Mainos

Ruotsi vs Suomi

  • 27 701
  • 63

kurnuttaja

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kookoo
Se mikä tässä on surullista on se, että Ruotsissa juniorituotanto suunnattiin vastaamaan NHLn tarpeita. Isoja, taitavia pelaajia alkoi tulemaan ulos juniorimyllystä kuin liukuhihnalta 2000-luvun puolivälin jälkeen. Miten Suomessa? Ei tarvitse kuin katsoa joukkueiden keskimittoja ja painoja taas U20 kisoista ja siellä kääpiösarjassa Suomi taas taistelee. Laitojen lähellä, maalin edessä hävitään pelit ja ihmetellään, kun joukkue ei tee maaleja, kun ei ole voimaa vääntöpeliin. Jatketaan hyväksi havaitulla tiellä...

Tässä on nimenomaan suurin ero. Suomessa on suosittu nopeita ja taitavia pelaajia juuri tuossa 12-15vuoden iässä, jolloin isot pelaajat on kokeneet kasvupyrähdyksen ja kroppa ei kestä perässä kehityksessä. Isot ja kömpelöt on laitettu taka-alalle, eikä heille ole annettu tarpeeksi vastuuta. Isojen pelaajien kanssa tarvitsisi tehdä pitkäjänteisesti työtä, eikä unohtaa jossain c-junioreissa kakkosjoukkueisiin yms. sen vuoksi ettei jalalla pärjää pienempikokoisille.
 

LeonJ#21

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi, Tappara, Sabres, PuLa-Aho, #65
Onhan se totta, että Ruotsalaiset ovat alkaneet tekemään työtä menestyäkseen ja nousseet siitä ikuisen haastajan asemasta jo ennakkosuosikiksi jopa ajatellen ihan olympialaisia. Ruotsissa ei vaan mielestäni keskitytä pelkästään pelaajien ''kutsunnoilla'' siihen, että miten se palvelee heitä NHL-tyylin kaukalossa, mutta vaikutteita on ihan kaikkialta huippu-urheilun saralta tasapuolisesti. Eihän niillä Ruotsalaisilla kaiketi muuten olisi joka vuoden Combinessa alimpia rasvaprosentteja ja parhaimpia tuloksia hapenottokykytesteissä.

Treenimäärät eivät tosiaan ole Suomen vastaaviin sen kummempia, mutta se laatu mihin panostetaan tekemällä oikeita asioita ja pelaamalla näitä kovatasoisia ''TV-pucken'' turnauksia, missä kaikki parhaat 15-vuotiaat kerätään yhteen ja annetaan heille alueiden parhaat joukkueet vastaansa karsii yksilöitä massasta paljon selkeämmin kuin Suomessa, jossa et tiedä yksilönä missä pelaat huomenna, oletko C-junnujen treeneissä vai matkustat bussilla A-junnujen peliin ja sitten vielä Mestiksen treeneissä seuraavana päivänä. Yksinkertaistaen: Kaikki on pikkuisen selkeämpää Ruotsissa.

Se ei ole se ainoa asia mihin siellä panostetaan. On totta, että Suomessa ei pystytä vastaamaan NHL:än haasteisiin kuten Pohjois-Amerikassa tai nyt jopa Ruotsissa pystytään osittain tekemään. Jääkiekko evaluoituu mielestäni siihen suuntaan, että NHL ei ole kohta enää järin isokokoisten hitaitten ja fyysisten pelaajien temmellyskenttä, ainakaan siinä suhteessa mitä se on ollut. Toki se sitä tulee olemaan palkkakatonkin vuoksi vielä pitkään, mutta juuri nimenomaan jos ja kun rupeaa ajattelemaan Kanadankin tulevaisuuden pelaajia, niin mielestäni Eberle, Hall, Duchene, Nugent-Hopkins, Couture, McKinnon, Drouin, Skinner etc... eivät ole mitään Staaleja, Thorntoneita, Nasheja tai Getzlafeita. Tarkoitan nyt tällä sitä, että vaikka kavereilla noista kaikista ei ole mitään isointa kroppaa, jolla ajella PA-tyyliin, mutta heillä on se luistelu. Oli sitten iso tai pieni niin ei ole kuitenkaan kömpelö enää. Ymmärrätte kyllä pointin. Mutta tähän jos mihin Ruotsissakin panostetaan. Olit sitten iso tai pieni, mutta luistelu on tärkeä ominaisuus, ja koska nykyään Ruotsin pakistokin on niin liikkuva, niin tämä kaikki höystettynä siihen uskomattomaan peliälyyn jonka on mahdollistanut se Nylanderin sukuunkuuluminen ja isän oikeaoppinen malli ja laadukas juniorimylly on saanut aikaan sen miksi Ruotsi menestyy näinkin hyvin jokavuotisissa drafteissa ja sitä kautta junnu MM-kisoissa. On siellä mallia otettu ja nyt vuorostaan Euroopan ''sukupuuttoon kuolevat'' maat kuten Suomi ja Tsekki yrittää pyrkiä siihen kaikin keinoin.

