No nyt ollaan perimmäisten asioiden äärellä. Huono menestys vähentää katsojamääriä, mutta toisaalta yleisö arvostaa sitä että kaukalossa viilettää myös oman kylän poikia. Jos SaiPa menisi ensi kaudella heittämällä playoffeihin mutta joukkueen menestys olisi kiinni enimmäkseen muualta ostetuista pelaajista, niin miten kävisi katsojamäärien kanssa?
Ne nousisivat. Varma tieto. Tälle kaudellehan omia poikia onkin rosterissa tehneet läpimurtoaan oikein laajalla rintamalla, on Löfmania, Mankista, Paalasta, Pulli, Leivo sekä lähes oma junnu Kaksonen. Minusta mitään huikeaa ryntäystä hallille ei ole nähty ja olenkin jo pidempään ollut sitä mieltä että "omat pojat vetää katsojia" on hieman ylimitoitettu myytti. Näin takuuvarmasti on että omat pojat kiinnostavat, mutta miten paljon onkin sitten eri asia. Veikkaan että joitakin kymmeniä katsojia, parhaimmillaan hieman toista sataa
keskimäärin per peli. Vaikka lukema tietysti tuollaisenaankin on hieno saavutus, niin onhan tuo nappikauppaa kun hallikapasiteetista jää toista tuhatta per ottelu hyödyntämättä lähes poikkeuksetta.
Toisaalta tilanne on myöskin se että "tähtipelaaja" ei myöskään itsessään vedä väkeä hallille ihan niin kovilla volyymeillä kuin mitä voisi äkkiseltään arvella.
Kyllä tuo katsojamääräkehitys on kiinni menestyksestä ja nimenomaan usean kauden tuottamasta jatkumosta, koko joukkueen uskottavuudessa suhteessa omaan sarjaansa. Kuluttajana haluat samaistua voittaviin tuotemerkkeihin ja menestyjiin, suuriin ja kauniisiin. Tuskin meillä on suurta ongelmaa tavoittaa niitä Lapenskikansalaisia jotka ovat riittävän valveutuneita erittelemään omasta junnumyllystä jauhettuja sotureita junan tuomista sankareista. Ei suinkaan; kyllä näistä se kausikorttimassa kerätään jo kaudesta toiseen. Ja kerätään suhteellisen samansuuruisina, eniten tuohon vaikuttaa joukkueen uskottavuus kautta linjan eikä suinkaan pelaajien syntymäpaikat ja missä paidassa D2-junnupelit on pelattu. Irtolipun ostaja on se josta pitäisi joutua taistelemaan on "viihdekelettaja" joka tulee hakemaan hyvää mieltä, jotain johon samaistua ja leimautua alueellisen siteen vuoksi ja hyvässä kaveriseurassa nauttimista etsivä. Jos ja kun hallilta on joutunut liian usein poistumaan pettyneenä, on rahat ja aika menneet Catzin ja Namikan peleihin, tai muuhun viihteeseen. Nyt näyttäisi siltä että joudutaan jo toimistiolla tekemään oikeasti töitä että ne jääkiekon ystävät edes saapuisivat paikalle. Tässä vyöryy itseään ruokkiva lumipallo jota Urhotelkka ja Soneran kaapeli-tv Lappeenrannassa vielä entisestään lykkäävät rinnettä alas.
Jos hieman sivutaan tilastoja väittämieni takana. Kuluvaan ja edelliseen kahteen kauteen lähdettiin molempiin selkeästi yhdellä vetonaulapelaajalla (McTavish ja Lintner) houkuttelemaan yleisöä hallille. Jos jätetään kummaltakin kaudelta pari ensimmäistä kierrosta huomiotta, sillä ne vetävät itsessään porukkaa sisään hieman enemmän kuin normaalipelit koska kauden alku itsessään on monelle kiinnostava tapahtuma.
