Totta kai harmittaa. Ja innostus puuttuu, mikä harmittaa vielä enemmän. 1998-99 kauden asuin Ranskassa, mutta seurasin meininkiä sen mitä netistä siihen aikaan pystyi ja kotipuheluitten kautta. Vuoden vaihteessa olin kotona käymässä joululomalla ja Old Parkissa törmäsin Daleen ja hänen oppaanaan olleeseen Kallioniemeen. Juteltiin pitkät tovit siellä tuhannen tuubassa, mutta heistä jäi hiton hyvä fiilis. Kun sisko sitten soitti minulle keväällä, että SaiPa pudotti Jokerit niin tuli aivan euforinen olo, mutta ei ehkä täysin yllätyksenä, koska tästä tapaamastani kaksikosta huokui hyvä fiilis.
Seuraavan kerran hyvä fiilis taisi olla 05-06 kaudella. Muutin alkuvuodesta 06 tänne pk seudulle ja paikalliset lätkäfanitkin kehuivat SaiPaa sillä kaudella. Muuten Tirkkosen aikakautta lukuun ottamatta ollut hiljaista. Paitsi Lehterän eka, kun silloin oli taas fiilistä, mutta sekin kadonnut. Mutta ei siis SaiPan pärjääminen (siis edes sääleihin pääseminen) ole mitenkään arkipäiväistä vaikka viime vuosina siltä ehkä tuntunutkin. Joo olisi kivaa jos oltaisiin oikeasti mitaleista taistelemassa joka vuosi, mutta kun seurannut 80-luvun alkupuolelta asti niin nythän menee oikeasti keskiarvoon verrattuna aivan helvetin hyvin. Kaikki on suhteellista.
Mutta silti, aina tukena. Syteen tai saveen.