Rva Fortunan oikkuja, taivaallista johdatusta vai jotain muuta – sattuma elämässämme ja käsitteenä?

[Klose16]

Jos se olisi oikeasti hieno, mitä väliä sillä on kuka tai mikä sen olisi maalannut? Vastaan siis kyllä.

Jotkut eivät piittaa väärennyksistä. Tykkäät ilmeisesti myös tietokoneiden tekemästä taiteesta.

 

[adolf]

Tämä oli minusta virkistävän mielenkiintoinen keskustelunalku tällä palstalla. Olisi minusta mukavaa jos tämä ei menisi samanlaiseksi jankkaamiseksi kuin suurin osa muista vapaan puolen ketjuista.

 

[Aurinkotuuli]

Onko se huonompaa tuuria, että kuolee esim. auto-onnettomuudessa tai terrori-iskussa kuin että ei olisi syntynyt ollenkaan? Riippuu kai miten asiaa haluaa tarkastella...

"Me kuolemme, ja olemme siksi onnekkaat. Useimmat ihmiset eivät kuole koskaan, koska he eivät synny koskaan. Heitä, jotka olisivat voineet olla täällä paikallani mutta jotka eivät koskaan näe päivänvaloa, on enemmän kuin hiekanjyviä Saharassa. Näiden syntymättömien henkien joukossa on suurempia runoilijoita kuin Keats, suurempia tieteilijöitä kuin Newton. Tiedämme tämän, koska DNA:n yhdistelmien sallima ihmisten joukko on valtaisasti lukuisampi kuin syntyneiden ihmisten joukko. Näiden mykistävien todennäköisyyksien edessä sinä ja minä kaikessa tavallisuudessamme olemme täällä. Kuinka me, syntymän arpajaisissa kaikki todennäköisyydet voittaneet etuoikeutetut harvat julkeamme valittaa väistämätöntä paluutamme aikaisempaan tilaan, josta valtaisa enemmistö ei ole koskaan noussut?" (Richard Dawkins)

@Morgoth; syntymä, elämä ja kuolema ovat kaikki olennainen osa elämää. Se, milloin mitäkin tapahtuu ei ole sattumaa, vaan välttämättömyyttä kunkin olosuhteen vallitessa.

Dawkinsin ajatukset muistuttavat mielenkiintoisella tavalla Mark Twainin teoksessa Kapteeni taivaassa olleita ajatuskulkuja. Helsingin Sanomien äskettäinen kirjoitus suomalaisesta kirjailijasta, joka sai ensimmäisen kirjansa julkaistua 41-vuotiaana lukuisten hylkyjen jälkeen antaa syyn miettiä, kuinka paljon hyvää tekstiä jää kenkälaatikkoihin tai piironginlaatikoihin esimerkiksi siitä syystä, että kirjoittaja on liian ujo tai kustannustoimittaja ei vain ymmärrä kirjoittajan tai aiheen potentiaalia eikä sitä, miten teoksen rakennetta parantamalla saataisiin hienoja teoksia julki. Vastaavasti aikakin voi olla erlainen, kuten vasta Thomas S. Kuhnin tieteellisisten vallankumousten rakenteesta kertoneen kirjan suurelle länsimaiselle yleisölle ja tiedeyhteisölle esiintuomat Ludwik Fleckin "Entstehung und Entwicklung einer wissenschaftlichen Tatsache" -teoksen ajatukset. Linkkiä saksankieliseen wikipediaan, jossa on kerrottu muun muassa Fleckin ajasta Lembergin (Lvov) getossa, Auschwitzissa ja Buchenwaldissa.

Ludwik Fleck – Wikipedia

 

[BileTooth]

Tämä oli minusta virkistävän mielenkiintoinen keskustelunalku tällä palstalla. Olisi minusta mukavaa jos tämä ei menisi samanlaiseksi jankkaamiseksi kuin suurin osa muista vapaan puolen ketjuista.

Tästä täysin samaa mieltä, itse en vain raportointinappulaa käytä, vaikka joku kirjoittelisikin täysin ohi aiheen. Saattaisi kyllä pelastaa ketjun.

Sellaista olen usein miettinyt, että onko mahdollista, että jollakin ihmisellä on "huonompi tuuri" kuin toisella. Yleisesti elämässä. Johtuuko tämä koettu huono tuuri aina kyseisen ihmisen omasta toiminnasta tai asenteista vai onko mahdollista, että yksi ihmiselämä ei ole tarpeeksi pitkä otanta tasoittaakseen eroja ns. satunnaisissa tapahtumissa? Jos kaikki ihmiset eläisivät vaikka 500 vuotta, menisivätkö hyvän ja huonon tuurin tapahtumat kaikilla suurin piirtein tasan vai olisiko tällöinkin ihmisiä, joista tuntuisi, että heillä on huonompi tuuri kuin naapurilla?

Tulee mieleen paljon hoettu "kyllä ne pitkässä juoksussa menee tasan" -kommentti tuomarivirheistä jääkiekossa. Mikä on tämä pitkä juoksu, jonka aikana tuomarivirheet (ja huono tai hyvä tuuri) menee tasan? Riittääkö yksi runkosarja vai tarvitaanko enemmän? Vai ovatko nämä aina kohteesta riippuvaisia asioita?

Edit: typo

 

[Klose16]

Yksi pieni (imo) huomio.

Jos kaikki on sattumaa jne. niin sitten pitää hyväksyä myös kaiken merkityksettömyys (ellei johda merkitystä sattumasta).
Toisaalta ei ole syytä olettaa kaiken olevan sattumaa? Myytti kvanttitodellisuuden olevan täydellistä sattumaa voitaisiin sekin unohtaa, niin kauan kuin a) kukaan ei ymmärrä kvanttitodellisuutta tarpeeksi ja b) siitä on liian monta eri tulkintaa, jotka eivät kaikki suinkaan todista täydellisestä sattumasta.

 

[Morgoth]

@Morgoth; syntymä, elämä ja kuolema ovat kaikki olennainen osa elämää. Se, milloin mitäkin tapahtuu ei ole sattumaa, vaan välttämättömyyttä kunkin olosuhteen vallitessa.

Maailma on siis mielestäsi deterministinen eli tietystä lähtötilanteesta seuraa aina vääjämättä sama lopputulos? Satunnaisuus on vain sitä, että lähtötilat eivät koskaan ole täysin samat. Tuo taas ei päde, jos asioita tarkastellaan kvanttifysiikan mittakaavassa. Pelkästään kulloisenkin tilan määrittäminen on itseasiassa varsin epämääräistä tuolla tasolla tarkastellessa asioita. Meidän makromaailmassa asiat näyttävät paljon järjestelmälliseltä, mutta jollakin syvemmällä tasolla asia ei todellakaan ole näin. Mielestäni tuo ristiriita on varsin mielenkiintoinen tai siihen en osaa mitään sanoa kuin ihmetellä. Toki kai arkisen todellisuuden kannalta tuota tasoa ei tarvitse huomioida. Mutta mistä sattuma on lähtöisin niin sen on pakko kummuta jotenkin tuolta, jos ei tuon allakin sitten ole jotain syvällisempää todellisuutta.

