Pari ajatusta päättyneen kauden opetuksista. Joukkueen rakennus onnistui korkeintaan keskinkertaisesti, ja tyhjiä arpoja osui kohdalle liian monta. Lisäksi edellisellä kaudella kahden vuoden sopparilla värvätyt Tanus ja Nättinen jäivät odotuksista.
Viime keväänä juhlakauden joukkuetta julkistettiin kahteen otteeseen, ensin huhtikuussa jatkosoppareita ja sitten toukokuussa uushankintoja. Jätin maalivahti-prospektit ja omat juniorit tämän tarkastelun ulkopuolelle, samoin kuin kesän ja syksyn aikana hankitut täsmävahvistukset ja täydennykset. Yhteenvetona voisi todeta, että viime keväänä julkistettiin 13 kenttäpelaajan sopimusta, joista viisi oli täydellisiä huteja, ja loput kahdeksan onnistuivat suunnilleen odotusten mukaan.
Viime huhtikuun alussa julkistettiin juhlakauden jatkosopimuksia: Puolustajat Jere Sneck ja Markus Kojo sekä hyökkääjät David Goodwin, Bastien Maia, Valtteri Virkkunen ja Roy Radke. Sneck ja Kojo pelasivat kykyjensä mukaisen kauden, mutta ajoittaisista valonpilkahduksista huolimatta pysyvää tasonnostoa jatkuvasti isoja minuutteja pelaavaksi luottopakiksi ei nähty kummaltakaan. David Goodwinin tehot olivat asialliset 13+15=28, mutta taso oli sama kuin vuotta aiemmin, eli kehitystä ei tapahtunut. Maïa, Radke ja Virkkunen pelasivat yhteensä 12 Liiga-ottelua yhteistehoilla 0+2=2.
Toukokuussa tiedotettiin uusia värväyksiä: Puolustajat Erik Autio ja Veeti Vainio sekä hyökkääjät Tomi Iso-Mustajärvi, Aatu Luusuanniemi, Tyler Morley, Santeri Virtanen ja Emil Oksanen. Vainio ja Luusuanniemi olivat arpalipukkeita, joista paljastui teksti ”Tämä arpa ei voita”. Autio, Iso-Mustajärvi, Morley ja Virtanen täyttivät ainakin minun odotukseni vähintään kohtuullisen hyvin, ja myös Emil Oksasen kaudesta jäi vähäisestä ottelumäärästä huolimatta hyvä maku.
Toivottavasti tämän kevään julkistuksista löytyy vähemmän täysin tyhjiä arpoja, ja mielellään myös joku kaikki realistiset odotukset reilusti ylittävä positiivinen yllätys.