Kari Tappio
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Reippaat pojat
Se on ohi nyt. Hieman haikealla mielellä tämän ketjun avaan ja tätä viestiä kirjoitan. Haikealla, mutta kuitenkin samalla iloisella ja ylpeänä omasta joukkueesta. Joukkue pelasi upean kauden, jolta nyt jäi se pieni kruunu saamatta, mutta senkin edestä jäi nälkää tulevalle. Tämä joukkue oli oman kannattajaurani aikana hienoin ylivoimaisesti. Tämä oli JOUKKUE. Todella hitsautunut yhteen ja siellä pelattiin logolle. Taistelun ja yrityksen puutteesta ei voi joukkuetta syyttää. Siksi tässä ollaan haikealla mielellä, että tämä sama nippu ei tule jatkamaan.
Alkukausi lähti hienosti käyntiin. Ekassa pelissä Markkasen kotiinpaluu ja Markkanen olikin kentän kingi. Pieni pelko oli harjoituspelien jälkeen, että missä iskussa Markkanen oikein on, mutta ei tarvinnut sitä pelätä kauaa. Markkanen olikin koko kaudella sellaisessa iskussa, että sai kriitikot nenilleen ihan huolella. Ensimmäiseen maajoukkuetaukoon oltiikin kärkiporukoissa. Sama meno jatkui joulutauolle saakka. Muistan sen huikean viimeisen pelin ennen taukoa HIFKiä vastaan, jossa Tomi Leivo ohjasi viimeisillä minuuteilla voittomaalin. Hallissa ei ollut kattoa sen jälkeen.
Joulutauon jälkeen tulikin heikompi jakso. Pari peliä kuokkaan ja aika rumastikin ja kaikilla oli heti pelko persuksissa, että taasko näin. SaiPa sulaa ja SaiPa ei pysty koko kautta pelaamaan samalla tasolla. Näitä lauseita kuului paljon. Täytyy myöntää, että pelkäsin itsekin tätä. No tämä joukkue näytti luonteensa. Pieni palaveri joukkueen kesken ja homma lähti kulkemaan taas oikeille raiteille. Alkoi tulla taas voittoja. Moni huokaisi varmasti helpotuksesta. Vaikka tavoite kauden alussa olikin kymmenen joukkoon niin kyllä kaikki viimeistään tässä vaiheessa odotti suoraa pudotuspelipaikkaa.
Tuli viimeinen maajoukkuetauko ja tilanne oli erittäin jännittävä. Seitsemän peliä ja niistä piti se neljä voittoa vähintään kairata, että paikka kuuden joukossa on varma. Tiukillehan se menikin. Hirmuiskussa ollut Lukko käytiin vieraissa kaatamassa ja paikka alkoi olla varma. No eihän se niin helposti käynyt vaan heti perään Ässiltä ja JYPiltä kuokkaan. Ja se JYP tappio oli kyllä todella kova pala purtavaksi. Mietin monesti, että nytkö se pudotus tuli. Ei. Joukkue yllätti taas ja haki Tapparalta pisteet kotiin ja nyt oli kotietu omissa käsissä. Viimeinen peli TPS:ää vastaan ja siitä voitolla neljän joukkoon. Moni jännitti tosissaan, koska täältä nuo viimeisen pelin muistot eivät ole mitään kovin kaksisia. SaiPa ei hätkähtänyt vaan nappasi todella tyylipuhtaan 6-0 voiton ja täällä päästiin nauttimaan oikeista playoffeista.
Puolivälieriin vastustajaksi päätyi JYP. Kokenut, rutinoitunut ja menestynyt porukka. Ennen sarjaa varmasti moni mietti, että JYP tulee tämän noilla meriiteillä hoitamaan. Ensimmäinen peli ja ainakin allekirjoittanut oli täpinöissään kuin pikkulapsi. Tuli kertalaakista selväksi, mikä on kotiyleisön vire keväällä. Aivan huikea oli se tunnelma. Jopa ne suurimmat Matti Masennukset lähti mukaan kannustamaan Meidän Poikia.
