Pavlovin Koira
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- Seksi-Lasse
En tiedä onko tätä aihetta täällä kommentoitu aiemmin missään ketjussa.
Ruotsissahan äänestetään tässä kuussa ja ennakkoon porvariallianssi sekä punavihreät ovat aika lailla tasoissa. Kiusallista molemmille osapuolille on se, että jos maahanmuuttovastainen Sverigedemokraterna ylittää äänikynnyksen pääsee se vaa`akieleksi eikä kumpikaan liitoutumista saa enemmistöä parlamenttiin.
Täytyy sanoa, että nykyinen pääministeri Reinfeldt henkilönä on erittäin luottamusta herättävä ja lienee etulyöntiasemassa. Hänen hallituksensakaan ei ole alun skandaaleja lukuunottamatta pahemmin töppäillyt vaan päinvastoin Ruotsi näyttäisi selvinneen taloustaantumasta yllättävän vähin vaurioin. Sitäpaitsi Ruotsin porvarihallituksen politiikka ei ole kovikaan paljon eronnut Göran Perssonin aikaisten demarihallitusten politiikasta.
Sen sijaan samaa (kuin Reinfeldtista) ei voi sanoa demarien Mona Sahlinista, jota kohtaan ruotsalaisten luottamus on erittäin heikko. Paradoksaalista onkin, että demarit joutuvat laskemaan toiveensa pitkälti sen varaan että vihreät suositun puheenjohtajansa Maria Wetterstrandin johdolla keräävät suuren kannatuksen. Ruotsin vihreät sinänsä on melkoinen kummajainen: linjaltaan selvästi suomen veljespuoluettaa radikaalimpi, vaati ainakin vielä muutama vuosi sitten vielä maansa eroamista EU:stakin.
Jos itse olenkin yleensä sympannut Ruotsin demareita niin Sahlinin henkilö ja liittolaisuus vihreiden kanssa pistää kyllä kauhistuttamaan. Siinä missä turvallisuushakuisena peruskeskiluokkaisena äänestäjänä olisin aiemmin äänestänyt Ruotsin vaaleissa demareita, menisi ääneni luultavasti tällä kertaa Reinfeldtin Kokoomukselle tai Leijonborgin Kansanpuolueelle.
Ruotsissahan äänestetään tässä kuussa ja ennakkoon porvariallianssi sekä punavihreät ovat aika lailla tasoissa. Kiusallista molemmille osapuolille on se, että jos maahanmuuttovastainen Sverigedemokraterna ylittää äänikynnyksen pääsee se vaa`akieleksi eikä kumpikaan liitoutumista saa enemmistöä parlamenttiin.
Täytyy sanoa, että nykyinen pääministeri Reinfeldt henkilönä on erittäin luottamusta herättävä ja lienee etulyöntiasemassa. Hänen hallituksensakaan ei ole alun skandaaleja lukuunottamatta pahemmin töppäillyt vaan päinvastoin Ruotsi näyttäisi selvinneen taloustaantumasta yllättävän vähin vaurioin. Sitäpaitsi Ruotsin porvarihallituksen politiikka ei ole kovikaan paljon eronnut Göran Perssonin aikaisten demarihallitusten politiikasta.
Sen sijaan samaa (kuin Reinfeldtista) ei voi sanoa demarien Mona Sahlinista, jota kohtaan ruotsalaisten luottamus on erittäin heikko. Paradoksaalista onkin, että demarit joutuvat laskemaan toiveensa pitkälti sen varaan että vihreät suositun puheenjohtajansa Maria Wetterstrandin johdolla keräävät suuren kannatuksen. Ruotsin vihreät sinänsä on melkoinen kummajainen: linjaltaan selvästi suomen veljespuoluettaa radikaalimpi, vaati ainakin vielä muutama vuosi sitten vielä maansa eroamista EU:stakin.
Jos itse olenkin yleensä sympannut Ruotsin demareita niin Sahlinin henkilö ja liittolaisuus vihreiden kanssa pistää kyllä kauhistuttamaan. Siinä missä turvallisuushakuisena peruskeskiluokkaisena äänestäjänä olisin aiemmin äänestänyt Ruotsin vaaleissa demareita, menisi ääneni luultavasti tällä kertaa Reinfeldtin Kokoomukselle tai Leijonborgin Kansanpuolueelle.