2011-2012 muutaman esimerkin esille ottaakseni, syyskuussa "huippujoukkue" KalPa 2745 katsojaa, "päävastustaja" Ilves 2642 katsojaa. No, kausi alkaa nihkeissä merkeissä ja odotellaan Lintnerin saapumista Lappeenrantaan. Kauden alkupuolen lauantaipeli TPS:ää vastaan veti 3419 silmäparia, ellei joku paikalle saapuneista ollut silmäpuoli. No, Lintti tulee ja ensimmäisissä kotiotteluissa katsojamäärä hieman paraneekin; torstain arkipelissä Lukkoa vastaan nähdään hieman yli 3000 katsojaa ja ensimmäisessä Lintnerin lauantai-ottelussa Bluesin kaatumista todistaa 3479 tilastoitua katsojaa. Katsojaluvut pysyttelevät tuolla noin 3200 pinnassa, joten Lintnerin odotettu saapuminen itsessään korjaa katsojalukuja n. 400-500 silmäparilla. Ja tässä kuitenkin on todella huikein odotuksin ladattu vahvistus.
2010-2011 tarkastellaan hieman vastaavaa skenaariota Dalen suhteen, jonka saapuminen tiedettiin jo edeltävältä alkukesältä. Syyskuinen Ässät -peli vetää tupaan 2845 katsojaa. Seuraavaksi jo Messias palaakin ja paikalla paluuottelua todistaa yli 4100 katsojaa. No, pelit tasaantuvat tuosta välittömästä katsojapiikistä ja seuraavia pelejä onkin väijymässä 2843 (HPK) ja 2731 (Tappara) katsojaa. Toki joukossa on hyvälukuisia poikkeuksia kuten Jokerit lauantaiottelussa, jälleen 4100 katsojan ylitys. Vaihtelua katsojamäärissä on tuona alkutalvena todella paljon; HIFK kiskoo yli 4200 katsojaa kun JYP (ihan aiheesta, toim. huom.) saa liikkeelle vain 2600 ihmistä; kuitenkin katsojamäärä keskimäärin keikkuu jossain yli 3000 katsojan paikkeilla - siis jälleen useampia satoja enemmän, kuin ennen tähtipelaajan saapumista. Näin mielestäni on siis perusteltua esittää väittämä, että todella Lappeenrantalaisittain kovan luokan vahvistus nostaa katsojamääriä n. 400 katsojalla niin pitkään kuin on rosterissa mukana. Poissaolot ja myynti eteenpäin luonnollisesti vaikuttavat katsojalukuihin jälleen negatiivisesti.
No, mitä tulee sitten näihin omiin poikiin ja heidän vaikutukseensa. Sitä voidaankin jossain määrin päätellä vertailemalla näitä kahta kautta toisiinsa. Katsojamäärät käyttäytyvät suhteellisen samankaltaisesti sillä erotuksella että viime kauden vaihtelu katsojamäärissä näyttäisi hieman suuremmalta kuin tällä kaudella; tänä vuonna kävijöitä on ehkä päällisen vertailun perusteella tasaisemmin mutta ei keskimäärin merkittävästi enemmän. Vaikka kauden rosteri suorastaan pullistelee omia jätkiä ja vielä isoissa rooleissa (Mankinen, Löfman). Jos väkisin haluaa nähdä eroa katsojamäärissä, niin alle sata kiinnostunutta taitaa erottaa kauden keskiarvoja toisistaan. Toki kuluvaa kautta on vielä jokunen peli pelaamatta, mutta lienee jopa totuudenmukaisempaa verrata tämän päivän tilannetta sillä kutkuttavan jännäksi muodostuva kauden loppu saattaa itsessään tuoda katsojia halliin jolloin vertailu näiden omien poikien vetovoimasta hieman värittyy. Esitän tältä pohjalta hataran ja mistään ymmärtämättömän väittämän, että "omat pojat" eivät todellisuudessa tuo halliin kuin joitakin kymmeniä, hyvänä päivänä hieman toista sataa katsojaa enemmän kuin palkkasoturit.