Mitä tästä sarjasta jäi mieleen? Helposti voisi sanoa, että koko sarja, mutta myös paljon unohtumattomia hetkiä. Giliatin tasoitusmaali ja Spinan voittomaali ensimmäisessä pelissä. Aivan järjetön huutomyrsky seurasi näitä maaleja. Toisessa pelissä Mankisen jatkoaikamaali. Oli todella upeaa olla paikanpäällä ja katsoa, kun Jyväskylä hiljeni. Kotimatka oli suhteellisen hilpeä.
Muistakin peleistä jäi tietenkin jotain mieleen, mutta viimeinen peli. Game 7. SaiPa johti sarjaa jo 3-0, mutta JYP onnistui kampeamaan itsensä tasoihin. Ja se jos joku rassasi pientä pääparkaa. Pelotti, jännitti, harmitti ja kaikkea mahdollista, että tähänkö tämä kausi kaatuu. Ennen peliä pelkäsin oikeasti, että nyt se JYPin kokemus ja voittojen tuoma flow kantaa loppuun asti. Ja niinhän siinä meinasi käydä. Tilanne 1-3 JYPille. Koko halli on jähmettynyt. Epätoivo valtaa mielen. Tässäkö tämä tosiaan nyt oli. Hieno kausi saa näin ikävän lopun. Ei. Tämä joukkue näytti taas luonteensa. 2-3, 3-3, 4-3. Sitä menoa hallissa en unohda ikinä. En ikinä. Koko halli tekee aaltoja ja jos aikaisemmin oli katto lentänyt ilmaan niin nyt lähti seinät ja Jyväskylän bussi mukana. JYP tuli vielä tasoihin ja taas koeteltiin uskoa. Meidän Pärre päätti kuitenkin ratkaista homman. Viimeisillä minuuteilla viivalta heitto maaliin ja valtava riemu ja ilo. Kohon sinetti 6-4 ja juhlat voi alkaa. Se voitto on ehkä koko kiekkohistorian hienoin. Ne tunteiden vaihtelut ja kaikki. Uskomaton peli, jota en tule unohtamaan ikinä.
Välierissäkin oli omat hetkensä. Kaksi ekaa peliä meni ehkä vähän ohi, mutta sitten Janne Tavin tekemä voittomaali jatkoajalla Oulussa oli aika makoisa. Oli taas helkkarin hienoa olla todistamassa sitä voittoa paikan päällä. Varmasti maukkain vierasvoitto, jonka olen nähnyt. Meni hieman nopeammin se bussimatka kotia. Krapulakin oli sen mukainen... Seuraavassa pelissä olikin homma hallussa. Kauden yksi parhaita pelejä SaiPalta, joka kuitenkin kaatui viimeisillä minuuteilla. Se kyllä harmitti jonkun verran. Viidennessä pelissä kentälle olisi hyvin voinut tulla alistunut ja luovuttanut SaiPa. Ei tullut. Siellä jätkät taisteli tosissaan ja voitto jäi yhden jatkoaikamaalin päähän. Kärppien yksilötaito käänsi tämän sarjan, mutta helvetin hienosti näytti pieni ja pippurinen SaiPa, että täälläkin osaa kana pissiä.
Pronssipelissä tänään kävi miten kävi, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että tämä kausi on ollut todella upea. Todella upea. Rikottiin todella monta seuraennätystä, 100 pistettä ja kotietu muun muassa. Fanitoiminta on mennyt järkyttävän paljon eteenpäin, tästä olenkin jo muualla kiittänyt asianomaisia, mutta kiitetään nyt vielä täällä. Kiitos Saimaan Keltamustat, Willimiehet ja Stadin Keltamustat. Lupaan ensi kaudella olla Kaiteella antamassa ääneni. Ei tässä voi, kun ottaa hattu nöyrästi päästä pois, kumartaa ja kiittää tätä JOUKKUETTA. Kiitos näistä uskomattomista ja unohtumattomista hetkistä, joita tällä kaudella tarjositte. En tule unohtamaan tätä kautta ja Lappeenrannan hurmosta, jossa oli enemmän kuin ilo olla mukana! Innolla tässä odotetaan tulevaa!
