Kuninkaallisten lisäksi ottaa päähän se, että ainoa homma jossa kommareilla oli jokin idea, eli aatelijärjestelmän lopettaminen, jäi heiltä loppuun viemättä. Eipä silti, ei kukaan nykypäivänä enään kehtaisi tunnustaa ratsastavansa jollain esi-esi-esi-isän isovanhemmiltaan perimällä jutulla. Ruotsi nyt ei tietenkään ole pahin esimerkki, mutta kansankodin kaksinaismoralismi mukamas demokratiana ja toisaalta ihmisten eriarvoisuutta korostavana mornarkiana on toki aika ihmeellistä.
Tuota olen itsekin ihmetellyt kauan. Jossain UK:n tapaisessa luokkayhteiskunnassa monarkian vahvaa asemaa ei tarvitse oudoksua, se on lädeillä geeneissä. Siis nimen omaan lädeillä, alimmissakin kansankerroksissa. Korkeintaan joku tosi anarkisti tai kommarintapainen virittelee siellä tosissaan jotain tasavaltalaispuheita.
Toki Ruotsinkin monarkiahistoria on todella pitkä, mutta svenssonien jopa pakkomielteisyyteen saakka yltävä tasa-arvoistaminen, tasapäistäminen ja diskuteerausdemokratia muodostavat voimakkaan kontrastin sille, että veronmaksajat rahoittavat kuningasperheen keekoilua sukupolvesta toiseen ihan mielikseen. Vaikkapa Suomeen verrattuna pitää vielä lisäksi muistaa, että Ruotsissa on ihan eri tavalla vanhaa pääomaa, rikkaita omistajasukuja ja suuryrityksiä. Suomessa jengi on paljon tasapäisempää jo alunperinkin.
Suomessa ei tarvita sen enempää aatelisarvoja kuin kuninkaallisiakaan. Ei uusia monarkioita missään sivistysalueilla enää synny, nämä ovat menneen maailman juttuja. Briteissä ja varsinkin Kanadassa käytössä olevat honours-systeemit ovat ihan eri asioita. Sen tapaiselle voisi olla Suomessakin tilaa. Esim. Kanadassa ansioituneelle kansalaiselle voidaan myöntää
Order of Canada -kunniamerkki, joka oikeuttaa henkilöä käyttämään kunniamerkin alaluokan lyhennettä nimen ohessa. Kunniamerkin saajan saavutukset voivat olla peräisin melkein miltä tahansa elämänalueelta. Sukujuurilla ja sen sellaisilla ei tietysti ole merkitystä Order of Canadaa myönnettäessä, eivätkä arvonimet luonnollisesti periydy.
