ei voi joukkuetta syyttää. Siksi tässä ollaan haikealla mielellä, että tämä sama nippu ei tule jatkamaan.

Alkukausi lähti hienosti käyntiin. Ekassa pelissä Markkasen kotiinpaluu ja Markkanen olikin kentän kingi. Pieni pelko oli harjoituspelien jälkeen, että missä iskussa Markkanen oikein on, mutta ei tarvinnut sitä pelätä kauaa. Markkanen olikin koko kaudella sellaisessa iskussa, että sai kriitikot nenilleen ihan huolella. Ensimmäiseen maajoukkuetaukoon oltiikin kärkiporukoissa. Sama meno jatkui joulutauolle saakka. Muistan sen huikean viimeisen pelin ennen taukoa HIFKiä vastaan, jossa Tomi Leivo ohjasi viimeisillä minuuteilla voittomaalin. Hallissa ei ollut kattoa sen jälkeen.

Joulutauon jälkeen tulikin heikompi jakso. Pari peliä kuokkaan ja aika rumastikin ja kaikilla oli heti pelko persuksissa, että taasko näin. SaiPa sulaa ja SaiPa ei pysty koko kautta pelaamaan samalla tasolla. Näitä lauseita kuului paljon. Täytyy myöntää, että pelkäsin itsekin tätä. No tämä joukkue näytti luonteensa. Pieni palaveri joukkueen kesken ja homma lähti kulkemaan taas oikeille raiteille. Alkoi tulla taas voittoja. Moni huokaisi varmasti helpotuksesta. Vaikka tavoite kauden alussa olikin kymmenen joukkoon niin kyllä kaikki viimeistään tässä vaiheessa odotti suoraa pudotuspelipaikkaa.

Tuli viimeinen maajoukkuetauko ja tilanne oli erittäin jännittävä. Seitsemän peliä ja niistä piti se neljä voittoa vähintään kairata, että paikka kuuden joukossa on varma. Tiukillehan se menikin. Hirmuiskussa ollut Lukko käytiin vieraissa kaatamassa ja paikka alkoi olla varma. No eihän se niin helposti käynyt vaan heti perään Ässiltä ja JYPiltä kuokkaan. Ja se JYP tappio oli kyllä todella kova pala purtavaksi. Mietin monesti, että nytkö se pudotus tuli. Ei. Joukkue yllätti taas ja haki Tapparalta pisteet kotiin ja nyt oli kotietu omissa käsissä. Viimeinen peli TPS:ää vastaan ja siitä voitolla neljän joukkoon. Moni jännitti tosissaan, koska täältä nuo viimeisen pelin muistot eivät ole mitään kovin kaksisia. SaiPa ei hätkähtänyt vaan nappasi todella tyylipuhtaan 6-0 voiton ja täällä päästiin nauttimaan oikeista playoffeista.

Puolivälieriin vastustajaksi päätyi JYP. Kokenut, rutinoitunut ja menestynyt porukka. Ennen sarjaa varmasti moni mietti, että JYP tulee tämän noilla meriiteillä hoitamaan. Ensimmäinen peli ja ainakin allekirjoittanut oli täpinöissään kuin pikkulapsi. Tuli kertalaakista selväksi, mikä on kotiyleisön vire keväällä. Aivan huikea oli se tunnelma. Jopa ne suurimmat Matti Masennukset lähti mukaan kannustamaan Meidän Poikia.

Mitä tästä sarjasta jäi mieleen? Helposti voisi sanoa, että koko sarja, mutta myös paljon unohtumattomia hetkiä. Giliatin tasoitusmaali ja Spinan voittomaali ensimmäisessä pelissä. Aivan järjetön huutomyrsky seurasi näitä maaleja. Toisessa pelissä Mankisen jatkoaikamaali. Oli todella upeaa olla paikanpäällä ja katsoa, kun Jyväskylä hiljeni. Kotimatka oli suhteellisen hilpeä.

Muistakin peleistä jäi tietenkin jotain mieleen, mutta viimeinen peli. Game 7. SaiPa johti sarjaa jo 3-0, mutta JYP onnistui kampeamaan itsensä tasoihin. Ja se jos joku rassasi pientä pääparkaa. Pelotti, jännitti, harmitti ja kaikkea mahdollista, että tähänkö tämä kausi kaatuu. Ennen peliä pelkäsin oikeasti, että nyt se JYPin kokemus ja voittojen tuoma flow kantaa loppuun asti. Ja niinhän siinä meinasi käydä. Tilanne 1-3 JYPille. Koko halli on jähmettynyt. Epätoivo valtaa mielen. Tässäkö tämä tosiaan nyt oli. Hieno kausi saa näin ikävän lopun. Ei. Tämä joukkue näytti taas luonteensa. 2-3, 3-3, 4-3. Sitä menoa hallissa en unohda ikinä. En ikinä. Koko halli tekee aaltoja ja jos aikaisemmin oli katto lentänyt ilmaan niin nyt lähti seinät ja Jyväskylän bussi mukana. JYP tuli vielä tasoihin ja taas koeteltiin uskoa. Meidän Pärre päätti kuitenkin ratkaista homman. Viimeisillä minuuteilla viivalta heitto maaliin ja valtava riemu ja ilo. Kohon sinetti 6-4 ja juhlat voi alkaa. Se voitto on ehkä koko kiekkohistorian hienoin. Ne tunteiden vaihtelut ja kaikki. Uskomaton peli, jota en tule unohtamaan ikinä.