Toki Suomessa on otettava huomioon se seikka, että rahaa ei varmasti ole käyttää niinkuin Ruotsiin saman verran ja pienemmästä, joskin suhteellisen samankokoisesta maasta kuin Ruotsi niin ei massastakaan pomppaa mitään hirmulupauksia kuin sieniä sateella. Onhan siinä eroa, että käytät puolimiljoonaa liiton pyörittämään junnuleireihin ja yhteisölliseen tekemiseen jolla tuotat pelaajia kuin sieniä sateella vuosittain kuin siihen, että et edes viitsi palkata osaavaa koutsia lupaaville nuorille vaan opetat heille sen oikean luistelutekniikan, lätkähölkän ja ''meidän pelin''. Joskin tähän on alettu nyt panostamaan ihan eri tavalla Suomessakin, mutta Ruotsin tasoon pääseminen lienee kaukainen haave vielä moneen vuoteen.

Varmasti nämä hukkaan heitetyt ikäluokat ovat avanneet silmiä Suomessa sen verran, että jonkin näköinen priorisoimisohjelma on laitettu käyntiin ja sille on annettu ajallisiakin tavoitteita, mutta myös haettu jatkuvuutta. Ihmisestä persoonana voitaisiin keskittyä enemmän koulutuksen ja harrastuksen/mahd. ammatin parempaan tasapainottamiseen sitten kun tullaan siihen kriittiseen ikään paremmin, jotta se palvelisi mahdollisimman paljon myös sitä kasvua henkisellä puolella. On näet yksilöitä (lupaaviakin!) jotka heittävät koulunsa retuperälle Suomessa siksi, että eivät siellä ehdi matkustuskiireiden ja mahdollisen ''toisen komennuksen'' takia suorittaa kunnolla koulua ja he tähtäävät kuitenkin osittain siihen, että ''mitä jos ura loppuukin ja jään tyhjän päälle?'' -ajatteluun. Tai ylipäänsä ''mitä teen uran jälkeen?''...

Niinkuin nykyinen Tapparan junnujen taitovalmentaja Mika Nieminen on todennut: ''Olisi suotavaa, että tämän kokoisesta kansakunnasta kuin Suomi nousisi vähintään 2-3 pelaajaa joka vuosi kansainvälisesti pinnalle, jotta me pystyisimme vielä 10 vuoden päästäkin pysymään siinä menestyksessä, jota me olemme viimeiset 20 vuotta pystyneet säilyttämään ja ylläpitämään''

Kun tätäkin lausetta alkaa pyörittelemään entistä tarkemmin niin on hiukan sääli mielestäni, että se viisi vuotta pelaajatuotannossa lasketeltiin vain sen vuoksi, että vielä joskus meitä onnistaisi voittaa aikuisten Skoda-cup näillä pelaajilla mitä meillä nyt on, eikä niillä mitä meillä tulee olemaan.

Toisaalta taas tunnelissa on mielestäni pilkahdusta paremmasta tulevaisuudesta kokoajan enemmän, liittyen nyt esimerkiksi mahdolliseen Jokereiden pitkäaikaiseenkiin paikkaan KHL:ssä ja nyt nousevan ikäluokankin nousemisesta kohti kirkkaampia valoja. Silti olen sitä mieltä, että nyt Sochissa kaikki sijat puolivälieristä ylöspäin ovat pelkkää plussaa ja mahdollisesti entistä heikommalla joukkueella vuoden 2018 kisoissa se on ainakin sitä plussaa.

PS: Innolla jo odottaen suomalaisittain ilmeisen lupaavia 2015 ja 2016 NHL drafteja ;P
 
Viimeksi muokattu:

Ahar

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jyp, Pelicans, Suomi, Ruotsi, Columbus
Oli miten oli, niin kyllä Forsbrg ja Lindholm näyttivät tässäkin pelissä, miksi ovat ykkösvarauksia. Ristolainen OK, mutta ei tuo todellakaan riitä, ja varsinkin olympialaiset voidaan Ristolaisen osalta unohtaa näillä esityksillä.
 