Jos sitten tarkastellaan hieman sitä keskimääräistä katsojalukua suhteessa siihen miten joukkue noin jatkumona on menestynyt. 90-luvun loppupuolella saavutettiin tuo nyky-SaiPan merkittävin tulos eli pronssiottelu ja tämä kantoi katsojaluvuissa vielä 2000-luvun puolelle; heti ensimmäisellä kaudella ka yli 3700 katsojaa. Kiekko kiinnostaa Lapenskissa ja koko Suomessa. Sijoitukset ovat kuitenkin pettymyksiä ja katsojamäärä lähtee nopeasti laskuun kun fanejakin pistetään jo myyntiin pelaajien lisäksi noustakseen selkeästi vasta kaudelle 2005-2006 jolloin runkkarissa saavutettiin 7. sija ja rosterissa oli kiinnostavia pelaajia; katsojia oli useita satoja enemmän kuin heikosti menestyneillä kausilla ja muutamia satoja enemmän kuin SaiPan normikaudella joka päättyy 11. sijalle. Tämän uskonromahduksen jälkeen katsojaluvut ovatkin tasaantuneet aiempaa keskimääräistä alemmalle tasolle. Mitä tästä kuitenkin on nähtävissä? Sitä että menestyskaudet vaikuttavat sekä kyseisen kauden, mielestäni jonkin verran myös seuraavien kausien katsojamääriin. Ennenkaikkea toiminnan uskottavuus näyttelee osuutta siinä miten paljon katsojat tietään hallille löytävät; pelaajien tyhjennysmyynnillä romahtaa koko luottamus tekemiseen ja se näkyy radikaalisti. Kuitenkin kun kausiin on lähdetty taistelemaan jatkopaikasta, on myös katsojia käynyt hallilla ja kun on päästy haastamaan tuosta suorasta play off -paikasta, on katsojamäärissäkin selkeä poikkeama ylöspäin, joka varmasti heijastelee vielä seuraavankin kauden katsojamääriin sillä hyvä kausi lupailee tavalliselle viihde-ostajalle nousujohteista kehitystä seuraavaankin kauteen. Kausikorttilaiset tosin tietävät paremmin - menestyksen palaset pilkottiin ja jaettiin ympäri liigaa, ja seuraavaan kauteen tulikin kokolailla muuttunut SaiPa.
Olen tietysti samaa mieltä kuitenkin tämän kaiken mistään ymmärtämättömän vakuutteluni ulkopuolelta; omia poikia pitää olla. Tottakai pitää. Siksi että he luovat SaiPalaista identiteettiä, he myös ovat esimerkkinä omalle junnuorganisaatiolle että täältä sitä vain ponnistetaan parrasvaloihin myöskin siinä missä Nivalan areenaltakin, eikä kaikkien menestyvien kiekkoilijoiden tarvitse olla syntynyt Savonlinnassa. Se on sitä nälkää, jota meidän C-pojat tuntevat reenatessaan rättihallissa paskoilla vuoroilla jota tavoitella. Omat pojat tuovat koko organisaatiolle jatkuvuutta ja yhdistää junnut liigajoukkueeseen, antavat kasvoja kaupungilla ja luovat sitä paikallista kiekkoiluidentiteettiä. Se on selvää, että vaikka katsojaluvut eivät väittämää tuekaan niin omat jätkät ovat ilman muuta arvokkaita seuralle, enkä edelleenkään edes mene noihin taloudellisiin yksityiskohtiin jotka ovat merkityksellisiä nekin. Totuus kuitenkin on että katsojia nämä eivät hallille kovinkaan merkittävästi haali; yksittäisetkin isot nimet vetävät paremmin näitä satunnaisia katsojia, mutta kaikkein merkittävimmässä roolissa ovat menestyksekkäät kaudet lähekkäin sekä joukkueen rakentamisen ja kauden etenemisen urheilullinen uskottavuus.
Mut sellai. Ei ole pakko olla samaa mieltä näistä minun kanssani, koska en paljoakaan tästä ymmärrä. Tuli liian pitkä viesti ja mammakin motkottaa vieressä joten en oikolue, koittakaa pärjätä muotoseikkojen ja kirotusvirheiden kanssa.