Yleisesti olen samaa mieltä, että ei nyt tehdä tästä mitään keskustelua Jumalasta. Arvasin, että Dawkins on eräillä punainen vaate ja mietin, että viitsinkö laittaa edes lainausta, mutta toivoin että se ymmärretään nyt tämän ketjun aiheeseen liittyen eikä minään muuna. Helposti tämä determistinen vs. epädetermistinen keskustelukin johtaa tuohon.

 

[BigRedCat]

Tämä oli minusta virkistävän mielenkiintoinen keskustelunalku tällä palstalla. Olisi minusta mukavaa jos tämä ei menisi samanlaiseksi jankkaamiseksi kuin suurin osa muista vapaan puolen ketjuista.

Ketjun avaajana yhdyn tähän toiveeseen voimakkaasti. "Onko jumala olemassa" ketju on erikseen, vaikka soveltavin osin juuri esim. johdatuksesta voi oikein hyvin täälläkin keskustella. Pitäydyn sanassani ja painotan episteemistä satunnaisuutta, jolloin suuri osa "sattuman kumoamiseksi" jumalan olemassaolon vuoksi esitetyistä ajatuksista on turhahkoja. Vaikka olisi kaikkivaltias, joka säätelisi meidän kaikkien kohtalojamme, jos meillä ei ole tietoa hänen suunnitelmistaan (ja miksei hän voisi muuttaa mieltänsäkin), on tulevaisuus meille siltä osin ennustamatonta (lue satunnaista).

Vastakkainasettelu ei ole "kaikki on sattumaa" vs. "mikään ei ole sattumaa".

 

[adolf]

Sellaista olen usein miettinyt, että onko mahdollista, että jollakin ihmisellä on "huonompi tuuri" kuin toisella. Yleisesti elämässä. Johtuuko tämä koettu huono tuuri aina kyseisen ihmisen omasta toiminnasta tai asenteista vai onko mahdollista, että yksi ihmisielämä ei ole tarpeeksi pitkä otanta tasoittaakseen eroja ns. satunnaisissa tapahtumissa?

Tulee mieleen esimerkiksi sodat ja miten monet sodassa olleet ovat pohtineet sitä että miksi juuri he ovat hääneet henkiin? Muistan joskus jonkun japanilaisen hävittäjälentäjän tätä pohtineen jossain dokumentissa kyynel silmässä, että miksi juuri hän oli yksi todella harvoista joka säilyi hengissä? Kaikilla niillä nuorilla miehillä olisi ollut koko elämä edessään ja tuo asia oli vainonnut häntä aina vanhuuteen asti. Mielenkiintoinen kysymys koska minusta kun tuon kysymyksen asettaa itselleen niin ymmärtää sen syvyyden. Monet sotilaat tarjoavat tähän sen vastauksen että ovat olleet jumalan suojeluksessa ja mikäs minä olen sitä uskomusta heiltä pois ottamaan. Vaikkakaan en usko siihen että jumala olisi juuri heitä sattunut rakastamaan sen verran paljon että on sallinut muiden kuolevan, mutta juuri näiden harvojen jäävän henkiin.

Ja tulee ihan tästä läheltä yksi esimerkki mieleen, joka on ihan tositarina. Vaarini on kertonut sota-ajoilta tämmöistä että olivat olleet jonkun kiven päällä istumassa kaverinsa kanssa. Oli sitten alkanut tykistökeskitys jonka vuoksi olivat maastoutuneet. Vaari toiselle puolelle kiveä ja kaveri toiselle puolelle kiveä. Kun keskitys oli ohi, ei siitä kaverista ollut ilmeisesti kuin riekaleet jäljellä. Tätä on tullut joskus mietittyä että miten pienestä se olisi kiinni että ei minuakaan olisi olemassa, jos vaari olisi hypännyt toiselle puolelle kiveä. Osasiko hän sitten jotenkin aavistaa joillain tiedostamattomilla vaistoillaan että kummalle puolelle hypätä vai oliko kyse vain ihan puhtaasta sattumasta? Vai oliko kyseessä ihan vain niin käytännönläheinen juttu että vaari oli ennalta katsonut että jos keskitys tulee, niin kumpa puoli kivestä tarjoaa paremman suojan ja hypännyt sitten sinne? Näin pienestä asiasta saa todella monikulmaisen ja mielenkiintoisen pohdinnan aiheen minusta.

 

[Morgoth]

Tulee mieleen paljon hoettu "kyllä ne pitkässä juoksussa menee tasan" -kommentti tuomarivirheistä jääkiekossa. Mikä on tämä pitkä juoksu, jonka aikana tuomarivirheet (ja huono tai hyvä tuuri) menee tasan? Riittääkö yksi runkosarja vai tarvitaanko enemmän? Vai ovatko nämä aina kohteesta riippuvaisia asioita?

Samaa mietin joskus vuosia sitten, kun pelasin pokeria (huonohkolla menestyksellä toki ja myönnän että lopulta olin surkea pelaaja). Mikä määrä pelattuja käsiä tarpeeksi, että huono ja hyvä tuuri lopulta menevät tasan ja mikä merkitystä taidolla on lopulta. Paljonko kassaan jää loputa rahaa vaikuttaa myös paljon miten niissä käsissä käy, jossa pelataan isosta potista. Montako tuollaista kättä pelaat urasi aikana, vaikka jokaisessa olisit 80-20 suosikki niin saatat silti hävitä ne kaikki ja tulos mennä pakkasella. Varianssia joo, mutta riittääkö rajallinen määrä käsiä ja rahaa kuitenkaan tasoittamaan nuo?

 

[BigRedCat]

Erinomainen avaus, kiitokset! Ei oikein tässä helvetillisessä flunssassa jaksa kovin koherentisti pohtia, mutta sen mainitsen että olen ollut aina hyvin kiinnostunut satunnaisuudesta historiassa, sen määrittelystä ja merkityksestä. Ensimmäisinä opiskeluvuosina käytiin tulisia väittelyitä asiasta, mikä olennaisesti liittyy myös ajatukseen historiallisen prosessin kausaalisuudesta. Mutta hyvin hankala aihe keskustella: määritelmät ovat vaikeita, matemaattisen lähestymistavan käyttö käytännössä mahdotonta jne. jne. Täydellisen ja epätäydellisen datan suhde toisiinsa reaalimaailmassa on omalaatuinen, toisaalta puhumme puhtaasti eksakteista kysymyksistä, toisaalta meidän näkökulmastamme lähes mutu-tiedosta... Kiehtova aihepiiri!

Kiitokset ja paranemisia! Olette varmasti aiheen peranneet läpikotaisin, enkä nyt keksi siitä kovin järkevää sanottavaa. Ensimmäisenä tuli kuitenkin mieleen ajatus, että vaikka oletettaisiin pohjalle itse historiallisen prosessin olevan täysin kausaalinen, meidän kuvaamme siitä ei kuitenkaan sellaisena voisi pitää. Tämä johtuu siitä, että kuvamme historiasta on hyvin epävarma ja epätarkka. Näin ollen, siinäkin tapauksessa että historian todellisuus on kausaalinen, ei historiallinen prosessi episteemisessä mielessä ole vailla satunnaisuutta.

