J.Larssonista
Larsson oli viime kauden Tapparassa erikoinen tapaus. Tuli kesken kauden, ja kärsi selkeästi samoista sopeutumisongelmista kuin moni muukin Rautakorven systeemiin kesken kaiken sisäänajettu pelaaja. Larssonilla tämä korostui, koska hänestä haettiin hyvää avaajaa ja kiekolliseen peliin pystyvää pelaajaa. Roiskiminen oli kielletty, ja kun omien lapoja ei nopeissa avaustilanteissa aina tahtonut löytyä, niin Larssonilta nähtiin jos jonkinlaista karkeaa kiekollista virhettä. Näistä huolimatta Rautakorpi piti miehen itsepintaisesti kokoonpanossa pitkiä aikoja, kunnes kärsivällisyys playoffien aikoihin loppui. Larsson teki vielä paluun kesken pleijareiden, ja silloin homma näytti omaan silmään ainakin huomattavasti paremmalta kuin runkosarjassa. Pelikaverit alkoivat löytyä, ja sulava kiekonliikuttelu pääsi oikeuksiinsa. Tästähän Larssonin peli on tehty, mikään fyysinen luuta tai puolustava pakki hän ei ole vaikka ajoittain pyrkiikin kavereita tuuppimaan nurin laitojen vieressä.
Toki Tapparan ja Johanin lyhyt yhteinen taival päättyi surullisesti ja muistettavaan omaan maaliin Oulussa, mutta hyvän pelaajan SaiPa mielestäni Larssonista voi saada. Jossain haastattelussa mies näki omaksi vahvuudekseen hyvän laukauksen, mutta Tapparassa hän ei sitä päässyt juuri koskaan virittämään. Ylivoima-aika oli minimissä, ja tasakentällisin sellaisia hyökkäyksiä tukevia nousuja ei nähty, joissa olisi päässyt kokeilemaan.
Se on vielä loppuun sanottava, että se täysi sylkykupin rooli jonka hän jossain vaiheessa talvea Tappara-fanien keskuudessa sai, oli täysin liioiteltu ja epäreilu asema pelaajalle. Ei Larsson missään nimessä kiekollisista virheistä huolimatta niin huono ollut.
