Liitän reippaasti uudelleen muokattuna oman näkemykseni toisesta ketjusta, jossa käsitellään ns. poliisitoimia SM-liigassa. Kuulun siihen ryhmään jääkiekon ystäviä, jotka toisaalta pitävät hyvänä hanskaajien mukana olemista SM-liigassa, mutta toisaalta kokevat asiassa olevan myöskin ongelmia. Näkisin niin, että nuo ongelmat olisi ainakin hyvä nostaa ensi esille. Todellisten hanskaajien palkkaamista eri liigaorganisaatioihin ei sinänsä estä yhtään mikään. Liigajoukkeistamme varsinkin HIFK on aiempina kausina selvästi pyrkinyt tekemään sopimuksia myös sellaisten pelaajien kanssa, joiden taidot riittävät myös hanskaamiseen. Toinen helsinkiläisjoukkue Jokerit on muutaman kerran onnistunut palkkaamaan hyvän pohjois-amerikkalaisen hanskaajan, mutta oletettavasti enemmänkin sattumalta kuin tarkoituksella.
En usko ollenkaan siihen, että SM-liigassa tehtäisiin enää koskaan sellaisia päätöksiä, jotka lisäisivät mahdollisuuksia hanskaajien käyttämiselle. Mutta toisaalta en kyllä keksi sitäkään, mikä nykyine päätös tai sääntö estäisi hanskaajien palkaamisen vaikkapa Jokereihin. Monet uskovat kenties niin, että pienestä hanskaamisesta jopa annettava 5+20 minuuttia on se este, mutta kyse ei mielestäni ole siitä. Sinänsä sääntöä tulisi hanskausten suhteen käyttää vain päällekarkauksissa (kuten Mäkiaho vs. Varis) ja jättää muut hanskausrangaistukset tasoon 5+10 tai 5+0 minuuttia. Mutta siltikään kyse ei ole tästä säännöstä. Jotta hanskaajista olisi SM-liigassa todellista hyötyä, pitäisi ensimmäisenä jonkun saatava pelajaat vakuuttuneeksi seuraavaita asiasta:
Kun olet lähellä kaukalon reunaa tai kulmaa, älä KOSKAAN missään olosuhteissa käännä selkääsi kentälle. SM-liigassa on jostain syystä suuri joukko ns. jääkiekkoilijoita, jotka ollessaan kaukalon laidan tai kulman lähellä ja nähdessään vastustajan pelaajan valmistautuvan taklaukseen, kääntävät välittömästi selkänsä kohti taklaajaa ja lentävät haavoittuneen joutsenen lailla kohti laitaa. Voiko kukaan puolustaa tätä älyttömyyttä? Tästä asiasta on varmasti puhuttu liigapelaajien kesken, mutta niin vaan sama holtiton meno jatkuu. En nyt viitsisi verrata taas NHL:ään, mutta siellä vastaavassa tilanteessa kukaan pelaaja ei koskaan käännä selkäänsä, vaan valmistautuu ottamaan taklauksen vastaan. Pitäisin tämän neitimenettelyn kitkemistä hyvin tärkeänä, pelin laatua parantavana ja tietysti pelaajien turvallisuutta lisäävänä asiana.
Toisena seikkana pelaajien pitäisi jotenkin luopua siitä, että he lentävät koivet oikosellaan pitkin jäätä pienestäkin hipaisusta. Tällä kaudella tämä loukkaantumisen näytteleminen on mennyt aivan liian pitkälle ja sitä löytyy yhä enemmän jokaisesta joukkuessta. Tarkoitus on tietysti kalastaa jäähy vastustajalle. Sairasta puuhaa, ei kuulu rehtiin jääkiekkoon. Samalla tehdään karhunpalvelus, sillä tuomareilta jää havaitsematta yhä enemmän myös todellisia loukkaantumisia kun pitää jotenkin varoa menemästä näiden filmi"miesten" retkuun.