Sitä kun on taipuvainen uskomaan ns. Murphyn lakiin, niin on aika vaikea selittää itselleen miten on kahdesti varjeltunut erittäin suurella todennäköisyydellä vakavaan loukkaantumiseen tai kuolemaan johtaneelta onnettomuudelta sillä, että juuri ennen vaaratilannetta on tullut toimineeksi poikkeuksellisesti suhteessa omiin tapoihinsa. Kummallakin kerralla itse vaaratilanteen aiheuttaja oli joku muu kuin itse ja omalla toiminnalla vaaraa ei olisi voinut estää. Omiin yliluonnollisiin kykyihin en usko, joten pidän jonkinlaista ulkopuolista suojelua todennäköisempänä selityksenä.

...

Vaarana johdatususkossa on se, että antaa itselleen luvan tehdä elämässään joitain ratkaisuja siksi, että uskoo niin olevan johdatettu. Sitä virhettä pyrin välttämään ja toimimaan rationaalisesti. Johdatususko ei ole lupa tyhmyyteen, riskeihin, itsekkyyteen, impulsiivisuuteen tai paremmuuden tunteeseen. Oikein "käytettynä" se palvelee ihmisyyttä, auttaa auttamaan ja pitää nöyränä mutta toisaalta muistuttaa oman elämän ainutlaatuisuudesta.

Murphyn laki kuitenkin implikoi vain, että jos jotenkin on mahdollista tapahtua, niin tapahtuu ennen pitkää. Siinä mielessä noissa mainitsemissasi sattumuksissa ei ole Murphyn lain kautta ajatellessakaan mitään ihmeellistä. @mjr jo vastasikin viestiisi ansiokkaasti. Arvostan suuresti viimeistä kappaletta viestissäsi. Olisin juuri tuosta aiheesta kommentoinut, että johdatususkossa on vaaransa jos kokee tehtäväkseen maailman pelastamisen esim. tuhomalla ihmiskunta tai jonkun vähemmän raflaavan mission keinolla millä hyvänsä. Varmaan niin Mao kuin Hitlerkin uskoivat olevansa oikealla asialla missionsa kanssa. Sinä näytät välttäneen tämän vaaran.

Tämä ilmiö tulee usein esiin todennäköisyyksistä keskusteltaessa: on aivan ihmeellisiä yhteensattumia, joiden todennäköisyys on suorastaan naurettavan pieni, käytännössä olematon. Yksilön näkökulmasta sellaisille ei helpolla löydy rationaalista selitystä - mutta jos ajattelemmekin joukon näkökulmasta: meitä on seitsemän miljardia ihmistä planeetalla sangen kaoottisesti poukkoilemassa ja mystistä ja selittämätöntä olisi, jos täällä ei esiintyisi yksilötasolla äärimmäisen epätodennäköisiä ja epäuskottavia yhteensattumia.

Juuri näin. Kun ihmisiä on valtava määrä, ja tapahtumia täysin käsittämätön määrä, tapahtuu väistämättä jatkuvasti asioita joiden todennäköisyys tapahtua juuri sillä hetkellä juuri sille henkilölle on käsittämättömän pieni. Vasta silloin on perusteita kyseenalaistaa satunnaisuus, jos näitä tapahtuu yhteensä merkitsevästi enemmän kuin olisi syytä uskoa.

Yksi havainnollistava esimerkki no ns. syntymäpäiväongelma. Ping myös @Sanainen arkku. Birthday problem - Wikipedia

Jostakin voi vaikuttaa hieman oudolta, joskaan ei vielä kovin kummalliselta yhteensattumalta, että 30 oppilaan koululuokassa vähintään kahdella oppilaalla on sama syntymäpäivä. Kuitenkin todennäköisyys tälle on noin 0,7, joten oudompaa olisi jos kaikki olisivat eri päivänä syntyneet. Jo kuudenkymmenen hengen porukassa todennäköisyys ylittää 99%.

Onko se sitä? Eikö heittäjä voi valita useitakin heiton ominaisuuksia?
Tietysti jos pitää heittäjää itsessään (biologisena) robottina, niin sitten.

Mikäli kysyt onko se determinististä, niin onhan se. Sitäkin enemmän jos heittäjä voi valita heiton ominaisuuksia. Kuitenkin, vaikka minä voisin täydellisesti hallita heittoni tulosta, joutuisit sinä arvaamaan minkä tuloksen nyt haluan heittää. Sen sijaan kommenttisi tuntuu osoittavan epäkohdan siinä, että nopan silmälukujen todennäköisyydet olisivat tasaisesti 1/6. Tässä on pointtinsa. Varmaan eri heittotyyleillä/alustoilla ja nopallakin on vaikutuksensa. Mutta jos lähtötilannetta ei tiedetä, eli noppa poimitaan käteen ja se on kädessä heittoa aloitettaessa milloin mitenkin päin, on vaikea nähdä tuotakaan ongelmana. Kuitenkin nopanheittoesimerkkiä käytetään yleensä idealisoituna tilanteena, jossa oletetaan reilu noppa jonka silmälukujen todennäköisyydet ovat symmetrisiä.

Ajatuksesi sopii paremmin rulettipöytään, jossa lähtötilanne ja ympäristö on melko tarkkaan samanlainen. Ei kasinoillakaan ole täysin todennäköisyyksiltään tasaista rulettipöytää, vaan fysikaaliset epätäydellisyydet aiheuttavat sen, että joku vaihtoehto toteutuu hieman muita useammin. Tätä voitaisiin arvioida tilastoimalla tuloksia pitkällä aikavälillä.

Toki. Joku aika sitten havahduin siihen, että on erittäin todennäköistä että jokaiselle sattuu elämässään jotain erittäin epätodennäköistä.
Joka tapauksessa olen täysin varma siitä, että minun henkilökohtainen elämäni johdatususkoisena on parempaa kuin vaihtoehtotodellusuudessa. Edelleen olen vakuuttunut siitä, että vaikutukseni (universumin mittakaavassa minimaalinen) maailmaan on tällaisena myönteisempi kuin syvimmässä itsessäni olevien mekanismien rikkoneena. Käytännössä sanottuna, nyt siteeraan Ville Niemistä, minulla on paremmat mahdollisuudet säilyttää "hyvät aikeet ja korkea moraali" analyyttisyyteen pyrkivänä johdatususkoisena.

Tämä on mielenkiintoinen ajatus ja uskon sinun olevan monelta osin oikeassa, joskaan en välttämättä moraalin osalta. Tai kenties siinäkin itsesi kohdalla, mutta yleisesti johdatususko voi johtaa päinvastaiseenkin, kun omalle toiminnalle nähdään aina oikeutus taivaallisten tehtävien nojalla. Kuitenkin ymmärrän hyvin ajatuksen siitä, että elämä on mielekkäämpää kun kokee teoillaan ja olemassaolollaan olevan muutakin kuin itse annettua merkitystä. Tämä siitä huolimatta etten itse kykene moiseen uskomaan, enkä osaa nähdä maailmaa videopelinä, jossa edetään tasolta toiselle erinäisten tehtävien läpäisyn kautta. On myös yleisestikin mielenkiintoista, että monilla on kyky ikään kuin järkeillä itsensä uskomaan johonkin. Se saattaa jopa olla rationaalista jos siihen kerran kykenee.