T. Bacon
Alkukausi lähti hienosti käyntiin. Ekassa pelissä Markkasen kotiinpaluu ja Markkanen olikin kentän kingi. Pieni pelko oli harjoituspelien jälkeen, että missä iskussa Markkanen oikein on, mutta ei tarvinnut sitä pelätä kauaa. Markkanen olikin koko kaudella sellaisessa iskussa, että sai kriitikot nenilleen ihan huolella. Ensimmäiseen maajoukkuetaukoon oltiikin kärkiporukoissa. Sama meno jatkui joulutauolle saakka. Muistan sen huikean viimeisen pelin ennen taukoa HIFKiä vastaan, jossa Tomi Leivo ohjasi viimeisillä minuuteilla voittomaalin. Hallissa ei ollut kattoa sen jälkeen.
Joulutauon jälkeen tulikin heikompi jakso. Pari peliä kuokkaan ja aika rumastikin ja kaikilla oli heti pelko persuksissa, että taasko näin. SaiPa sulaa ja SaiPa ei pysty koko kautta pelaamaan samalla tasolla. Näitä lauseita kuului paljon. Täytyy myöntää, että pelkäsin itsekin tätä. No tämä joukkue näytti luonteensa. Pieni palaveri joukkueen kesken ja homma lähti kulkemaan taas oikeille raiteille. Alkoi tulla taas voittoja. Moni huokaisi varmasti helpotuksesta. Vaikka tavoite kauden alussa olikin kymmenen joukkoon niin kyllä kaikki viimeistään tässä vaiheessa odotti suoraa pudotuspelipaikkaa.
Tuli viimeinen maajoukkuetauko ja tilanne oli erittäin jännittävä. Seitsemän peliä ja niistä piti se neljä voittoa vähintään kairata, että paikka kuuden joukossa on varma. Tiukillehan se menikin. Hirmuiskussa ollut Lukko käytiin vieraissa kaatamassa ja paikka alkoi olla varma. No eihän se niin helposti käynyt vaan heti perään Ässiltä ja JYPiltä kuokkaan. Ja se JYP tappio oli kyllä todella kova pala purtavaksi. Mietin monesti, että nytkö se pudotus tuli. Ei. Joukkue yllätti taas ja haki Tapparalta pisteet kotiin ja nyt oli kotietu omissa käsissä. Viimeinen peli TPS:ää vastaan ja siitä voitolla neljän joukkoon. Moni jännitti tosissaan, koska täältä nuo viimeisen pelin muistot eivät ole mitään kovin kaksisia. SaiPa ei hätkähtänyt vaan nappasi todella tyylipuhtaan 6-0 voiton ja täällä päästiin nauttimaan oikeista playoffeista.
Puolivälieriin vastustajaksi päätyi JYP. Kokenut, rutinoitunut ja menestynyt porukka. Ennen sarjaa varmasti moni mietti, että JYP tulee tämän noilla meriiteillä hoitamaan. Ensimmäinen peli ja ainakin allekirjoittanut oli täpinöissään kuin pikkulapsi. Tuli kertalaakista selväksi, mikä on kotiyleisön vire keväällä. Aivan huikea oli se tunnelma. Jopa ne suurimmat Matti Masennukset lähti mukaan kannustamaan Meidän Poikia.
Mitä tästä sarjasta jäi mieleen? Helposti voisi sanoa, että koko sarja, mutta myös paljon unohtumattomia hetkiä. Giliatin tasoitusmaali ja Spinan voittomaali ensimmäisessä pelissä. Aivan järjetön huutomyrsky seurasi näitä maaleja. Toisessa pelissä Mankisen jatkoaikamaali. Oli todella upeaa olla paikanpäällä ja katsoa, kun Jyväskylä hiljeni. Kotimatka oli suhteellisen hilpeä.