Välierissäkin oli omat hetkensä. Kaksi ekaa peliä meni ehkä vähän ohi, mutta sitten Janne Tavin tekemä voittomaali jatkoajalla Oulussa oli aika makoisa. Oli taas helkkarin hienoa olla todistamassa sitä voittoa paikan päällä. Varmasti maukkain vierasvoitto, jonka olen nähnyt. Meni hieman nopeammin se bussimatka kotia. Krapulakin oli sen mukainen... Seuraavassa pelissä olikin homma hallussa. Kauden yksi parhaita pelejä SaiPalta, joka kuitenkin kaatui viimeisillä minuuteilla. Se kyllä harmitti jonkun verran. Viidennessä pelissä kentälle olisi hyvin voinut tulla alistunut ja luovuttanut SaiPa. Ei tullut. Siellä jätkät taisteli tosissaan ja voitto jäi yhden jatkoaikamaalin päähän. Kärppien yksilötaito käänsi tämän sarjan, mutta helvetin hienosti näytti pieni ja pippurinen SaiPa, että täälläkin osaa kana pissiä.

Pronssipelissä tänään kävi miten kävi, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että tämä kausi on ollut todella upea. Todella upea. Rikottiin todella monta seuraennätystä, 100 pistettä ja kotietu muun muassa. Fanitoiminta on mennyt järkyttävän paljon eteenpäin, tästä olenkin jo muualla kiittänyt asianomaisia, mutta kiitetään nyt vielä täällä. Kiitos Saimaan Keltamustat, Willimiehet ja Stadin Keltamustat. Lupaan ensi kaudella olla Kaiteella antamassa ääneni. Ei tässä voi, kun ottaa hattu nöyrästi päästä pois, kumartaa ja kiittää tätä JOUKKUETTA. Kiitos näistä uskomattomista ja unohtumattomista hetkistä, joita tällä kaudella tarjositte. En tule unohtamaan tätä kautta ja Lappeenrannan hurmosta, jossa oli enemmän kuin ilo olla mukana! Innolla tässä odotetaan tulevaa!

T. Bacon

 

[Nötkötti]

Tuntuu tönköltä ulostaa tälläinen tuherrus Baconin hienon yhteenvedon jälkeen, mutta kausi oli kertaikaikkiaan hieno, kruunaus oli JYP-sarjan game seven. Sen jälkeen kaikki on ollut pelkkää plussaa, vaikka seurahistorian toinen mitali oli lähellä, silti ei ole minulla pettymys. Jos puolentoista miljuunan pelaajabudjetilla saavutetaan koko Liigan 4. sija niin mihin me päästään kun tuohon pistetään vielä puoli miljuunaa kylkeen? Vain taivas on rajana. Kuitenkin nyt alkaa kesäloma, joten jää palstan seurailu vähemmälle. Mutta kertakaikkiaan upea kausi.

 

[Kiekkosihteeri]

Sananen täältä sivummalta kauden päätökseksi:

Etelä-karjalan ylpeyden kausi liigassa 2013-14 oli kokonaisuutena paljon suurempi asia suomalaiselle jääkiekolle kuin se oliko tuloksena pronssi vaiko sija 4: Uusi joukkue valtakunnassa murtautui aivan maan kärkeen ja teki sen resursseilla joita verottivat vielä pahat loukkaantumiset. Kokonainen maakunta-alue nousi kertarytinällä suomalaisen huippukiekkoilun kärkeen ja alueeksi jossa halutaan pelata ja jossa kehitytään eteenpäin. SaiPa pelasi miehekkäästi ja todellisella taisteluilmeellä kaikki ottelunsa pudottaen mm. kaksinkertaisen suomen mestarin matkalla ja tarjoten suurelle ennakkosuosikille pohjoisessa äkäisen ja tasaisen vastuksen välierissä eikä pronssiotteluakaan tarvitse nähdyn perusteella hävetä tippaakaan.Sijoitus neljän valtakunnan parhaan seuran joukossa on työllä ja vaivalla tehty ja siten ansaitsee täyden kunnioituksen ja tunnustuksen.