 

[Klose16]

Tässä mysteeri:

Kerran pelattiin kavereiden kanssa jotain Barcan pelin voittajavetoa (? - ensimmäisen maalintekijä per puolisko). Pelasimme kaikenlaisia yhdistelmiä, mutta Decon kohdalla ei ollut rastia kummallekaan puoliskolle, mutta niin vain Deco jostain syystä tulostui lappuselle. Kaverit jo reklamoivat korottunutta hintaa ja väärää merkintää ja halusivat perua lapun, mutta sanoin että pakko se Deco on siellä pitää, kun on sinne jostain johdatuksella tupsahtanut. Ja näin siinä sitten kävi, Deco juuri sen puoliskon maalin törkkäsi (pilkulta), johon haamumerkintä oli lapulle tullut. Ei nyt mitään mullistavia, mutta joitain satasia tuosta tuli per mieheen. Selittäkääpä tämä kestävällä tavalla. Ei onnistu.

Niin. Itsellä on näistä tuuripeleistä sellainen legenda, että ostelin joskus esiteininä arvan, johon minulla ei ollut lupaa.
Sitten kotiin palattuani ja arvan esiteltyäni sain ihmettelyä ja pientä torumista, tietysti se arpa piti pian raaputtaa... Tuloksena oli tuplavoitto suhteessa arvan hintaan, jolloin toruminen vaihtui naureskeluksi. En ostanut enää arpoja.

Miten paljon "sattuman" kautta saadut hetkelliset pikavoitot vaikuttavat kokonaisuuteen? Luultavasti uskomattomasti.

Kerran pelattiin myös jotain peliä, jossa sai arvata yhtä pakan 52 eri kortista. Sain oikean kortin kahdesti putkeen, sen jälkeen kun molemmista korteista oli ollut todella vahva tunne etukäteen. Uskon edelleen, että tunne ei ollut sattumaa. Tästä osoituksena selvitän vasta nyt tuon teknisen todennäköisyyden: 1/(52 x 52) = 1/2704. Hassua ehkä, mutta mikäli olisin arvannut oikein yhden kortin 2704 erilaisesta kortista, olisin varmaan vähemmän uskovainen silloisiin kykyihini...

Jos noita kykyjä on, ne eivät kuitenkaan ole toistettavissa, vaan hyvin riippuvaisia ajasta ja paikasta (fiiliksestä). En toki väitä pystyväni sulkemaan sattumaakaan pois. Silti kohdallani ainakin, on vastaavia sattunut vähän turhan monta. Etenkin, kun tuskin olen noin keskimäärin tai isossa kuvassa sen onnekkaampi elämässä kuin useimmat muutkaan. Tottakai tuossa voisi vaikuttaa myös bias: vastaavia ikäviä sattumia ei viitsi muistella, mutta kyllähän nekin muistaa. Lasketaan kuitenkin kaikki ja siltäkin pohjalta ajattelen edelleen tuon kaiken menneen kuten sen "kuuluikin mennä". Jokaisella näennäisellä sattumalla on ollut paikkansa kuten vaikka palapelin yksittäisellä osalla. Tässä tietysti toimii oletuksena ja lähtökohtana omatut asenteet, aktiviteetti, yms. josta sitten muodostuu se kokonaisuus.

Joku, ja varmasti monet maailman ihmisistä tälläkin hetkellä, voivat kysyä: miksen ole kuollut onnettomuudessa?
Nähdäkseni siksi, että tuollainen on vain näennäisesti sattumaa (ja kuolleet eivät juuri kysele). Siihen on hankala vaikuttaa, jos lentokapteeni päättää tehdä joukkoitsemurhan ja onnistuu myös siinä sillä kertaa. Kuitenkin se omakin päätös astua koneeseen on tapahtunut, aivan riippumatta siitä oliko kapteenin aikeista tietoa vai ei. Vastaavia triviaaleja päätöksiä syntyy joka päivä. Siksikin asioita kannattaa ajatella kohtaloina, joissa on myös ollut omat näppinsä pelissä. Omat henkiset oletusasetukset vaikuttavat siihen, mikä sitten on ollut hyvää sattumaa/kohtaloa ja mikä taas huonoa. Oliko Schumacherin taitava ajo syynä seitsemään maailmanmestaruuteen vai lukuisa joukko pieniä ja isoja sattumia?

Itseänikin kiehtoo näkemys ihmisestä biologisena robottina. Yhtä vähän kuin sattumaa on sitäkin vaikea sulkea pois. Kuitenkin sen mukana tulisi myös kaiken tekemisen ja olemisen järjettömyys eli merkityksettömyys (huom. merkityksen tunne eri asia). Vai onko joku koskaan kuullut merkitystä tuollaiselle botille? Onko ihminen vain lihallinen versio automaattikassasta? Ehkä tuo on se koko "merkitys". Mutta sitten se pitäisi varmaan todeta, ja lopettaa tällainen ajatuspelleily. Asia näyttää olevan tietynlainen kehä, jossa sen asian metataso tekee siitä juuri erityisen. Voihan tällainen keskinäinen nettiajattelukin tietysti olla "osa peliä", osa täysin satunnaista ja lopulta mekaanista universaalia tietojenkäsittelyä. Silti koska voimme kuitenkin kai kuvitella paljon pelkistetymmänkin bottimaailman, kysymme miksi?

Jos jokin tässä ei ole sattumanvaraista ollen siis merkityksellistä, niin miksei kaikki voisi myös olla sitä? En ole itse ainakaan alkuunkaan varma, voisiko välimuotoa edes olla. Joko kaikki on sattumaa tai kaikki on merkityksellistä.

Googlasin merkityksen merkityksen. Mikä merkitys sillä nyt sitten on, kun silläkin näkyy olevan monta eri merkitystä.

Entäs tämä:

Satunnaisuus tarkoittaa yleensä tarkoituksen ja säännönmukaisuuden puutetta.

Jotta satunnaisuuden määritelmä on merkityksellinen, siinä on tuo sana "yleensä". Mutta miten satunnaisuus voi edes milloinkaan tarkoittaa jotain? Jos satunnaisuus olisi aidosti satunnaista, se vain olisi. On siis oltava muutakin, merkitys.

 

[NDT665]

Kuinka ollakaan, niin taas joulun alla kirkon katto romahti, tällä kertaa Nigeriassa. Miksi juurikin kirkon katto? Eikö kyseessä tulisi olla paikka, josta ihminset hakevat turvaa? Onko kyseessä hyväntahtoisen mutta laskelmoivan suuren taivaallisen pääsuunnittelijan harkittu kosto/rangaistus rivistä poikenneille? Miksi kuolleiden mukana oli myös pieniä lapsia? Luettiinko heidän CV:t etukäteen ja näin poistettiin tulevaa pahuutta vielä isomman vahingon välttämiseksi?

Fatalisti levittäisi tyynesti käsiään, mutta eiköhän tuolla yläkerrassa ole joku, joka ei todellakaan ole tippaakaan hyväntahtoinen!?

 

[Aurinkotuuli]

Maailma on siis mielestäsi deterministinen eli tietystä lähtötilanteesta seuraa aina vääjämättä sama lopputulos? Satunnaisuus on vain sitä, että lähtötilat eivät koskaan ole täysin samat. Tuo taas ei päde, jos asioita tarkastellaan kvanttifysiikan mittakaavassa. Pelkästään kulloisenkin tilan määrittäminen on itseasiassa varsin epämääräistä tuolla tasolla tarkastellessa asioita. Meidän makromaailmassa asiat näyttävät paljon järjestelmälliseltä, mutta jollakin syvemmällä tasolla asia ei todellakaan ole näin. Mielestäni tuo ristiriita on varsin mielenkiintoinen tai siihen en osaa mitään sanoa kuin ihmetellä. Toki kai arkisen todellisuuden kannalta tuota tasoa ei tarvitse huomioida. Mutta mistä sattuma on lähtöisin niin sen on pakko kummuta jotenkin tuolta, jos ei tuon allakin sitten ole jotain syvällisempää todellisuutta......

