Urheilusanomissa on iso haastattelu Ilkka Mikkolasta, 8-kertaisesta Suomen mestarista. Hyviä pointteja kokeneesta kehäketusta ja arvostetusta johtajasta. Niin K. Jalonen kuin RD:kin ylistävät Mikkolan ominaisuuksia ja ihmettelevät kriitikoita, jotka eivät näe kaverin vahvuuksia.
Mikkola itse taas sanoo, että "keväällä ratkaisee ennen kaikkea tunne. Joukkue, joka kasvaa ja pääsee hurmostilaan, menestyy keväällä. En näe mitään esteitä sille, ettei meidän joukkueemme (Lukko) pääsisi hurmokseen. Pukukopissa näen ympärilläni pelaajia, jotka uskovat itseensä. Me uskallamme olla läsnä jäällä ja itseluottamus riittää tiukoissakin tilanteissa. Lukossa on alyttömän hauskaa ja hyvä olla."
Mikkolan resepti ei ole toki ainutlaatuinen, mutta kaikilta se ei onnistu. Hetkittäin SaiPakin on esittänyt otteita, joista paistaa rentous ja itseluottamus. Tekeminen on näyttänyt hauskalta. Nyt vaan pitää toivoa, että nuo flow-elementit löydetään / otetaan uudelleen käyttöön lähiaikoina. Turha mailan ja kypärän puristus huitsin nevadaan. Po-paikan varmistuttua on vain voitettavaa, hävittävää ei ole. Kävi miten kävi, haluaisin nähdä loppumatseissa taistelevan mutta rennon ja yhtenäisen sputnik-joukkueen. Se olisi oiva päätös lähes vuoden kestäneelle yhteiselle taipaleelle. Tällä joukkueella.