Näin kirjoittaa Mika Tuutti Jatkoajan otteluraportissa SaiPa - Blues. Runoutta korvilleni. Kerrankin SaiPa on sisäistänyt pelityylin, joka on sekä viihdyttävä että tehokas. Koko joukkue pelaa yhteen hiileen, eikä hommasta puutu intensiteettiä. Näin olisi pitänyt pelata jo vuosia. Mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan.Harvoin ovat lappeenrantalaiset kiekkokatsojat saaneet nähtäväkseen sellaista SaiPaa, joka tänä iltana kaukalossa esiintyi. Koko joukkue pelasi suurella sydämellä, joka tilanteessa kaikkensa antaen ja ennen kaikkea fyysisesti. Taklauksia jakoivat kaikki ja koko ajan ajettiin aivan vastustajan iholle. Vastaavaa taklaustulitusta on yleensä nähty vain vierasjoukkueiden toimesta.
SaiPan top 5 taklaajat:
1. Kristian Kudroc #33 (p) (201 cm / 106 kg)
2. Antti Pihlström #10 (lh) (180 cm / 82 kg)
3. Ossi-Petteri Grönholm #25 (p) (180 cm / 94 kg)
4. Tuomas Vänttinen #19 (kh) (178 cm / 90 kg)
5. Olli Malmivaara #6 (p) (198 cm / 108 kg)
Järestyksestä voi olla montaa mieltä, mutta kiistämättä kovia taklaajia ovat kaikki. Pahimmat haastajat tämän listan jäsenille lienevät:
6. Teemu Paakkarinen #12 (h) (180 cm / 81 kg)
7. Janne Kolehmainen #55 (lh) (190 cm / 99 kg).
Joukkueesta kertoo kuitenkin jotakin, että kaikki taklaavat ja ottavat taklaukset miehekkäästi vastaan. Pakit ovat valmiita puolustamaan maaliaan vaikka nyrkein (case OPG vs. Forsbacka) ja hommat hoidetaan kaukalossa eikä jäädä mussutamaan paikallislehtien ja tabloidien sivuille (kuten J. Ruudut ja Nielikäiset).
Jos ei tämä joukkue sytytä kotiyleisöä, voidaan Lappenrannassa siirtyä samantien alasarjakiekkoiluun yleisön flegmaattisuuden vuoksi. SaiPa taistelee tällä kaudella jos ei mestaruudesta, niin ainakin fyysisimmän joukkueen tittelistä. HIFK:n fyysiyys on muisto vain entisajoista, eikä kovin montaa muutakaan ehdokasta listalle lukeudu. HIFK on kuitenkin edelleen fyysisesti vahva, kiitos valmentajansa ja hänen harjoittaman pelityylin.
P.S Osaako Palomäki taklata? (kokoa löytyy, mutta miten on käyttötaito?)