@Morgoth; itse olen tähän saakka ajatellut asioita lähinnä biologisen maailmankuvan pohjalta Jacques Monod-vainajan esimerkin pohjalta. Linkki Monod-kirjoituksiin Wikipedian suomalaisessa ja englanninkielisessä osiossa. Olen samaa mieltä, että mitään jumala/taivas/vastaavaa keskustelua tästä ketjusta ei pidä kehittää. Twain-viittaus koski lähinnä sitä, kuinka sattumanvaraista eri henkilöiden kohtalo on ja siihen Dawkins-sitaattisi inspiroi. Silti eivät mielestäni ole kysymyksessä sattuman varaiset asiat, vaan muilla seikoilla (yhteiskunnan rakenne/biologinen kehitys/tiedollinen tilanne yhteiskunnassa) selitettävät asiat. Kvanttifysiikkaan en edes pyrkinyt viittaamaan.

Sattuma ja välttämättömyys – Wikipedia

Jacques Monod - Wikipedia

 

[BigRedCat]

Sellaista olen usein miettinyt, että onko mahdollista, että jollakin ihmisellä on "huonompi tuuri" kuin toisella. Yleisesti elämässä. Johtuuko tämä koettu huono tuuri aina kyseisen ihmisen omasta toiminnasta tai asenteista vai onko mahdollista, että yksi ihmiselämä ei ole tarpeeksi pitkä otanta tasoittaakseen eroja ns. satunnaisissa tapahtumissa? Jos kaikki ihmiset eläisivät vaikka 500 vuotta, menisivätkö hyvän ja huonon tuurin tapahtumat kaikilla suurin piirtein tasan vai olisiko tällöinkin ihmisiä, joista tuntuisi, että heillä on huonompi tuuri kuin naapurilla?

Miksipä näin ei olisi? Tietysti on lukemattomia psykologisia syitä, miksi moni perusteetta väittää kohtalon heitä potkivan, mutta jätän nämä tässä sivuun. Polkuriippuvuuden takia on esim. elämän kannalta täysin eri asia voittaa lotossa 20-vuotiaana kuin 90-vuotiaana. Samoin jos joku saa elintavoista riippumatta aivokasvaimen nuorena ja kuolee tähän, on vähän vaikea nähdä miten tuo voisi vielä tasoittua.

Jos kaikki ihmiset eläisivät 500 vuotta, erot ihmisten kyvyissä ja varallisuudessa (oli se sosiaalista tai taloudellista) kasvaisivat uskoakseni entisestään. Tässä ei tarvitse edes olettaa niinkään paljoa kuin "raha tulee rahan luokse" -tyyppistä, sangen realististakin ajatusta. Riittää jos oletamme kaiken olevan kaikille yhtä todennäköistä.

Otetaan yksinkertaisuuden vuoksi esimerkki jossa on vain henkilöitä jotka ovat olemassa ja tienaavat elämänsä aikana rahaa sattumalta. Kaikkien rahansaanti on samalla lailla satunnaista kunakin hetkenä. Nyt mikäli henkilö A sattuu alussa saamaan erittäin epätodennäköisen, esim. miljoonan voiton ja henkilö B taas hieman epäonnisen tonnin tappion, mitä voimme odottaa tulevaisuudelta? Esimerkissä tuosta hetkestä eteenpäin kummallakin henkilöllä on täsmälleen sama odotusarvo tienesteilleen (sanotaan vaikka 1000000€), eli odotusarvoinen loppuvarallisuus olisi henkilöllä A 1000000€ + odotusarvo = 2000000€, kun taas henkilölle B se olisi 1100000€. Tähän sopii avausviestissä käyttämäni lainaus:

”Todennäköisyys ei siis ole mikään kuminauha, jonka kohtalo pakottaa kohti keskiarvoa. Se ei vastaa näkemystä ”kosmisesta oikeudenmukaisuudesta”, jonka mukaan onnistumisien jälkeen on seurattava epäonnistumisia ja että jokainen on keskimäärin yhtä hyvä. Kohtalo voi toki muistaa aikaisemmat epäonnistumiset, mutta satunnainen riippumaton toistokoe ei niitä muista.”

Tulee mieleen esimerkiksi sodat ja miten monet sodassa olleet ovat pohtineet sitä että miksi juuri he ovat hääneet henkiin? Muistan joskus jonkun japanilaisen hävittäjälentäjän tätä pohtineen jossain dokumentissa kyynel silmässä, että miksi juuri hän oli yksi todella harvoista joka säilyi hengissä? Kaikilla niillä nuorilla miehillä olisi ollut koko elämä edessään ja tuo asia oli vainonnut häntä aina vanhuuteen asti. Mielenkiintoinen kysymys koska minusta kun tuon kysymyksen asettaa itselleen niin ymmärtää sen syvyyden. Monet sotilaat tarjoavat tähän sen vastauksen että ovat olleet jumalan suojeluksessa ja mikäs minä olen sitä uskomusta heiltä pois ottamaan. Vaikkakaan en usko siihen että jumala olisi juuri heitä sattunut rakastamaan sen verran paljon että on sallinut muiden kuolevan, mutta juuri näiden harvojen jäävän henkiin.

Ja tulee ihan tästä läheltä yksi esimerkki mieleen, joka on ihan tositarina. Vaarini on kertonut sota-ajoilta tämmöistä että olivat olleet jonkun kiven päällä istumassa kaverinsa kanssa. Oli sitten alkanut tykistökeskitys jonka vuoksi olivat maastoutuneet. Vaari toiselle puolelle kiveä ja kaveri toiselle puolelle kiveä. Kun keskitys oli ohi, ei siitä kaverista ollut ilmeisesti kuin riekaleet jäljellä. Tätä on tullut joskus mietittyä että miten pienestä se olisi kiinni että ei minuakaan olisi olemassa, jos vaari olisi hypännyt toiselle puolelle kiveä. Osasiko hän sitten jotenkin aavistaa joillain tiedostamattomilla vaistoillaan että kummalle puolelle hypätä vai oliko kyse vain ihan puhtaasta sattumasta? Vai oliko kyseessä ihan vain niin käytännönläheinen juttu että vaari oli ennalta katsonut että jos keskitys tulee, niin kumpa puoli kivestä tarjoaa paremman suojan ja hypännyt sitten sinne? Näin pienestä asiasta saa todella monikulmaisen ja mielenkiintoisen pohdinnan aiheen minusta.

Asia on mielenkiintoinen ja vaikea ymmärtää. Kuitenkin uskon vakaasti ihmisen selittelyn tarpeen olevan vain evoluution mukanaan tuoma ominaisuus. Janoamme kausaalisuuksia ja merkityksiä. Tarvitsemme tarinoita. Miksi olisi mitään kummallista siinä, että vaarillasi kävi hyvä tuuri hänen sattumalta valitessaan oikea puoli turvapaikakseen? Analogiana voidaan käyttää tilannetta jossa vaarisi heittää kaverinsa kanssa kolikkoa: Oikein arvannut säästyy ja väärin arvannut räjähtää atomeiksi. En näe mielekkäänä ajatella, että oikein arvanneella olisi tieto lopputuloksesta etukäteen, eikä tuollaiselle mitään tarvetta ole. Kuitenkaan mikään ihmisen fysio- ja psykologiasta tietämämme ei kaiketi tue ajatusta, että keskityksessä voisi tehdä niinkin tarkkoja havaintoja kuin että mille puolelle kiveä kranaatti osuu.