Tämä SaiPan kaikkien aikojen tähän asti toiseksi paras sijoitus pääsarjatasolla antaa todella vahvan pohjan jatkaa ensikaudella menestystarinaa ja kurottaa kohti vielä puuttuvia mitaleita. On katsottava huikeaa kokonaisuutta ja siitä lappeenrantaan iso peukku ja loistavasta kaudesta vilpittömät onnittelut täältä meiltä päin, vaikka viimeisen pelin jälkeen täysin ymmärrettävästi kestää hiukan ennenkuin kokonaisuus kirkastuu ja muuttuu vielä paremman odotukseksi.

Hyvää kesää kaikille teille SaiPa-kannattajat ympäri maata ja kiitos kauden mielenkiintoisimmaksi uutuudeksi tulleesta asiasta koko päättyvällä kiekkokaudella, näitä keltamustia taisteluja oli mukavaa seurata itse kesälaitumilla jo kauemmin olleena. Mikä tärkeintä: Taas kerran joku todisti kunnialla että "pienetkin" voivat tehdä kiekossa suuri asioita ja pärjätä. Ja se on koko jääkiekon suola ja elämä.

 

[Jubomir]

Olihan tämä kausi ja kevät parasta aikaa SaiPan matkassa. Vaikka palkintoa ei tullutkaan mitalin muodossa, tuli se loistojoukkueen, pudotuspelikiekon(kruununa game seven) ja saipanationin myötä. Ja tulihan sieltä CHL-paikka ensi kaudeksi, joten tarina jatkuu silläkin saralla. Ei tästä kaudesta voi olla kuin hyvillä mielin.

 

[Ted Raikas]

Kiitos Kiekkosihteerille hienosta viestistä. Kun noin vieläpä sivullisena puet asian noin, niin pronssin menettämisen aiheuttama suru hälvenee entisestään (on toki tässä jo muutenki alettu toipua oikein hyvin.)

Tämä SaiPan kaikkien aikojen tähän asti toiseksi paras sijoitus pääsarjatasolla antaa todella vahvan pohjan jatkaa ensikaudella menestystarinaa ja kurottaa kohti vielä puuttuvia mitaleita.

Kyllä ja itse oikeastaan pidän tätä parhaimpana sijoituksena kautta aikain, koska sarjamuoto on nyt eri ja pelataan ammattilaissarjaa. Käsitääkseni SM-liigaa edeltävä sarja ei ollut ammattilaissarja? Jos olen väärässä niin korjatkaa. Mitenkään siis vähättelemättä edeltäjää, niin ihan eri tason kiekkoa varmasti ollaan pelattu sittemmin.

Eli ainakin liigatasolla tämä on SaiPan ehdottomasti paras kausi ja peittoaa sen 98-99:n, vaikka sekin toki oli legendaarinen ja syöpynyt pysyvästi mieliin.

 

[ahal]

Hienoa, että jotkut muistavat ja jaksavat kirjata tarkasti menneen kauden tapahtumia (Bacon), ja että myös muualla Suomessa sputnikkien lento on huomattu (Kiekkosihteeri).

SaiPan kausi oli eittämättä hyvä, paras vuosikausiin. Ja ennen kaikkea tasapainoisin. Sitä "suurta jokavuotista sulamista" ei tapahtunut koskaan. Jotain on opittu ja tehty oikein. Myös sarjasijoitus pysytteli aiempaa vakaampana, koko ajan kuuden sakissa. Menestyspalikoita on löydetty ja rakennettu lisää. Samalla joukkue ja seura on vahvistanut omaa brändiään, joka kiinnostaa kautta maan.

- SaiPa on tunnetuin asia Lappeenrannasta, ja millään ostetulla mainosbudjetilla tai suunnitellulla kampanjalla ei tällaista näkyvyyttä saada, vahvisti kaupunginjohtaja Kimmo Jarva MTV-Sportille pleijarien aikaan.

Menestyksestä huolimatta SaiPa pysynee liigan pienimpien joukossa lähivuosinakin. Ainakin taloudellisesti. Pelillisesti liikkumavaraa on enemmän. Olisi sulaa hulluutta pistää hyvän tuloksen jälkeen ”haisemaan” ja nostaa ylireippaasti budjettia. Tj Kallioniemen mukaan tätä vaaraa ei ole. Mennyt kausi osoitti, että pienelläkin budjetilla kyetään kamppailemaan mestaruudesta.

Näkisin, että SaiPan hyvän menestyksen takana on joukko tekijöitä, kuten
- maakunnallinen tuki
- osaava, oikein mitoitettu ja sitoutunut organisaatio
- vahva lajiosaaminen (ml. skouttaus, valmennus, huolto jne.)
- oma pelaajatuotanto, ”omat pojat”
- ihmisläheinen, pelaajia kehittävä pelitapa
- nöyrä työnteko
- kuudes kenttäpelaaja eli aktiivit keltamustat.