Ja kolmantena hyvin tärkeänä asiana näkisin sen, että SM-liigassa palataan takaisin vähitellen sille tielle, joka johtaa pelaajan kunnioittamaan toista pelaajaa, olkoonkin vaikka vierasjoukkueessa. Nyt SM-liigan peleistä on tehty eräänlaista puuroa, jossa luistimet eivät enää kiidä ylettömän koukkimisen ja mailanhäirinnän tuloksena. Tämä häirintä on jo sitä luokkaa, että vastaava toiminta NHL:ssä jää kirkkaasti toiseksi. Hyvä esimerkki tästä nähtiin vaikkapa ottelussa Washington-Carolina, jossa Sami Kapanen pääsi laidalta karkuun. Capsien pakit tulivat perässä ja olisivat voineet mailalla torpata Kapasen vähän ennen kun hän pääsi yksin maalivahtia vastaan. Kaikki kolme Capsien kaveria jättivät kuitenkin torppauksen tekemättä - olihan kyseessä yksi NHL:n ehdottomista tämän kauden tähtipelaajista. Ja olen aivan varma, että molempien joukkueiden kannattajat tykkäsivät myös tilanteesta, jossa torppaus jäi tekemättä ja Kapanen pääsi yrittämään maalia Kölzigiä vastaan. Tämä toki oli vain pieni esimerkki NHL-kiekosta, mutta kun olen sitä seurannut vuosikaudet niin nyt ollaan tultu erilaisten muutosten jälkeen tilanteeseen, jossa NHL:ssä pelataan ainakin yksittäisissä otteluissa jopa paljon puhtaampaa kiekkoa kuin täälä kotoisessa SM-liigassa. Näyttävämpää se on toki aina ollut, saahan NHL parhaat pelaajat käyttöönsä. Mutta kyllä SM-liigassa olisi nyt pohdinnan paikka. Eikä siihen tarvita mitään Urpon komiteoita, pelaajat voivat ITSE asiat halutessaan ratkaista.
Mikä sitten olisi hanskaajien hankkimisen etu? Näkisin sen niin, että silloin vaikkapa joukkueen X taitopelaajat saisivat hieman enemmän pelitilaa sekä välttyisivät aeimpaa paremmin vaikkapa joukkueen Z halonhakkaajan tempuilta. Kaipaan kaiholla parin kauden takaista aikaa, jolloin Sean Gagnon rauhoitti mm. HIFK:n kuumakallet jo pelkällä olemuksellaan. Mutta kuten kaikki muistavat mm. samaisesta Gagnonista, tällä asialla on myös varjopuolensa. Miten voidaan vaikuttaa siihen, että esimerkiksi joukkueen Y päästään vinksahtanut hanskaaja ei mene telomaan joukkueen N parasta taitopelaajaa ihan vaan huvikseen ja saadakseen aikaan joukkotappelun - tai saadakseen itsensä pois täältä kylmästä ja synkästä Pohjolan talvesta?
En usko ollenkaan siihen, että SM-liigassa tehtäisiin enää koskaan sellaisia päätöksiä, jotka lisäisivät mahdollisuuksia hanskaajien käyttämiselle. Mutta toisaalta en kyllä keksi sitäkään, mikä nykyine päätös tai sääntö estäisi hanskaajien palkaamisen vaikkapa Jokereihin. Monet uskovat kenties niin, että pienestä hanskaamisesta jopa annettava 5+20 minuuttia on se este, mutta kyse ei mielestäni ole siitä. Sinänsä sääntöä tulisi hanskausten suhteen käyttää vain päällekarkauksissa (kuten Mäkiaho vs. Varis) ja jättää muut hanskausrangaistukset tasoon 5+10 tai 5+0 minuuttia. Mutta siltikään kyse ei ole tästä säännöstä. Jotta hanskaajista olisi SM-liigassa todellista hyötyä, pitäisi ensimmäisenä jonkun saatava pelajaat vakuuttuneeksi seuraavaita asiasta:
Kun olet lähellä kaukalon reunaa tai kulmaa, älä KOSKAAN missään olosuhteissa käännä selkääsi kentälle. SM-liigassa on jostain syystä suuri joukko ns. jääkiekkoilijoita, jotka ollessaan kaukalon laidan tai kulman lähellä ja nähdessään vastustajan pelaajan valmistautuvan taklaukseen, kääntävät välittömästi selkänsä kohti taklaajaa ja lentävät haavoittuneen joutsenen lailla kohti laitaa. Voiko kukaan puolustaa tätä älyttömyyttä? Tästä asiasta on varmasti puhuttu liigapelaajien kesken, mutta niin vaan sama holtiton meno jatkuu. En nyt viitsisi verrata taas NHL:ään, mutta siellä vastaavassa tilanteessa kukaan pelaaja ei koskaan käännä selkäänsä, vaan valmistautuu ottamaan taklauksen vastaan. Pitäisin tämän neitimenettelyn kitkemistä hyvin tärkeänä, pelin laatua parantavana ja tietysti pelaajien turvallisuutta lisäävänä asiana.
