A-junnujen SaiPa-HIFK -matsista kotiutuneena
Seurailin tosiaan lähinnä Vesterisen peliä. Näin hyviä ja vähän huonompia asioita..
Edelleen ronski, vastustajan kannalta vittumainen luutija. Nyrkkiä, poikkaria ja napsuja pohkeille tulee niin, että hymyilyttää. Pari pommia osui hyvin kohteeseen, tosin Kimen pelistä näkee, että nykyään höntyilee vähemmän ja katsoo taklauspaikat huolellisesti. Silti joka ikinen kerta, kun hyökkääjä saa keskialueella kiekon, hän katsoo olisiko paikka ajaa päin. Tärkein asia on, ettei vastustajalla ole kivaa mennä maalineteen kun #40 päivystää siellä.
Laukauksesta sananen.. Sehän on ollut jo tovin tiedossa, että laukaus on raudanluja. Jos Kime nyt tulisi pelaamaan miesten matseja, olisi laukaus joukkueen kovin. Ja lähtee vielä rightin puolelta, joten tätä asetta tulee kyllä tulevaisuudessa ylivoimalla käyttää.
Tosin, armeija näkyy Kimen otteissa. Tuntuu olevan hieman puhki jo ennen ensimmäisiä potkuja jäällä. Keskittyi etenkin toisessa erässä ehkä hieman liikaa IFK:n Niko Toivosen haastamiseen tappeluun ja kiekko tuppaa unohtumaan. Suurin ongelma liigauran kannalta on merkkausvirheet omalla alueella. Taisi pari maalia tulla väärän sijoittumisen tai väärän miehen merkkaamisen seurauksena.
Tietenkin ihan katsomalla jäähypörssiä selviää, mihin tulee kiinnittää huomiota. 49 kaksiminuuttista 30 ottelussa on "hieman" liikaa, vaikka kovuutta tuleekin tuoda puolustukseen.
Mutta, hyvä siitä tulee, kun saa treenejä alle eikä tarvitse miettiä alikessuja.
Pistin merkille IFK:n numeron 20. Häkki päässä, mutta heikompaa huimaa ne pommit. Nopean tsekkauksen jälkeen muistan nimenkin, Jesse Koskinen. Veikkaan, että tuosta ihmiskuulasta kuullaan vielä.