Listaa voi varmasti jatkaa pitkältikin, mutta nuo tulivat ensimmäisinä mieleen. Ei mitään mullistavia seikkoja, mutta kaikissa seuroissa homma ei silti toimi. Toivotaan, että SaiPassa homma natsaisi vielä pitkään. Edustustakin laajemmin. Silloin seuraa on helppo digata ja joukkueita seurata, pelaavat ne sitten mitä sarjaa tahansa.

Edustuksen toiminta käy hyvästä esimerkistä, mitä yhteistyöllä ja sitoutumisella voidaan saavuttaa. Minulle SaiPa on ennen kaikkea tunneasia ja nykyään matka päämäärää tärkeämpi.

 

[Keltainen]

Tottakai harmittaa, että mitalia ei tullut. Mutta kuten on jo todettu, niin kokonaisuutena kausi oli nappisuoritus. Nyt lyödään päätä seinään, kun hävittiin pronssipeli. Siis pronssipeli, sillä porukalla jolla piti olla sijoilla 10-13.
Leivo otti paikkansa joukkueessa, omia poikia. Mankinen, Mustolan Maltsev,teki sen mitä odotettiin ja vähän enemmänkin. Hakalin kujien kasvatti Paalasen Ville päätyi jukureihin eikä oikein sielläkään lähtenyt lentoon. Toisaalta hänen roolinsa ei ole koskaan ollutkaan pisteiden tekijä, sisua on kuitenkin enemmän kuin taitoa joten josko se vielä sieltä... Flinkcin ja ja Suutarin Jonin kanssa olisi kyllä aika karski nelosketju. Jokatapauksessa olen äärimmäisen ylpeä siitä, että Paalasen yhteydessä mainitaan aina Hakali, synnyinsijani.
Kohon Ville raapaisi laakista jarrumiehestä ykkössentteriksi.
Markkasen Jussi, jaaha. Turha kai Jussista on mitään sanoa, kaikkihan sen näki. Kisapuisto oli tällä kaudella Jussi-Areena, melkein tuli itku kun koko halli huusi rytmikkäästi nimeään puolivälierässä. (jos Hakalia olisi huudettu, niin olisi tullut housuun)

 

[Samppakanki]

Paljon hyvää.

Olipahan upein kausi Kisapuistossa paikanpäällä. Vituttaa vaan jos kääntää asian niin että kuinka monta vapaailtaa ja kuinka monta euroa sinne tuli taas kannettua ja sitä saatanan laihaa olutta juotua ja kiit.. No okei, kiitos ei ole tässä, koska tää touhu tulee jatkumaan samalla linjalla. TPS:n kanssa ei tulla häntäpaikoista tappelemaan, vaan playoff taistossa jatkossakin.

Todennäköisesti kannan rahaani ens kaudellakin kisapuistoon ja siihen samaan kaljaan, mutta kyllähän tää kausi loppujenlopuksi kaikesta huolimatta jäi torsoksi.

 

[Jugger77]

Edellisen kirjoittajan kanssa samaa mieltä siitä, että kausi jäi kesken. Päällimmäisenä tunteena on vieläkin vitutus ja sen rinnalla haikeus. Ja lisäksi pelko. Pelko siitä, että seuraavaa saumaa joutuu odottamaan 15 vuotta. Pakko toivoa, että toimistolla osataan ottaa kaikki irti tästä noususuhdanteesta.

 

[atsku]

Pelillisesti jälkikäteen minua ainakin jäi mietityttämään, miksi SaiPan hyökkäyksissä päädyttiin kovin usein suoriin vetoihin. Eli ohjauksia SaiPan pelissä nähtiin todella vähän. Nykyäänhän ohjureilla tehdään valtaosa maaleista, mutta SaiPan kohdalla maalin edessä näitä ohjureita tekeviä pelaajia oli luvattoman vähän. Suoria vetojahan saatiin tälläkin kaudella kiitettävästi, mutta nykyajan maalivahteihin sellaiset pysähtyvät 95% varmuudella.

Eli lisää ohjurikiekkoja tulevaisuudessa ja maskimiehet ohjailemaan niitä sisään.

Ei tässä muuta.

 

[cottonmouth]

Aika nollainformaation viesti, mutta vilpittömät onnittelut Lappeenrantaan kuitenkin hienosti onnistuneesta kaudesta, vaikka loppukliimaksia ei nähtykään. Hieno kausi kuitenkin Kaakonkulman kiekkoilulle ja toivottavasti vuoden päästä saadaan taas seurata SaiPa-KooKoo-vääntöjä. Komean kevään kunniaksi taiteiltiin täällä naapurikunnan mökillä [liite]työkaluvajan remonttiradio[/liite] aavistuksen komeampaan kuntoon.