Samaa mietin joskus vuosia sitten, kun pelasin pokeria (huonohkolla menestyksellä toki ja myönnän että lopulta olin surkea pelaaja). Mikä määrä pelattuja käsiä tarpeeksi, että huono ja hyvä tuuri lopulta menevät tasan ja mikä merkitystä taidolla on lopulta. Paljonko kassaan jää loputa rahaa vaikuttaa myös paljon miten niissä käsissä käy, jossa pelataan isosta potista. Montako tuollaista kättä pelaat urasi aikana, vaikka jokaisessa olisit 80-20 suosikki niin saatat silti hävitä ne kaikki ja tulos mennä pakkasella. Varianssia joo, mutta riittääkö rajallinen määrä käsiä ja rahaa kuitenkaan tasoittamaan nuo?

Pokerissa käsittääkseni pelaajan hyvyys tulee esiin vasta tuhansien käsien perusteella. Uskomattoman pitkään voi pelata hyvin tappiollisesti ja huonosti voitollisesti. Varmaan moni hyväkin pelaaja lopettaa huonon tuurin vuoksi alkuvaiheessa uraansa. Ei minulla ainakaan riittäisi usko omaan erinomaisuuteeni jos ottaisin jatkuvasti takkiin.

 

[BigRedCat]

@BileTooth : Katso myös Random walk - Wikipedia

Kuva havainnollistaa pointtiani selkeästi. Kahdeksan satunnaiskulkua (samoilla todennäköisyysjakaumilla) lähtee liikkeelle samasta pisteestä, mutta ääripäiden ero vain kasvaa ajan myötä sen sijaan että tasoittuisi.

 

[adolf]

Sattumaa on myös mielenkiintoista pohtia universaalisessa mittakaavassa. Otetaan esimerkiksi vaikka joku iso kivenlohkare joka pyörii avaruudessa. Tuon kivenlohkareen lentorata muuttuu jonkin suuremman kappaleen painovoiman vaikutuksesta tai vaikkapa suorasta törmäyksestä. Tuosta aiheutuva lentoradan muutos saa kivenlohkareen ottamaan kurssin suoraan kohti paljon isompaa möhkälettä, jonka päälle on evoluution tuloksena ruvennut tepastelemaan otuksia, joita myöhemmin saman evoluution tuloksena syntynyt älyllinen otus, homo sapiens on ruvennut nimittämään dinosauruksiksi. Ilman tuota lentoradan muutosta, ei tuo kivi olisi koskaan osunnut siihen isompaan möhkäleeeen, jonka vuoksi nuo dinosauruksiksi kutsutut olennot eivät olisi kuolleet sukupuuttoon, jonka vuoksi voidaan kyseenalaistaa se että olisiko evoluutio koskaan synnyttänyt tuota lajia joka on itse keksinyt nimittää itseään nimellä homo sapiens?

Vai onko tuo sitten sattumaa vai voiko sen mieltää osaksi jotakin suurempaa suunnitelmaa? Kyllähän universumissa kuitenkin jonkinlaiset lait vallitsee.

 

[Huerzo]

Mitä sinä ajattelet sattumasta ja miten sen koet? Onko sinusta sattuman merkityksellisin läsnäolo elämässäsi lauantain lottoarvonta, vai kenties arkiset yllätykset? Sana on vapaa.

Kiitos loistavasta avauksesta. Yritän pysyä ainakin vielä omakohtaisten asioiden äärellä, vaikka sattuman vaikutukset historiaan ja talouteen ovat kiinnostava aihe.

Omakohtaisesti sattumalla on ollut (potentiaalisesti) isoin merkitys elämässäni, kun pellolta pois viskaamani murikka oli osua isääni päähän (sujahti yli). Hän ei kiveä huomannut enkä minä heittohetkellä isääni (en tiennyt hänen edes olevan pellolla takanani), joten kyse olisi ollut vahingosta. Mutta jälkeenpäin olen miettinyt useamman kerran, minkälaisen suunnan se olisi elämälleni antanut, jos olisin aiheuttanut hänelle teollani kuoleman tai vamman. Puistatus.

@Morgoth ehätti lainaamaan samaa tekstiä kuin mitä olisin itsekin lainannut, joten tyydyn Donald Rumsfeldin ajatuksiin. "Unknown unknown"-sitaatti oli aikanaan vitsin aihe. OK, eihän se Shakespearea ole, mutta itse pidin sen sisältämästä ajatuksesta valokeilan ulkopuolella olevista asioista. Tiedollamme on rajat ja tuntemattomalle - tai sattumalle - jää tilaa aiheuttaa yllätyksiä. Oma yhtä kömpelö suomennokseni ohessa:

Minua kiinnostavat erityisesti raportit, joissa kerrotaan ettei jotain ole tapahtunut, sillä tunnemme tunnetut tunnetut - asiat jotka tiedämme. On olemassa myös tunnettuja tuntemattomia - asioita joiden tiedämme olevan meille tuntemattomia. Lisäksi ovat tuntemattomat tuntemattomat - asiat joiden tuntemattomuuta emme tiedosta. Jos tarkastelemme maamme ja muiden vapaiden maiden historian kautta, viimeksi mainittuun kategoriaan kuuluneet ovat olleet niitä vaikeimpia.

 

[BileTooth]

@BileTooth : Katso myös Random walk - Wikipedia

Kuva havainnollistaa pointtiani selkeästi. Kahdeksan satunnaiskulkua (samoilla todennäköisyysjakaumilla) lähtee liikkeelle samasta pisteestä, mutta ääripäiden ero vain kasvaa ajan myötä sen sijaan että tasoittuisi.

Random walk tosiaan sopii hyvin hakemaani ajatukseen. Itse olin jotenkin enemmän suurten lukujen lain ja otoskoon kasvaessa odotusarvoa kohti supistumisen maailmassa, vaikka se ei tarkemmalla ajattelulla sovi lainkaan tällaiseen ihmisten elämissä tapahtuvien "satunnaisuuksien" pohdiskeluun. Niillä kun ei varmaankaan ole mitään yhteistä odotusarvoa, jota kohti supistua?

 

[Morgoth]

Pokerissa käsittääkseni pelaajan hyvyys tulee esiin vasta tuhansien käsien perusteella. Uskomattoman pitkään voi pelata hyvin tappiollisesti ja huonosti voitollisesti. Varmaan moni hyväkin pelaaja lopettaa huonon tuurin vuoksi alkuvaiheessa uraansa. Ei minulla ainakaan riittäisi usko omaan erinomaisuuteeni jos ottaisin jatkuvasti takkiin.

Aivan, toisaalta sattuma tekee urheilustakin mielenkiintoista seurattaa tai oikeastaan ainoan syyn. Paremman voittaessa aina sehän olisi aivan aivokuollutta seurattavaa. Helppo kuvitella taas elämässä eri tilanteita joissa sattuma ei välttämättä ole mitenkään hyvä asia (kolari) ja missä se vastaavasti taas on (lottovoitto). Omituinen sekoitus koko aihe ihan täsmällisiä todennäköisyyslaskennan määritelmiä ja sitten totaalisen epämääräisiä kuten "tuuri".