Toisena seikkana pelaajien pitäisi jotenkin luopua siitä, että he lentävät koivet oikosellaan pitkin jäätä pienestäkin hipaisusta. Tällä kaudella tämä loukkaantumisen näytteleminen on mennyt aivan liian pitkälle ja sitä löytyy yhä enemmän jokaisesta joukkuessta. Tarkoitus on tietysti kalastaa jäähy vastustajalle. Sairasta puuhaa, ei kuulu rehtiin jääkiekkoon. Samalla tehdään karhunpalvelus, sillä tuomareilta jää havaitsematta yhä enemmän myös todellisia loukkaantumisia kun pitää jotenkin varoa menemästä näiden filmi"miesten" retkuun.
Ja kolmantena hyvin tärkeänä asiana näkisin sen, että SM-liigassa palataan takaisin vähitellen sille tielle, joka johtaa pelaajan kunnioittamaan toista pelaajaa, olkoonkin vaikka vierasjoukkueessa. Nyt SM-liigan peleistä on tehty eräänlaista puuroa, jossa luistimet eivät enää kiidä ylettömän koukkimisen ja mailanhäirinnän tuloksena. Tämä häirintä on jo sitä luokkaa, että vastaava toiminta NHL:ssä jää kirkkaasti toiseksi. Hyvä esimerkki tästä nähtiin vaikkapa ottelussa Washington-Carolina, jossa Sami Kapanen pääsi laidalta karkuun. Capsien pakit tulivat perässä ja olisivat voineet mailalla torpata Kapasen vähän ennen kun hän pääsi yksin maalivahtia vastaan. Kaikki kolme Capsien kaveria jättivät kuitenkin torppauksen tekemättä - olihan kyseessä yksi NHL:n ehdottomista tämän kauden tähtipelaajista. Ja olen aivan varma, että molempien joukkueiden kannattajat tykkäsivät myös tilanteesta, jossa torppaus jäi tekemättä ja Kapanen pääsi yrittämään maalia Kölzigiä vastaan. Tämä toki oli vain pieni esimerkki NHL-kiekosta, mutta kun olen sitä seurannut vuosikaudet niin nyt ollaan tultu erilaisten muutosten jälkeen tilanteeseen, jossa NHL:ssä pelataan ainakin yksittäisissä otteluissa jopa paljon puhtaampaa kiekkoa kuin täälä kotoisessa SM-liigassa. Näyttävämpää se on toki aina ollut, saahan NHL parhaat pelaajat käyttöönsä. Mutta kyllä SM-liigassa olisi nyt pohdinnan paikka. Eikä siihen tarvita mitään Urpon komiteoita, pelaajat voivat ITSE asiat halutessaan ratkaista.
Mikä sitten olisi hanskaajien hankkimisen etu? Näkisin sen niin, että silloin vaikkapa joukkueen X taitopelaajat saisivat hieman enemmän pelitilaa sekä välttyisivät aeimpaa paremmin vaikkapa joukkueen Z halonhakkaajan tempuilta. Kaipaan kaiholla parin kauden takaista aikaa, jolloin Sean Gagnon rauhoitti mm. HIFK:n kuumakallet jo pelkällä olemuksellaan. Mutta kuten kaikki muistavat mm. samaisesta Gagnonista, tällä asialla on myös varjopuolensa. Miten voidaan vaikuttaa siihen, että esimerkiksi joukkueen Y päästään vinksahtanut hanskaaja ei mene telomaan joukkueen N parasta taitopelaajaa ihan vaan huvikseen ja saadakseen aikaan joukkotappelun - tai saadakseen itsensä pois täältä kylmästä ja synkästä Pohjolan talvesta?