Mutta ihan ajatusleikin tasolla vastaväitteenä tälle absoluuttisena totuutena kerrotulle väitteelle heitän, että voisiko ainut tavoite olla kymmenen joukkoon jos top-6 näyttäisi seuraavalta:
Strömberg - McIntyre - Rau
Tanus - Järvinen - Venäläinen
Ja taustalla Kaksonen, Koho, Nikko jne...
Riippuu aika monesta tekijästä. Esimerkiksi siitä, että onko penkin takana kaveri, joka on valittu Liigan parhaaksi vai kaveri, joka on päävalmentanut Liigassa pyöreät nolla ottelua. Lehterän puheet kuulostavat hyviltä, mutta näyttöjä hän ei ole kuitenkaan vielä ehtinyt antaa. Bluesin junioreissa hän omien sanojensakin mukaan antoi pelaajille melko vapaata roolia hyökkäyspäässä. Sellainen toimii ihan hyvin junioritasolla ja ihan kohtalaisesti myös, jos joukkueen materiaali on samaa tasoa kuin IFK:lla. Mielenkiintoista nähdä, kuinka Lehterä onnistuu organisoimaan joukkueen hyökkäys- sekä puolustuspelaamisen. Ja miten saa tietyt pelaajat pysymään kurissa? Santanen penkitteli Strömbergiä välillä, mutta sama selkä suorana liukunut kaveri se oli sen jälkeenkin.
On kiva leikkiä ajatuksella, että SaiPan ykkösketjussa olisi Raun ja McIntyren tasoiset kaverit, mutta sen todennäköisyys on niin pientä, että ei sillä ole kovin mielekästä edes spekuloida. Realistisesti ajateltuna nuo Tuomenoksan ulkkarihaut tekevät onnistueessakin jonkun 15 tehopistettä vähemmän kuin McIntyre ja Rau. Se kääntää aika monta yhden maalin voittoa yhden maalin tappioiksi. Se taas laskee huomattavasti sijoitusta.
Ja en halua nähdä ensi kaudella joukkuetta, joka lepaa käytännössä ainoastaan kahden supertähden harteilla. Siitä ei tarvitse kuin toisen loukkaantua, niin koko joukkue on pulassa. Ensi kautta silmällä pitäen kakkosketjusta löytyy jo kaksi erittäin isoa kysymysmerkkiä. Tanuksella on potentiaalia, mutta näytöt liigatasolta ovat erittäin ohuet. Järvinen oli erittäin tärkeä hyökkääjä SaiPalle pelaten paljon yli- sekä alivoimaa. Löfman paikkaa hänet hyvin, jos kestää kasassa. Yli 50 pelijn kausia Löfmanilla on kuitenkin kasassa vasta kaksi, vaikka hän on pelannut Liigassa täysipainoisesti jo kymmenen kautta. Kyllähän sitä haluaa uskoa ja toivoa Löfmanin pelaavan yli 50 ottelun kauden ensi kaudella, mutta tarkasteltaessa historiaa se ei ole kovin todennäköistä.
Kim Strömberg on saanut SaiPassa isoa roolia ja Tapparassakin pelasi yhdessä sellaisten nobodyjen kuin Jori Lehterä ja Jonas Enlund kanssa. Silti paras liigakausi on tuottanut 26 tehopistettä. Jos tuollaista kaveria oikeasti suunnitellaan kärkiketjuihin, niin tavoitteet eivät voi olla kovin korkealla. Lisäksi kun Strömberg omaa vielä huonon asenteen, niin ainakin minun papereissani Strömberg on tuosta kokoonpanosta varmaan lähimpänä paikkaa katsomossa, jos reserviosastolta löytyy yllättäjiä syksyllä. Mixu Paatelaista lainatakseni: "Jos on löysä, niin on löysä". Ei jatkoon.
Tästä on pakko vain muistuttaa ettei Polakin, Hendersonin (sekä Kohon jne.) loukkaantumiset varmaan johtuneet pelkästään kesken kauden joukkueeseen saapumisesta. Joku saattaa muistaa että "vajaa" joukkue oli runkosarjassa viides. Se on oikeasti helvetin kova tulos. Varsinkin kun HIFK ja Kärpät eivät vielä tuolloin alisuorittaneet viime kauden malliin vaan vetivät jotakuinkin budjettiensa mukaan.
Hendersonin kohdalla saattoi hyvinkin johtua. Kyllä se välittyi katsomoon asti, ettei hän ollut SaiPaan tullessaan fyysisesti kovin kovassa kunnossa. Heikko fyysinen kunto altistaa todennäköisemmin loukkaantumisille. Jos olisi tullut aiemmin SaiPaan, niin olisi todennäköisemmin ollut playoffeissa sekä pelikunnossa että fyysisesti paremmassa kunnossa. Ja jos McIntyre ja Rau olisivat pelanneet sellaisen kaudet kuin ennen kautta oli realistista odottaa, niin joukkue ei todellakaan olisi ollut viides. Tai jos joukkueen päävalmentaja ei olisi ollut ihan Liigan eliittiä. Sillä kaudella meni aika moni asia nappiin. Voihan se mennä ensi kaudellakin, mutta todennäköisyydet eivät ole todellakaan sen puolella.
