Ruotsi on kyllä yksi maailman kovimpia musiikkimaita. Ei tarvitse edes suhteuttaa väkilukuun. Silloinhan se olisi ehkä kovin.
Jos omia suosikkejani eli rock- ja indiepop-puolta mietin, niin
The Cardigans ja
The Hellacopters jakavat ykköspaikan. Mutta on myös
Imperial State Electric,
Backyard Babies,
Mustasch (okei, alkaa olla jo metallia),
The Soundtrack Of Our Lives,
Dungen,
Kent,
The Sounds,
The Hives,
The Ark,
Veronica Maggio,
Sahara Hotnights... varmaan jotain unohtuikin.
Metalliskeneä en niin yksityiskohtaisesti seuraa, mutta Ruotsi on myös merkittävä metallimaa, se on täällä jo todettu ja selvitetty. Ja sitten on
Abba,
Roxette ja
Ace Of Base, jotka ovat menestykseltään omassa luokassaan. Kaikennäköistä hömppäpoppiakin Ruotsista on tullut vuosien saatossa paljon, ja vaikka en sitä muuten arvostakaan, niin kyllähän ruotsalaiset ovat osanneet sillä rahaa tehdä. Voi jos Suomessa jonain päivänä musiikkivienti olisi kansantaloudellisesti merkittävää kuten länsinaapurissa.
Minulle Ruotsi on ennen kaikkea kova rock- ja indiepop-maa. Tätä ruotsalaisen musiikin puoltahan usein vähätellään ja sanotaan, että sieltä tulee vain tyhjänpäiväistä poppia. Monet ruotsalaiset rockbändit ovat toki aika uusia, jos verrataan vaikka jenkkien ja brittien rockaaltoon 60-luvulta 90-luvulle, mutta se on vain hyvä. Jos lähimenneisyyttä mietitään, niin Ruotsi on ollut yksi elinvoimaisimpia rockmaita. Ruotsalaisissa artisteissa on sekin hyvä puoli, että niitä näkee Suomessa usein.
Eli iso käsi täältä Ruotsille. Suomalaiset eivät aina ymmärräkään, miten hieno ja hyvä naapurimaa meillä on lännessä.