Steegil

Jäsen
Suosikkijoukkue
Jokerit 1967-2014, Ducks sympatiat Coyotes & Jets
Oli miten oli, niin kyllä Forsbrg ja Lindholm näyttivät tässäkin pelissä, miksi ovat ykkösvarauksia. Ristolainen OK, mutta ei tuo todellakaan riitä, ja varsinkin olympialaiset voidaan Ristolaisen osalta unohtaa näillä esityksillä.

Kaveri kuitenkin pelasi ensimmäisen kunnon pelinsä sitten sen loukkaantumisen, joten ei nyt voi olettaakkaan että Ristolainen olisi heti aivan huipputasollaan. Tekemisestä muuten paistoi se, että poika yritti johtaa esimerkillään ja yritti liikaa kantaa joukkuetta tekemällä semmoisia temppuja joihin hänellä ei riitä rahkeet.

Suomella on toistaiseksi neljä kenttäpelaajaa, joiden voidaan sanoa että he pärjäävät näissä kisoissa. Lehkonen, Teräväinen, Lindell ja Ristolainen. Pokka on ollut karmea pettymys. Onko Kärppien ylivoima saanut miehen näyttämään paremmalta kuin mitä hän on vai onko Liigan taso niin heikko, että tämmöiset Pokatkin näyttävät hyvältä siellä?
 

morukara

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Toki Suomessa on otettava huomioon se seikka, että rahaa ei varmasti ole käyttää niinkuin Ruotsiin saman verran ja pienemmästä, joskin suhteellisen samankokoisesta maasta kuin Ruotsi niin ei massastakaan pomppaa mitään hirmulupauksia kuin sieniä sateella.
Sulta tuli paljon asiaa, mutta täytyy tarkentaa että Suomen väkiluku on 5,4 miljoonaa ja Ruotsilla 9,5 miljoona. Ruotsissa on siis 76% enemmän asukkaita. Talenttipooli on yhtä paljon isompi, eli vaikka maiden junnuohjelmat olisivat samalla tasolla, pitäisi Ruotsista tulla 3,5 ykköskierroksen varausta Suomen kahta kohti. Vastaavan kaavan mukaan ruotsalaisia pitäisi olla NHL:ssäkin selvästi enemmän.

En kiellä etteikö Ruotsin systeemi toimisi paremmin, mutta ei kaikkea voi laittaa sen piikkiin. Jääkiekko on Suomessa suhteessa isompi laji ja siksi harrastajamäärät ovat Ruotsin kanssa samassa kertaluokassa. Se massa ei takaa sitä että mukana olisi yhtä paljon huipputalenttia. Ruotsissa joka tapauksessa alettiin panostaa isoihin pelaajiin, eli niitä isompia, hitaampia ja kankeampia alettiin hioa ja koulia (ja suosia) toisin kuin Suomessa, jossa jatkettiin pienten ja vikkelien suosimista.
 

PJx

Jäsen
Sulta tuli paljon asiaa, mutta täytyy tarkentaa että Suomen väkiluku on 5,4 miljoonaa ja Ruotsilla 9,5 miljoona. Ruotsissa on siis 76% enemmän asukkaita.
Niin, paitsi että ainoastaan Suomessa ja Kanadassa kiekko on suurempi laji kuin kuningas jalkapallo. USA:n suhteen menee arvauksella, mutta latinot lienee hoitaneen homman kotiin sielläkin. Lisenssipelaajien suhteen ainoa todella selkeästi karussa oleva maa on Kanada. Muiden suhteen Suomi ei ole ainakaan isolla takamatkalla. Aivan turhaa ja ärsyttävää ininää vedota maan pienuuteen.

Mutta sitä saa mitä tilaa. Kun asioita on tehty vuosia toisilla prioriteeteilla, niin asia näkyy koko urheilun kuvassa. Kiekko ei ole mikään erillinen saareke, vaikka sinnittele muita lajeja paremmin.
 

Lert

Jäsen
Suosikkijoukkue
Manchester United, TPS
Suomella on käytännössä vain yksi ketju, joka pystyy huippumaita vastaan ratkaisuihin. Teräväinen on yksi kisojen parhaimmista pelaajista ja kelpaisi mihin tahansa joukkueeseen. Muistuttaa aika paljon Kanea ja Hawks saa todellisen pelimiehen Teräväisestä tulevaisuudessa.