 

[FASlapsi]

Jaaha, oliskohan se isoin pronssitappiovitutus jo laantunut ja voisi tännekin jotain kirjottaa ilman että teksti muuttuu capslokilla kirjoitetuiksi kirosanoiksNO EI VITTU SAATANA PERKELE OO!!!

No ei, on se.

Sen aikaa mitä tässä olen itse SaiPaa seurannut, niin tämä kausi oli loppujen lopuksi kaikkein hienoin. 98-99 kun viimeksi SaiPa kävi pronssipelissä jää taakse sen takia, että vaikka tuolloinkin temppu oli aika yllätys, oli tämä kausi 13-14 vielä kovempi pommi.

Viime kautena 12-13 SaiPa oli toki jo riepotellut fysiikan lakeja hengailemalla joulutauon aikaan sarjataulukon kärjessä jengillä joka oli täynnä nimettömiä mestis-julleja, mutta kevään tullen meno taapertui ja syntyi myytti jokaikinen kevät sulavasta SaiPasta. Sinänsä huvittava juttu, kun SaiPa on kuitenkin ollut pikemminkin tuttu ja turvallinen, sympaattinen heittopussi joka pelaa ihan kivasti ja kovalla asenteella mutta aina häviää kuitenkin. Sitten kun yksi kauden alku meni helvetin hyvin, ja loppukausi aika normaalisti, tuli SaiPasta jokakeväinen sulaja. Muisti ei riittänyt edes edelliskaudelle 11-12, joka meni SaiPalta ihan päin helvettiä alkukauden osalta, kun taas kevätkaudella joukkue oli kuntopuntarissa kärkitasoa - se ei vaan silloin ihan riittänyt pleijaripaikkaan, pisteen päähän jäi ja oli taas käyttöä sloganille "SaiPa - vitutus on taattu".

No, mutta se kummallisista myyteistä. Viime kauden päätyttyä miten päättyi, oli SaiPa taas listattu kauden ennakkokaavailuissa sinne sijoille 12-14. Viime kauden pistemiekkosista Löfman, Jekimovs, Salcido ja Moran lähti leveämmän leivän ääreen, jarruosastolta säälipleijareissa erinomaisesti esiintyneet Poukkula ja Koivisto katosivat myös. Niemisen maalinsuulla korvanneet Wiikman ja Toivonen ulostettiin kuten myös peruspakit Pulli, Bruun ja Mikko "Maajoukkuemies" Pukka.

Maalivahtitilannetta tuli paikkaamaan junnu-italiaano Andreas Bernard, joka oli edelliskauden pelannut hyvällä meiningillä Mestistä, ja lisäksi Lappeenrantaan klenkkasi vanha mies Jussi Markkanen viimeisiksi vuosiksi himmailemaan ja kertoilemaan tarinoita Stanley Cup-finaaleista. Pakkiosastoa täydennettiin Mestis-mies Rony Ahosella ja KalPassa ja Ilveksessä niin ja näin esiintyneellä Ryan Glennillä. Hyökkäykseen tuli joku Patrick Davis jostain kanukkilasta ja Pelicansissa täyterooliin jumiutunut Janne Tavi. Loppukokoonpano raavittiin sitten junnuista tai jostain maton alta kasaan, ja katsoppas: kasassa oli tuttu ja turvallinen SaiPa, sympaattinen mestis-joukkue jota on kiva vetää turpaan ja pelin loputtua taputtaa päähän ja sanoa että hyvin pelasitte hei.

Mutta ei se nyt sitten mennytkään ihan niin. Magicman Pekka "Pexxxi" "Seksi-Peksi" "Tonnin seteli" Tirkkonen oli tehnyt taas taikojaan, ja viime kauden sulaneen jengin runko oli taas ilmeisesti saatu jäädytettyä kasaan.

Vanhoista naamoista jarrumieheksi profiloitunut kapteeni ja SaiPan lihaksi tullut ruumiillistuma Ville Koho nousi taas yhden uuden askelen, ja rupes kauden aikana muina miehinä pyörittämään ykköskenttää ja ykkösylivoimaa ja käväisi siinä kultakypärän kantamisen sivussa maajoukkueessakin tehoilemassa. Jesse Mankinen, joka jo viime kaudella näytti että hentoinen puolukanvarpu joka yskittiin maalineduskahinoista kumoon oli kasvanut kunnon takkuiseksi katajanrangaksi, oli järisyttävän hyvä koko kauden. Miestä ei saa maalin edestä siirrettyä vaikka mittaa ei ole kuin vähän nimeksi, käy kulmissa vääntämässä irtokiekot itselleen, ja käsiäkin löytyy. Ensi kaudella maajoukkueeseen ja sieltä sitten ehkä isompiin ympyröihin, mutta onneksi vasta ensi kauden jälkeen.