 

[BigRedCat]

Random walk tosiaan sopii hyvin hakemaani ajatukseen. Itse olin jotenkin enemmän suurten lukujen lain ja otoskoon kasvaessa odotusarvoa kohti supistumisen maailmassa, vaikka se ei tarkemmalla ajattelulla sovi lainkaan tällaiseen ihmisten elämissä tapahtuvien "satunnaisuuksien" pohdiskeluun. Niillä kun ei varmaankaan ole mitään yhteistä odotusarvoa, jota kohti supistua?

Suurten lukujen laki toteutuu tuossa ainakin keskiarvon osalta. Esim. Wikipedian kuviossa keskiarvo päätyisi ajan myötä lähemmäs odotusarvoa (kuviossa näyttää olevan nolla). Varianssi kuitenkin kasvaa ajan myötä. Wikipedian satunnaiskulkuesimerkissähän lähdetään pisteestä 0, ja ilmeisesti odotusarvon ollessa nolla, päädytään yhtä todennäköisesti niin negatiiviseen kuin positiiviseenkin muutokseen. Jos mietitään miten "epätasa-arvoinen" tilanne on esimerkissä yhden aika-askeleen päästä, voidaan katsoa varianssia. Koska muutos ei riipu aiemmista muutoksista, voidaan varianssit laskea suoraan yhteen, jolloin 10 aikahetken päästä varianssi on 10 kertaa varianssi hetkellä 1, ja pisteessä 100 se onkin jo satakertainen. Tämä vielä selvennyksenä minkä takia tuollaisessa prosessissa hajonta eli epätasa-arvo ennemminkin kasvaa kuin vähenee ajan myötä.

Lisätään tähän vielä, että jos yksittäisen sarjan odotusarvo hetkellä 0 on esimerkissä 0 ja varianssi esim 4, niin mikäli hetkellä 1 tämä kyseinen sarja on päätynyt tilanteeseen jossa sen arvo on noussut yhteen, on sen odotusarvo tuolla hetkellä nollan sijaan yksi. Tämä johtuen siitä, että muutos on joka askeleella odotusarvoltaan nolla. Esim. keskihajonnan verran odotusarvon yläpuolelle ajautunut sarja voi yhtä todennäköisesti nousta vielä toisenkin keskihajonnan verran kuin palata takaisin alkuperäiseen odotusarvoon.

edit: Selostus sen verran sekavaa, että kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. Linkki johtaa kuvaan kyseisen prosessin realisaatioista. Kuten näkyy, odotusarvo pysyy samana, mutta varianssi kasvaa mitä pidemmäs mennään. https://i.stack.imgur.com/WWvgY.png Minun käyttämässäni yksinkertaistetussa esimerkissä voi ajatella käyrien kuvaavan yksittäisen henkilön varallisuutta. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä suurempi on varallisuusero kuvitteellisen yhteiskunnan rikkaimman ja köyhimmän välillä, vaikka prosessia ohjaa sama todennäköisyysjakauma.

 

[BileTooth]

edit: Selostus sen verran sekavaa, että kuva kertonee enemmän kuin tuhat sanaa. Linkki johtaa kuvaan kyseisen prosessin realisaatioista. Kuten näkyy, odotusarvo pysyy samana, mutta varianssi kasvaa mitä pidemmäs mennään. https://i.stack.imgur.com/WWvgY.png Minun käyttämässäni yksinkertaistetussa esimerkissä voi ajatella käyrien kuvaavan yksittäisen henkilön varallisuutta. Mitä enemmän aikaa kuluu, sitä suurempi on varallisuusero kuvitteellisen yhteiskunnan rikkaimman ja köyhimmän välillä, vaikka prosessia ohjaa sama todennäköisyysjakauma.

Stokastisten prosessien syvällinen ymmärtäminen ja soveltaminen on aina asiaa opiskellessa jäänyt itselleni todella pintapuoleiseksi. Esimerkiksi Markovin ketjut, Monte Carlo -simulaatiot ja niillä mallintaminen ovat aina jääneet vähän hämärän varjoon. Vaatisi varmaan vahvempaa matemaattista osaamista ja kunnollista perehtymistä.

Voi siis olla kyse vain heikosta ymmärryksestä, mutta kuvaako random walk -prosessi millään tapaa ihmisten elinkaaren aikana tapahtuvien satunnaisten tekijoiden vaikutuksia? Onko seuraava havainto aina riippuvainen edellisestä ja kuinka paljon ihminen voi itse toiminnallaan vaikuttaa omaan satunnaisuudelle altistumisen määräänsä tai satunnaisten tapahtumien seurauksiin?

 

[mjr]

Kiitokset ja paranemisia! Olette varmasti aiheen peranneet läpikotaisin, enkä nyt keksi siitä kovin järkevää sanottavaa. Ensimmäisenä tuli kuitenkin mieleen ajatus, että vaikka oletettaisiin pohjalle itse historiallisen prosessin olevan täysin kausaalinen, meidän kuvaamme siitä ei kuitenkaan sellaisena voisi pitää. Tämä johtuu siitä, että kuvamme historiasta on hyvin epävarma ja epätarkka. Näin ollen, siinäkin tapauksessa että historian todellisuus on kausaalinen, ei historiallinen prosessi episteemisessä mielessä ole vailla satunnaisuutta.

Meillä suurin ongelma taisi olla satunnaisuuden ja kausaliteetin määritteleminen historiallisen muutoksen prosessissa - ja väittelyn konteksti oli historian "johdonmukaisuus" vs. "mielivaltaisuus". Hyvin epämääräistä ajattelua. Jälkikäteen olen päätynyt jonkinlaiseen analogiaan säätilasta ja ilmastosta, edellinen on huomattavan paljon "satunnaisempi" ja vaikeasti ennustettavampi kuin jälkimmäinen, mutta vaikka säätila voidaan nähdä kaoottisena prosessina, se ei siis johda siihen, että ilmasto olisi.

Anyway, se klassinen esimerkkihän on Franz Ferdinandin autokuski, joka attentaatin jo epäonnistuttua kääntyi väärässä kadunkulmassa ruuhkaan, juuri siinä kohdassa minne Princip oli tullut epäonnistuneen yrityksen jälkeen. Vain tuo virhe juuri tuossa kadunkulmassa varmisti attentaatin onnistumisen ja ilman sitä on hyvin loogista ajatella, ettei ensimmäistä maailmansotaa olisi syttynyt kesällä 1914, ja vaikka suuri konflikti olisi syntynytkin myöhemmin (mitä emme tiedä), olisivat jo hyvin monet tekijät ja olosuhteet muuttuneet. Eli tuohon satunnaiseen (?) virheelliseen auton käännökseen tuntuu sisältyvän valtava historiallinen kausaliteetti...

 

[BigRedCat]

Stokastisten prosessien syvällinen ymmärtäminen ja soveltaminen on aina asiaa opiskellessa jäänyt itselleni todella pintapuoleiseksi. Esimerkiksi Markovin ketjut, Monte Carlo -simulaatiot ja niillä mallintaminen ovat aina jääneet vähän hämärän varjoon. Vaatisi varmaan vahvempaa matemaattista osaamista ja kunnollista perehtymistä.