Ruotsilla parempi joukkue ja tuomarien etu puolellaan ja tämä yhtälö takasi voiton. Suomelta ihan hyvää taistelua mutta ei riittänyt tänään.
 

huoh

Jäsen
Pokka on ollut karmea pettymys. Onko Kärppien ylivoima saanut miehen näyttämään paremmalta kuin mitä hän on vai onko Liigan taso niin heikko, että tämmöiset Pokatkin näyttävät hyvältä siellä?

Pokka oli alkukaudella todella kovassa iskussa, otteista näki, että kehitystä on tapahtunut viime kaudesta. Kuitenkin jo ennen kisoja kaverin otteet rupesivat menemään huonompaan suuntaan ja sitä itsekin ihmettelin. Harjoittelikohan liikaa jossain vaiheessa kautta, vai mistähän mahtaa johtua. Toivottavasti palaa tasolleen.

Tuosta ottelusta sen verran, että Suomi pelasi mielestäni yllättävän hyvin, ennakkoon selvästi kovempaa vastustajaa vastaan. Pakeille sattui muutama paha virhe, Lehtonen näytti olevan ainakin ajoittain hukassa. Toisaalta Lindell pelasi jämäkän ottelun. Muutamaa profiilipelaajaa tuo joukkue vielä huutaisi, mutta uskon että tällä tiimilla on jo mahdollisuuksia mitaleille, jos otteet jatkuu samanlaisina. Leskistä voisi alkaa kokeilla jo ylemmissä kentissä ja yv:ssä.
 

gcz_

Jäsen
Suosikkijoukkue
JHC, NYI, Suomen NATO-jäsenyys
Kannattaa myös muistaa, että futis on ehdoton ykköslaji Ruotsin suurimmissa kaupungeissa, jolloin näissä kaupungeissa futis vetää enemmän huipputalentteja puoleensa. Kyllähän Suomen pitäisi olla tilastojen valossa vähintäänkin hyvä kiekkomaa kuin Ruotsi, mutta jostain syystä näin ei kuitenkaan ole.

Ruotsalaiset ovat yksinkertaisesti isompia, nopeampia ja taitavampia, kuin suomalaiset. Helppoa selitystä tähän ei ole, mutta itse olen sillä kannalla, että muun muassa meidän peli-näpertely sekä toisaalta pitkään jatkunut kahvakiekkoilun perinne on vienyt suomalaisesta jääkiekosta vauhdin pois ja estänyt pelaajien henkilökohtaisen taidon kehittymistä. Junnujen harjoitusmetodit eivät myöskään ole todennäköisesti niin laadukkaita, kuin Ruotsissa.

Ruotsissa tehdään siis asioita paremmin, kuin Suomessa, mutta jääkiekkoliitto ei ole kuitenkaan ollut käsittääkseni kovin kiinnostunut siitä, mistä Ruotsin viimeaikainen huippumenestys johtuu. Äkkiseltään voisi luulla, että Ruotsiin kannattaisi tehdä melko intensiivisiä opintomatkoja, mutta tähän ei olla taidettu vielä nöyrtyä.
 

morukara

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Aivan turhaa ja ärsyttävää ininää vedota maan pienuuteen.
Se ei ole inisemistä että tunnustaa faktat, jotka meinaa unohtua. Ruotsissa on 76% enemmän asukkaita ja se on fakta jota ei pysty kiertämään. Suomi ei ole yhtä iso maa kuin Ruotsi vaikka jotkut niin kuvittelevat.

Se on myös totta että jalkapallo on Ruotsissa isompi laji. Silti on melkoista yksinkertaistamista väittää että Suomesta pitäisi tulla yhtä paljon talenttia kuin Ruotsista, koska Ruotsissa jalkapallo on isompi laji. Ei jalkapallo ja jääkiekko Suomessakaan vie kaikkia talenttia. Suomessa harrastetaan eri lajeja ainakin yhtä paljon kuin Ruotsissa ja esimerkiksi lentopallossa ollaan valovuoden Ruotsia edellä, koripallossa tuloksellisesti edellä jne.

On mahdotonta sanoa miten talentti Suomessa jakaantuu lajien kesken, mutta tuntuu että fyysisesti isot lahjakkuudet tekevät yleensä jotain muuta kuin pelaavat kiekkoa. Ehkä se johtuu osin Suomen valmennuskulttuurista, että suositaan pieniä ja vikkeliä.
 

gcz_

Jäsen
Suosikkijoukkue
JHC, NYI, Suomen NATO-jäsenyys
Se ei ole inisemistä että tunnustaa faktat, jotka meinaa unohtua. Ruotsissa on 76% enemmän asukkaita ja se on fakta jota ei pysty kiertämään. Suomi ei ole yhtä iso maa kuin Ruotsi vaikka jotkut niin kuvittelevat.