Kulttipelaaja Ville Paalasen paikan taklausautomaattina otti Markku Flinck. Viime kaudella kokoonpanoon otettu Mestis-jämä Jesper Piitulainen sai yhden kaikkien aikojen suonenvedoista pimeän talven aikana ja kiskoi pisteitä itselleen ja SaiPalle siihen tahtiin että vahvempiakin alkoi jo hirvittää. Ville Hämäläinen, joka oli aikanaan leimattu turhaksi jäähdyttelijäksi, veti hampaat irvessä jarrukenttää ja söi kauden aikana sen verran kiekkoja että niillä olisi ruokkinut kuusi namibiallista aliravittuja neekerilapsia.

Tommi Jokinen ja Tomi Leivo nousivat myös kauden aikana kovemmalle tasolle, Leivo varsinkin kauden lopussa kiskoi tärkeitä maaleja ja on tärkeä palanen ensi kauden jengiä, potentiaalia on ihan kunnon pistemieheksi kärkikenttiinkin. Viime kauden komeetta Stefano Giliati jäi pienoiseksi pettymykseksi, kuten myös jättimäinen Olavi Vauhkonen ja juonikas Jaakko Rissanen, mutta täyttivät kyllä paikkansa joukkueessa oikein mukiinmenevästi.

Uusista hyökkääjistä Janne Tavi veti kärkiketjussa koko kauden ja pelasi parhaimmillaan maagisesti yhteen Kohon ja Mankisen kanssa. Ei yhtään harmita että koko tämä kolmikko jatkaa myös ensi kaudella. Patrick Davis oli sitten yksi parhaista jääkiekkoilijoista joita itse olen SaiPan paidassa nähnyt. Parhaimpina päivinään aivan pitelemätön, taitava, nopea, maaleja tekevä ja paikkoja myös muille rakentava pelaaja, joka ruoskii itseään joka välissä parempaan ja tämä toisinaan purkautui päämäärättömänä säntäilynä tai kiukkuiluna. Huikea pelaaja, ansaitusti lähtee ensi kaudeksi KHL:ään.

Omista junnuista Onni Toivanen ja ennen kaikkea Joni Suutari jättivät erittäin positiivisen kuvan, Roope Hämäläisen stunttiuran katkaisi Jarkko Ruutu rumalla päähän kohdistuneella taklauksella. Ensi kaudelle on näille kaikille odotettavissa isompaa tonttia.

Pakkiosastolla vanhoista tutuista nimistä Per Savilahti-Nagander haahuili taas eksyneen oloisena kentällä, ja kantoi jälleen Pauli Levokarilta jäänyttä " hasardi paska joka saisi kuolla"-takkia ajoittaisten stiplujen ja plekseihin paukkuvien viivatykkiensä takia. Oli siitä huolimatta yksi puolustuspään tärkeimmistä palasista ja kiskaisi +10 tehotilastoon runkkarin aikana. Lauri Taipalus nousi ihan uudelle ulottuvuudelle kauden aikana, pakkeja läpi kauden vaivanneet loukkaantumiset katkaisivat myös Taipaluksen kauden, mutta terveenä ollessaan oli yllättäen yksi joukkueen parhaita pakkeja.

Simon Backman oli hieman odotettua vaisumpi, osin ehkä loukkaantumisten takia. Simo-Pekka Riikola oli ailahtelevainen, loukkaantumisten takia stunttaamaan päässyt Kalle Maalahti lupauksia herättävä. Uusista miehistä Ryan Glenn oli puolustuspään herra ja hidalgo tasaisesti koko runkkarin ajan, teki pisteitä, avasi peliä, suojeli omaa maalia ja kävi välillä tiputtamassa yhdellä suoralla jotain vajakki-hitsareita. Mestispakki Rony Ahonen oli todella luotettava oman pään luuta, mutta puolivälissä kautta iskenyt loukkaantuminen päätti kauden ihan liian aikaisin.

Kauden alussa joukkueeseen liittyi Sami Venäläinen, joka oli varma ja vakuuttava jarrukenttien mies. Pakkien loukkaantumissumaa tuli auttamaan vanha tuttu Mikko "Maajoukkuemies" Pukka, joka oli mies paikallaan, ja Dan Spang, joka runkkarin aikana vaikutti vähän hasardilta ja aivopieruihin sortuvalta kaverilta, jolla kyllä olisi käsiä ja mikä tärkeintä, vitun siisti parta. Kauden loppupuolella joukkoon liittyi myös David Spina, taitava kanukki-pörrääjä, ja Jakub Cutta, iso mutta ei-niin-ilkeä tsekkipakki.