Voi siis olla kyse vain heikosta ymmärryksestä, mutta kuvaako random walk -prosessi millään tapaa ihmisten elinkaaren aikana tapahtuvien satunnaisten tekijoiden vaikutuksia? Onko seuraava havainto aina riippuvainen edellisestä ja kuinka paljon ihminen voi itse toiminnallaan vaikuttaa omaan satunnaisuudelle altistumisen määräänsä tai satunnaisten tapahtumien seurauksiin?

*Pyyhkii hikeä. Esität todella kiperiä kysymyksiä, joihin en mitenkään osaa tyydyttävästi vastata. Mielenkiintoisia ne ovat silti, joten yritän jotain satuilla. Esimerkkini tarkoitus ei ollut antaa realistista kuvaa ihmisten elämän prosessista, vaan lähinnä osoittaa että ajatus "sattumat menee tasan eli epäonnesta on turha valittaa" perustuu usein väärinkäsitykseen. Ihmisen elämässä tärkeämpi seikka on minusta se että satunnaiset tapahtumat eivät ole tasa-arvoisia. Voi olla yhtä todennäköistä sairastua harvinaiseen tappavaan tautiin ja voittaa lotossa. Todennäköisyysmielessähän molemmissa tapauksissa on yhtä "onnekas" (hyvä ja huono tuuri on vain tulkintaa sen perusteella millaiseksi yksilö tapahtuman kokee), mutta toisen elämään vaikutus lienee useimmiten positiiviseksi mielletty, kun taas toiselle vaikutus on shokki ja elämän päättyminen. Ei ole mitään mekanismia, joka sanoisi että lottovoiton vastineeksi on tultava yhtä epätodennäköinen ikävä sattumus. Tältä osin tuo esimerkkini siis toimii hyvin.

Markovin ketjuhan on stokastinen prosessi, jossa ainoa tulevaisuuteen vaikuttava asia on lähtötilanne. Sillä ei ole väliä miten siihen on päädytty. Tällainen oli myös esimerkin satunnaiskulku. Kun mietitään todellisuutta, niin useinhan näin ei ole. Lottovoitto ei välttämättä lisää rikastumismahdollisuuksiani (se voi jopa toimia päinvastoin, sillä saatan kuluttaa rahat), mutta jos olen päätynyt vastaavaan varallisuuteen esim. yrityksen omistamisen takia, on tilanne eri. Jos ajatellaan "raha tulee rahan luokse" -sanontaa, satunnaiskulkuesimerkissäni tuota vaikutusta ei näy, sillä siinä oletetaan samat tienaamismahdollisuudet varallisuudesta riippumatta. Tältä osin todellisuus voi siis olla vieläkin epätasa-arvoisempi.

Kysymyksesi: "Onko seuraava havainto aina riippuvainen edellisestä ja kuinka paljon ihminen voi itse toiminnallaan vaikuttaa omaan satunnaisuudelle altistumisen määräänsä tai satunnaisten tapahtumien seurauksiin?" vaatisi vastaukseksi kirjan pituiset pohdinnat. Noita on tullut mietittyä jonkin verran ja olet nähdäkseni hyvinkin syvällä asian ytimessä. Jos puhutaan varallisuuden ja terveyden kaltaisista asioista, edellinen havainto varmasti vaikuttaa yleensä seuraavaan. Jos jaamme elämämme aikajanan äärimmäisen pieniksi hetkiksi, yhtenä hetkenä rikas on todennäköisesti rikas vielä seuraavanakin jne. Mitä taas tulee altistumisen määrään ja seurauksiin, monelta osinhan voidaan vaikuttaa vaihtelevilla menestyksillä molempiin. Seuraukset (ja altistuminen) voidaan välttää toiminnasta pidättäytymällä, kuten jättämällä venäläisen ruletin pelaaminen ja extreme-lajit väliin. Toisaalta monessa asiassa voimme parhaimmillaankin vain pienentää epäsuotuisan vaihtoehdon toteutumisen todennäköisyyttä esim. syömällä terveellisesti ja liikkumalla välttääksemme tiettyjä terveydellisiä ongelmia. Tässäkin näkisin eriarvoisuuden kuitenkin lähinnä kasvavan ajan myötä: Mitä vanhemmiksi tulemme, sitä suurempi on "terveysero" esim. terveimmän ja sairaimman desiilin välillä.

 

[BileTooth]

@BigRedCat Joo eipä näitä kukaan voi keskustelupalstaviestissä avata tyhjentävästi, jos näihin asioihin ylipäätään on nykytiedolla olemassa mitään selkeitä vastauksia. Mielenkiintoista (ja selkeää) pohdintaa kuitenkin ja itselläni on melko samanlaisia ajatuksia, siltä osin mitä näitä on tullu edes ylipäätään mietiskeltyä.

"Epäonni" ei tosiaan ole välttämättä yksilön vika ja tämän pohjalta länsimaiset oikeudenmukaisuuskäsityksetkin tuntuvat olevan syntyneet. Rawlsin tietämättömyyden verhot, heikko-osaisten auttaminen tulonsiirroilla yms. Jos kaikki menestys nähtäisiin täysin menestyjän omana ansiona ja epäonni/kurjuus omana vikana, näin ei varmaankaan toimittaisi.

 

[Sanainen arkku]

Kysymykseen siitä, onko toisella ihmisellä toista parempi tuuri sanoisin että ei ole.
Ihmisillä on synnynnäisesti erilaisia vahvuuksia. Suomen kaltaisessa yhteiskunnassa, missä varovaisuudella on usein mahdollisuus elää onnekkaampaa elämää kuin riskinotolla tietyt luonteenominaisuudet ovat hyödyllisempiä kuin toiset.

Urheilu on monessa asiassa hyvä laboratorio. Tuuriin voi vaikuttaa todella paljon. Itse olen tutkinut asiaa mm. alasarjasalibandyssä. Toisella joukkueella on valmentaja, joka tekee työtä valmistautuakseen peliin. Toinen joukkue tulee hallille, vaihtaa shortsit ja alkaa pelaamaan. Joukkueiden pelaajat ovat saman tasoisia.
Yllättäen pallo pomppii enemmän sille joukkueelle, joka on valmistautunut juuri siihen peliin. Jopa tuomarit näyttävät suosivan sitä. Toki vain näyttävät. Mitä pidemmälle kausi etenee, sitä useammin kaava toistuu.

Tuuri on seurausta valmiudesta tarttua tilaisuuteen joka eteen tulee. Epäonni taas usein on looginen seuraus tilanteen ja resurssien laiminlyömisestä. Ei yksittäisissä tilanteissa, vaan tapojen tasolla pitkässä juoksussa.

Otan toisen esimerkin. Liikenne. Ihminen X pitää aina turvavälin kunnossa. Ihminen Y yrittää luikahtaa usein vanhoilla vihreillä. Kummalle se huono tuuri osuu todennäköisemmin? Entä kumman autoon tulee harmillisia vikoja todennäköisemmin? Kumpi saa todennäisemmin rikesakon? Kuitenkin ero yhden liikennesuoritteen välillä voi olla hiuksen hieno, tuskin havaittava.

Mitä useammin käy huono tuuri, sitä huonommiksi muodostuvat neuvotteluasemat ja päinvastoin.