Tuolla logiikallahan USA:n pitäisi olla ehdoton ykkösmaa lätkässä, sillä Jenkeissä on asukkaita lähes kymmenkertaisesti esimerkiksi Kanadaan nähden ja jääkiekon harrastajiakin melkein yhtä paljon. Asukasmääriä on kuitenkin turha verrata, harrastajamäärät ratkaisevat ja niissä Suomi on samoissa lukemissa Ruotsin kanssa.
 

morukara

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Mun pointti oli että isommasta populaatiosta tulee enemmän lahjakkaita urheilijoita. Se on toinen juttu miten ne jakautuvat lajien kesken suhteessa harrastajamääriin. Ei ole itsestäänselvää että suhde on sama eri maissa eri lajeilla.

Minä olin teini 90-luvun alussa. Jääkiekossa olin iso ja kankea enkä saanut erityistä kannustusta lajin harrastamiseen. Lentopallo- ja koripallokentille minua tultiin kosiskelemaan suunnilleen kotiovelta ja nähtiin potentiaalia johon kannattaa panostaa. Sille tielle jäin eli olen edelleen ensisijaisesti muuta kuin jääkiekkofani. Minä en ollut mikään varsinainen talentti, mutta kyllä lajivalintaan vaikuttaa paljon se mihin nuorena rohkaistaan.
 

gcz_

Jäsen
Suosikkijoukkue
JHC, NYI, Suomen NATO-jäsenyys
Nuo ovat toki hyviä pointteja ja Suomessa on varmasti menty metsään isojen ja kasvupyrähdyksistä johtuvan kömpelyyden kanssa painiskelevien junnujen valmentamisessa. Toivottavasti asia on tiedostettu liitossa, mutta siitä on tietysti vielä aika monta porrasta alaspäin, ennen kuin junnuvalmentajatkin tajuavat asian merkityksen.
 

PJx

Jäsen
Mun pointti oli että isommasta populaatiosta tulee enemmän lahjakkaita urheilijoita.
Tämä lienee itsestäänselvyys. Jos asiaa lähtee perkaamaan, niin poikia on ikäluokassa n.30000. Väittäisin, että näistä korkeintaan sadoilla on "ympäristöolosuhteet" niin hyvin kunnossa, ettei tule annettua oleellista tasoitusta muille. Hyvin suuri osa ammattilaisista tulee tästä pienestä joukosta, josta suurin osa karsiutuu nopeasti jo pelkästään "lahjakkuusvajeen" vuoksi. Toki joukon ohi tulee huonommista lähtökohdista kavereita näyttämään närhen munat, mutta he eivät saavuta ehkä koskaan koko potentiaaliaan.

Jääkiekko lukeutuu niihin lajeihin, joiden oppiminen alkaa vasta kun tietty "taidollinen" kynnys on ylitetty. Lisäksi harjoituskavereiden tulee olla riittävän tasokkaita parhaan tuloksen saavuttamiseksi. Siksi "luonnon valinta" kiekossa on osin karua, mutta toisaalta vähemmälläkin lahjakkuudella pärjää.

Ei pidä myöskään unohtaa sitä monitasoista poliittista peliä, jossa kaveria kampitetaan oman edun (seuran, joukkueen tuttujen, omien lasten yms.) nimissä. Montaa ei yleensä tarvitse edestä kampittaa, että vaikutukset näkyisivät. Jos kilpailu olisi kovempaa , ei politikointiin olisi "varaa".
 

morukara

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Jääkiekko lukeutuu niihin lajeihin, joiden oppiminen alkaa vasta kun tietty "taidollinen" kynnys on ylitetty. Lisäksi harjoituskavereiden tulee olla riittävän tasokkaita parhaan tuloksen saavuttamiseksi. Siksi "luonnon valinta" kiekossa on osin karua, mutta toisaalta vähemmälläkin lahjakkuudella pärjää.

