Oulu on kaupunkina kolme kertaa Lappeenrannan kokoinen ja haravoi parhaat jääkiekkoilijat logonsa alle melkein Jäämerta myöten. Se, että tuollainen jättiläinen nukkuu joitain vuosia on vain työtapaturma ja väliaikainen tila, josta täysin vääjäämättä noustaan. Ei siinä olla lähelläkään sellaista aitoa epätoivoa, että mitä jos täältä ei noustakaan. On niin helppo uskoa ja toivoa "vaikeinakin" aikoina, kun Oulun realismi on se, että ympäristö käytännössä vääjäämättä tuottaa jääkiekon huippuseuran kaupunkiin ennemmin tai myöhemmin.Kyllä minä Kärppien kannattajana ymmärrän hyvin, mitä on olla pohjalla. Aikanaan, kun opiskelijapoikana menin vuonna 1995 katsomaan ensimmäistä Kärppien peliä Fazer-liigaan ei siinä paljon hurmosta ollut muilla kuin minulla. Paljon epäonnistumisia Suomen toiseksi ylimmällä sarjatasolla tuli koettua. Ei alhossa vaeltaminen ole SaiPan kannattajien yksinoikeus.
Minulle urheilun seuraaminen on ensisijaisesti tunnepohjainen asia. Uskolla ja toivolla on suuri vaikutus siihen siihen, minkälainen tunne ohjaa elämäni merkityksellisintä harrastusta, eli Kärppien kannattamista.
Ja siis mitä nämä epäonnistumiset divarissa tarkalleen olivat? Tasan kaksi kertaa top nelosen ulkopuolella, joku mystinen kakkosdivarikausi yhdessä välissä (täysin puhtaalla pelillä välittömästi takaisin ykköseen), sitten viisi kautta divarin huipulla saldolla 141-20-45, karsinnoissa orgastisesti ylös ja heti ekalla kaudella SM-liigassa pronssiotteluun. Minun korvaani tuo kuulostaa jännältä ja toivoa täynnä olevalta kehityskaarelta, joka vielä johti hyvin äkkiä Suomen mestaruuksiin. Eliteprospectsin tiedot eivät edes riitä kertomaan varmuudella, koska viimeksi Kärpillä on kausi päättynyt runkosarjaan. Vastaus saattaa olla kevät -94 tai -95, tai jopa -89.
Lappeenranta ei yksinkertaisesti pelaa edes lähelle samankaltaisilla resursseilla. Jos nyt pudotaan, ei takaisin ole hyvin todennäköisesti tulemista.