Tuli mieleen se viime kevään videopätkä, missä päävalmentaja Vili vähän höykytti joitain pelaajia ilmeisesti porrastreenin aikana sluibailusta. Positiivisena esimerkkinä Vili nosti esiin Ville Petmanin, jolla oli kaikki pelissä myös Kisapuiston rappusissa.
Ville Petmanin pelitaidot ja pelikäsitys tuskin ehtivät paljoa muuttua viime kesän aikana, mutta jotain tapahtui. Viime kauden 1+1=2 on vaihtunut lukemaan 14+21=35, ja jäljellä on vielä kuusi ottelua. Pekka Virran roolia ei passaa vähätellä, mutta luulen että suurin selitys Petmanin läpimurtoon on yksinkertaisesti kova työ. Kun on vielä vähän enemmän voimaa ja nopeutta, niin se on mahdollistanut aiemmilla kausilla useimmiten vain suunnitelmiksi jääneiden muuvien menestyksekkään toteuttamisen kaukalossa.
Nyt kun mietitään jo tämän kauden aikana SaiPassa Liiga-tasolla läpimurtoa tehneiden nuorten pelaajien määrää ja laatua, niin eihän tämä huonolta näytä. Eivät kaikki tule tekemään Petman-tyylistä loikkaa ensi kaudella, mutta Pekka Virran vaatimustason tietäen luotan siihen, että treenaamisen määrästä ja laadusta se ei jää kiinni. Varsinkin kun jäljelle jääneet, pitkiä sopimuksia tehneet pelaajat ovat juuri niitä, jotka eivät säikähtäneet Virran vaatimaa asennetta.
Pudotuspelijunan karattua horisonttiin Virran tyyli lehdistötilaisuuksissa muuttui selvästi. Toki välillä tulee kritiikkiäkin, mutta tuskailu liian halvoista omaan päähän päästetyistä maaleista on käytännössä kadonnut. Nyt kehutaan ottelusta toiseen nuorten miesten taisteluasennetta, ja pumpataan renkaita kevään ja kesän treenikautta varten. Oman pään virheitä ei lähdetä vähentämään pelikirjaa muuttamalla, vaan tänä keväänä puolustuspelissä ja hyökkäyksiinlähdössä syntyvät virheet käytetään oppimateriaalina kauteen 2022-23 valmistauduttaessa. Näin mie uskon.