Maalin suulta löytyi sitten se kauden tärkein palanen, huikean comebackin tehnyt vanha mies Jussi Markkanen. Rauhallisena jamppana pitämäni vanhus veti välillä ihan naula päässä, moneen otteeseen saatiin nähdä kun Jussi kävi kouluttamassa tuomareita tai tarpeen vaatiessa jopa pistämässä vastustajan hyökkääjiä räpylällä naamariin jos omat pakit meinasi jäädä alakynteen. Oli kuitenkin maalillaan niin varma ja rauhallinen ja osallistui lähes virheettömästi peliin käymällä katkomassa päätykiekkoja ja jakamalla niitä pakeille, että koko joukkue pystyi rauhassa pelaamaan omaa peliään kun tiesi että maalilla on Jussi joka hoitaa kyllä jos tulee stipluja. Ja Jussihan hoiti. Mies torjui normaalit laukaukset eleettömän varmasti, ei sylkenyt kiekkoja juurikaan eteensä, ja otti sitten ihan käsittämättömiä highlight-koppejakin kun sellaisia tarvitsi. Okei, tuli niitä huonompiakin päiviä joskus, mutta Markkanen torjui yksin SaiPalle valehtelematta parikymmentä pistettä ja oli järkyttävän suuressa roolissa läpi kauden. Jos Liigassa jaettaisiin Hart Trophy, se pitäisi kiikuttaa Jussille kultalautasella ja kaikki muut jotka kehtaisivat edes esittää olevansa ehdolla palkinnon saajaksi pitäisi teloittaa otsalaukauksella. Huikea, huikea ukko!

Andy Bernardille jäi epäkiitollinen rooli olla Jussin aseenkantajana ja stunttina silloin kun vanha mies tarvitsi lepoa. Ei ole helppoa olla läpi kauden luukkua avaamassa ja sitten kun pääsee kentälle, tulee verrattavaksi Markkasen tasoiseen kassariin. Vaikea paikka, ja valitettavasti Bernard ei kovin hyvin esiintymispaikkojaan saanut käytettyä, useimmiten jäi kuva haparoivasta ja epävarmasta veskarista vaikka pari ihan hyvääkin esitystä nähtiin.

 

[FASlapsi]

Runkkari meni koko joukkueelta ihan helvetin hyvin, jumbosijoille tuomittu jämäryhmä keikkui sarjataulukon kärkipäässä läpi kauden. Pahoja tappioputkia ei tullut yhtään, ja nyt jo jokakeväiseksi ilmiöksi lanseerattu SaiPan sulaminenkin jäi tapahtumatta. SaiPa paukutteli vastustamattomasti itsensä pleijareihin, ja viime kierroksille asti sai jännittää saako joukkue jopa kotiedun itselleen. Ja saihan se. SaiPa oli runkosarjan 4. ja teki siinä samassa historiaa repäisemällä SaiPan parhaan liigasijoituksen nykyaikaisen SM-liigan aikana. Viime kaudella alkunsa saanut buumi jalostui Lappeenrannassa kauden aikana kunnon sekopäätouhuksi, joka toisessa ikkunassa roikkui SaiPa-krääsää, SaiPasta tuli koko jääkiekkoa seuraavan kansan ja varsinkin Lappeenrantaan kauden alkupuolella kunnon rynnäkön tehneen Ilta-Sanomien urheilutoimituksen lemmikki, ja lopulta osaa jengiä alkoi jo vituttaa jatkuva SaiPasta paasaaminen. Ei enää taputeltu päähän että hyvin yrititte hei.

Pleijareissa sitten nähtiin yksi meikäläisen SaiPa-urani hienoin näytelmä, eli SaiPa-JYP-sarja. SaiPa vetäisi heti kättelyssä itsensä komeasti 3-0 johtoon otteluvoitoissa. Pleijareihin kasaan isketty ulkomaalaiskentällinen Spina-Davis-Giliati, pakkeina Spang-Savilahti, oli jäätävä, ja varsinkin hasardeina kekkuleina pidetyt Spang ja Savilahti mursivat itsensä lähtemättömästi SaiPa-mielisten sydämiin. Runkkarin herra ja hidalgo Glenn katosi kuvasta täysin, mutta Spang otti ykköspakin viitan muina miehinä itselleen Savilahden säestäessä takuuvarmasti vieressä. 3-0-tilanteessa JYP kuitenkin sai kirivaihteen päälle, ja punnersi väkevästi voitot tasan 3-3-tilanteeseen.