Muistakin peleistä jäi tietenkin jotain mieleen, mutta viimeinen peli. Game 7. SaiPa johti sarjaa jo 3-0, mutta JYP onnistui kampeamaan itsensä tasoihin. Ja se jos joku rassasi pientä pääparkaa. Pelotti, jännitti, harmitti ja kaikkea mahdollista, että tähänkö tämä kausi kaatuu. Ennen peliä pelkäsin oikeasti, että nyt se JYPin kokemus ja voittojen tuoma flow kantaa loppuun asti. Ja niinhän siinä meinasi käydä. Tilanne 1-3 JYPille. Koko halli on jähmettynyt. Epätoivo valtaa mielen. Tässäkö tämä tosiaan nyt oli. Hieno kausi saa näin ikävän lopun. Ei. Tämä joukkue näytti taas luonteensa. 2-3, 3-3, 4-3. Sitä menoa hallissa en unohda ikinä. En ikinä. Koko halli tekee aaltoja ja jos aikaisemmin oli katto lentänyt ilmaan niin nyt lähti seinät ja Jyväskylän bussi mukana. JYP tuli vielä tasoihin ja taas koeteltiin uskoa. Meidän Pärre päätti kuitenkin ratkaista homman. Viimeisillä minuuteilla viivalta heitto maaliin ja valtava riemu ja ilo. Kohon sinetti 6-4 ja juhlat voi alkaa. Se voitto on ehkä koko kiekkohistorian hienoin. Ne tunteiden vaihtelut ja kaikki. Uskomaton peli, jota en tule unohtamaan ikinä.
Välierissäkin oli omat hetkensä. Kaksi ekaa peliä meni ehkä vähän ohi, mutta sitten Janne Tavin tekemä voittomaali jatkoajalla Oulussa oli aika makoisa. Oli taas helkkarin hienoa olla todistamassa sitä voittoa paikan päällä. Varmasti maukkain vierasvoitto, jonka olen nähnyt. Meni hieman nopeammin se bussimatka kotia. Krapulakin oli sen mukainen... Seuraavassa pelissä olikin homma hallussa. Kauden yksi parhaita pelejä SaiPalta, joka kuitenkin kaatui viimeisillä minuuteilla. Se kyllä harmitti jonkun verran. Viidennessä pelissä kentälle olisi hyvin voinut tulla alistunut ja luovuttanut SaiPa. Ei tullut. Siellä jätkät taisteli tosissaan ja voitto jäi yhden jatkoaikamaalin päähän. Kärppien yksilötaito käänsi tämän sarjan, mutta helvetin hienosti näytti pieni ja pippurinen SaiPa, että täälläkin osaa kana pissiä.
Pronssipelissä tänään kävi miten kävi, mutta se ei poista sitä tosiasiaa, että tämä kausi on ollut todella upea. Todella upea. Rikottiin todella monta seuraennätystä, 100 pistettä ja kotietu muun muassa. Fanitoiminta on mennyt järkyttävän paljon eteenpäin, tästä olenkin jo muualla kiittänyt asianomaisia, mutta kiitetään nyt vielä täällä. Kiitos Saimaan Keltamustat, Willimiehet ja Stadin Keltamustat. Lupaan ensi kaudella olla Kaiteella antamassa ääneni. Ei tässä voi, kun ottaa hattu nöyrästi päästä pois, kumartaa ja kiittää tätä JOUKKUETTA. Kiitos näistä uskomattomista ja unohtumattomista hetkistä, joita tällä kaudella tarjositte. En tule unohtamaan tätä kautta ja Lappeenrannan hurmosta, jossa oli enemmän kuin ilo olla mukana! Innolla tässä odotetaan tulevaa!
T. Bacon