Huomenna se sitten alkaa. Usean kuukauden pitkä odotus päättyy ja juhlakausi on valmis alkamaan. Moneen vuoteen tai oikeastaan koskaan ei ole menestystä tuonut runko pysynyt näin hyvin kasassa, kun tällä kaudella. Hyvin menneen viime kauden ansiosta alkavalla kaudella odotukset menestyksestä on korkeammalla kun aiemmin. Joukkue ei dramaattisesti heikentynyt. Puolustuksessa kävi iso myllerrys ja Markkanen lopetti. Tilalle on tullut monia uralla eteenpäin pyrkiviä prospekteja, jotka voivat kauden mittaan kasvaa isoihin saappaisiin kantamaan suurta vastuuta.
Lehterä löi kaikille luun kurkkuun debyyttikautensa menestyksellä. Suurin kysymys tulevaan kauteen on Tertsin jatkon sorvaaminen. Se olisi melkein pakko tehdä. Kukaan ei voi kyseenalaistaa Lehterän arvoa näiden nuorten prospektien hankkimisessa ja kunnianpalautuksesta koko organisaatiolle.
Maalivahdit.
Tuohimaa on koko sarjan eliittiä. Antaa taas joukkueelle mahdollisuuden taistella voitosta joka ilta. Se ettei ollut edes ehdolla Urpo Ylönen-palkinnon saajaksi, oli huutavaa vääryyttä. Paljon hypetetty Westerholm hyppää kakkosvahdin paikalle. Täytyy kuitenkin muistaa, ettei hällä kovin montaa peliä ole vielä alla Liigassa. Siitä huolimatta luotto Nikkeen on kova.
Puolustus.
Tällä hetkellä se pahin akilleen kantapää. Denisov ja Maalahti tulevat kantamaan hirmuisen vastuun. Näistä toisen loukkaantuminen olisi korvaamaton takaisku nuorelle pakkikalustolle. Sneck pelasi hyvän kevään ja toiveissa olisi vähintään samalla tasolla pelaamaan pystyminen. Autio on mielenkiintoinen seurattava. Kaiken mennessä nappiin on iso osa joukkuetta. Kojo pelaa omaa rooliaan. Salon ja Vainion otteet kuluneilta kausilta on vähän hämärän peitossa. Vainio ollut ainakin loukkaantuneena ja Salo jostain kumman syystä joutui Tomekin koirankoppiin Vaasassa. Saas nähdä mitä käy pojalle, jos ja kun Tertsi antaa peliaikaa ja sitä kautta vastuuta. Selkeä ja oikeastaan ainoa heikkous SaiPan joukkueessa on tällä hetkellä puolustus. Sitä yhtä dryydaudia se huutaa.
Hyökkäys.
Leveyttä on enemmän kun koskaan. Keskikaista on timanttia. Oletetusti kauden avauksessa sen muodostaa Kunyk-Nättinen-Morley-Koho. Reservissä on vielä Löfman, Goodwin ja Mustajärvi jotka voi tuota paikkaa pelata, vailla huolta epäonnistumisesta. Laitureista suurimman huomion luonnollisesti vie läpimurron tehneet Tanus ja isojen maalien mies Ahti Oksanen. Molempien uskon tekevän kovaa jälkeä. Uransa parhaan kauden vetänyt Elmeri Kaksonenkin joutunee aloittamaan nelosen laidassa. Sitten on tämä ongelmatapaus nimeltä Radke. Toivon sydämeni pohjasta, että vuosi Leprassa on vienyt miestä eteenpäin. Vielä kaukana kiiluu ne Chicagon valot. Turhien jäähyjen ottaminen saisi loppua ja tietynlainen pelin ulkopuolella surffailu saisi loppua. Kaiken mennessä nappiin Radke on täysin pitelemätön tähän sarjaan. Eiköhän Tertsi kaikkensa sen puolesta tee, että tuollainen nuori verso puhkeaisi siihen täydelliseen loistoonsa. Harjoituspeleissä ei voinut kuin ihailla Löfmanin pelaamista. Kunnossa ollessaan valtava apu joukkueelle. Kentällä ja kopissa. Kunykin ja Morleyn kokeileminen samassa kentässä, yhteisen historian kautta, voisi olla yksi variaatio, jos kaikilla ei homma lähde rullaamaan. Arsenaalia hyökkäyksessä riittää ja erilaisia tutkapareja on jo löytynyt.
Suora paikka puolivälieriin on odotuksissa. Kokonaan kympin sakista poisjäänti olisi luonnollisesti valtava pettymys.
Mieli rauhallisena huomiseen lähdetään. Ainoa pelko on tuon Telian suhteen. Kouvolaan en pääse, joten täytyy vaan luottaa, jotta saavat siellä piuhat paikoilleen
Menestystä kaikille palstan keltamustille alkavaan kauteen. Ei hylätä omia vaikeinakaan hetkinä.