Tämän ansiosta Lappeenrannassa nähtiin unohtumaton Game 7, jossa JYP oli jo 3-1 johdossa, kunnes SaiPa iski nopeaan tahtiin toisen erän lopussa tilanteeksi yhtäkkiä 4-3. Kolmannessa erässä JYP pääsi vielä Auvitun unelmamaalilla tasoittamaan tilanteeksi 4-4, kunnes ihan erän loppuhetkillä "hasardi paska joka saisi kuolla"-Savilahti teki illan toisen maalinsa, ja pisti SaiPan 5-4 johtoon. Kisapuiston katto lensi ilmaan, ja juuri kun se oli jälleen laskeutunut, SaiPan kapteeni, kaikkien Meidän Poikien isä Ville Koho iski lopullisen naulan JYPin arkkuun ja tinttasi tyhjään maaliin 6-4 loppulukemat. Ja taas lensi Kisapuiston katto.

SaiPa väänsi siis itsensä neljän parhaan joukkoon, mutta seuraavaksi vastaan asettunut, hyvin ennen sarjaa levännyt Kärpät oli liian kova vastus. Kärpät sai kuin ilmaiseksi kaksi ensimmäistä voittoa, ja vaikka SaiPa sen jälkeen sai juonesta kiinni ja jopa hallitsi viimeisiä pelejä ajoittain, sai SaiPa kairattua vain yhden voiton Oulusta, ja Kärpät meni finaaliin 4-1 numeroin.

Pronssipelissä SaiPalla oli tilaisuus ottaa seuran ensimmäinen mitali 50 vuoteen, mutta se jäi ottamatta, Lukko sen vei ja SaiPalle jäi käteen runkkaristakin tuttu 4. sija. Alkuasetelmiin nähden huikea saavutus, mutta koska mitali oli 15 vuoteen ensimmäistä kertaa todella lähellä, ja koska SaiPa oli pelannut koko kauden niin huikeasti, olisi pronssi maistunut enemmän kuin hyvältä. Käteen jäänyt luu vetikin sitten mielen melko matalaksi.

Ensi kaudella on taas tuttu tilanne siinä mielessä, että suuri osa tämän kauden menestyksen palasista lähtee muualle. SaiPan pleijariseikkailujen ja Lappeenrantaan ja vähän muuallekin muodostuneen SaiPa-buumin turvin joukkue tulee tekemään komean plus-merkkisen tuloksen, jonka turvin ensi kauden joukkuetta voi lähteä entistä paremmilla pelimerkeillä rakentamaan. Neljän parhaan joukkoon selviäminen avasi myös SaiPalle oven suureen ja merkilliseen CHL:ään, joka voi tuoda seuran kassaan lisää euroja ja ehkä toimii houkuttimena paremmille pelaajillekin.

Viime kausina toimiston väki on tehnyt järisyttävän hyvää työtä ja roudannut juuri oikean näköisiä pelaajia niin ulkomailta, muiden seurojen ylijäämistä ja mestiksestä. Pexxxi jatkaa yhä valmentamista, kapteeni-Koho jää joukkueeseen yhdessä Mankisen ja Tavin kanssa, ja maalilla jatkaa viimeistään tällä kaudella SaiPan legendaksi noussut Jussi Markkanen. Pelimerkit hyvään seuraavaankin kauteen on siksi olemassa, mutta tuntuu kohtuuttomalta odottaa että joukkue pystyisi ensi kaudellakin ylittämään odotukset samalla tavalla kuin tällä kaudella. Monestihan SaiPa on kuitenkin osoittanut nämä tämmöset ennakko-odotukset ihan liirumlaarumiksi.

Jos tähän loppuun nyt vielä kiteyttää, niin SaiPan kausi 2013-14 oli kitkerästä lopusta huolimatta huikeaa aikaa. Pekka Tirkkonen, Jussi Markkanen ja Ville Koho oli suurimmat menestystekijät, ja saivat hyvää tulitukea Jesse Mankiselta, Ryan Glenniltä, Patrick Davisilta ja pleijareissa Dan Spangilta, unohtamatta duunariketjujen esikuvaa ja joukkueen toista tärkeää Villeä, eli Hämäläistä.

Kauden kokonaisarvosanaksi voi aika pokerinaamalla pistää 9½, pronssilla olisi ollut 10- ja finaalipaikalla 10.

Ens kaudella sit räpsähtää se mestaruus.

 

[Ted Raikas]

Onkohan Jatkoaikaan tulossa joku loppuyhteenveto SaiPan kaudesta, vai onko sellainen jo ollut? En ainakaan ole huomannut. Tuli tuossa mieleen kun tuo KooKoon pelaaja-arvioinnit 2013-2014 putkahti pihalle. Vastaavia yhteenvetoja olisi kivaa lueskella tässä keväällä vielä SaiPastakin ja muistella hienoa kautta. =)