Ei pidä myöskään unohtaa sitä monitasoista poliittista peliä, jossa kaveria kampitetaan oman edun (seuran, joukkueen tuttujen, omien lasten yms.) nimissä. Montaa ei yleensä tarvitse edestä kampittaa, että vaikutukset näkyisivät. Jos kilpailu olisi kovempaa , ei politikointiin olisi "varaa".
Joo. Kun lahjakkaita nuoria on kylliksi koossa ja systeemi on kunnossa, saavutetaan kriittinen massa joka edesauttaa kehitystä. Jos pienessä maassa (kuten Suomessa) puuhastellaan amatöörimäisesti, ei homma ala kerätä tuulta alleen kuten se Ruotsissa on tehnyt. Vaikka Suomi on pieni maa, on jääkiekko silti niin iso laji meillä että massan pitäisi riittää. Keihäänheitto on yksi suomalaisten leipälaji, jossa maajoukkue olisi maailmankärkeä. Kaipa siinäkin on tarvittu lahjakkaita nuoria, osaava valmennus, kovaa kilpailu/treeniseuraa jne.

Jos jääkiekkoon halutaan isoja pelaajia, niitä pitää hankkia sinne, ja niitä pitää suosia vaikka jotkut muut saman ikäluokan pelaajat olisivat sillä hetkellä parempia. Kerroin pari viestiä aiemmin omasta kiekkokokemuksestani. Joskus 16-vuotiaana olin kesällä pelaamassa pesäpalloa vieraskentällä ja pelin jälkeen joku mies tuli kysymään pelaanko lentopalloa? Sanoin "Joo". Tämä oli kaupungin lentopalloseuran valmentajia ja kyseli kiinnostaisiko pelata seurassa. En sitten tarttunut tarjoukseen, vaikka vakuutteli että homma hoituisi vaikka oli koulut kesken ja minä eri paikkakunnalla.

Tuon pointti oli että valmiiden junnuhuippujen sijaan pitäisi jääkiekossakin kiinnittää huomiota aihioihin, joista voisi koulimalla syntyä jotain. Ruotsissa näin on tehty pienikokoisempien pelaajien kustannuksella. On selvää että 170-senttisen pojan on helpompi olla ikäluokassaan hyvä pelaaja, kun 190-senttisen honkkelin, jonka koordinaatio, voimatasot ja nopeus laahaavat perässä.

Lentopallopiireissä on tehty asioita oikein. Se näkyy siinäkin että laji on Suomessa pieni ja rahaa liikkuu vähän, mutta silti saadaan tuotettua kylliksi hyviä pelaajia että pystytään pääsemään ison lajin arvoturnauksiin ja oikeasti haastamaan jopa parhaat huiput. Koripallossakin tulokset ovat hyviä suhteessa lajin asemaan Suomessa.
 

PJx

Jäsen
Jos jääkiekkoon halutaan isoja pelaajia, niitä pitää hankkia sinne, ja niitä pitää suosia vaikka jotkut muut saman ikäluokan pelaajat olisivat sillä hetkellä parempia.
....

Tuon pointti oli että valmiiden junnuhuippujen sijaan pitäisi jääkiekossakin kiinnittää huomiota aihioihin, joista voisi koulimalla syntyä jotain. Ruotsissa näin on tehty pienikokoisempien pelaajien kustannuksella. On selvää että 170-senttisen pojan on helpompi olla ikäluokassaan hyvä pelaaja, kun 190-senttisen honkkelin, jonka koordinaatio, voimatasot ja nopeus laahaavat perässä. .
Aivan samaa mieltä siitä, että isokokoisten laatupelaajien puute on yksi perussyistä, joka jarruttaa myös "normipelaajien" kehitystä ja asialle pitäisi tehdä kiireesti jotain.

Huonosti toteutettuna suurikokoisten suosiminen veisi tilannetta kuitenkin entistä huonompaan suuntaan. Kasvaakseen suurikokoiseksi hyväksi pelaajaksi täytyy kaverin olla ensin hyvä pelaaja. Oikeastaan ronskimman ruhon käyttämisen (eri asia kuin taklaaminen) salliminen kuulostaa lähes ainoalta "reilulta" suosimismallilta.

Se, mihin pitäisi puuttua on, että iso kaveri vaatii enemmän ja huolellisempia toistoja "riittävän" teknisen tason saavuttamiseen, kun suhteellinen voima yms. ovat epäsuosiollisella tasolla. Perusasioiden kuntoon laittaminen suosisi loppupeleissä myös pienempiä kavereita, joiden luistelu yms. tekniikkavaatimukset ovat loppupeleissä isoja kavereita korkeammalla. Pieni kaveri keskinkertaisella luistelutekniikalla on huono yhdistelmä.
 

eagle

Jäsen
Suosikkijoukkue
Tappara, Pittsburgh
Kyllä mielestäni tuon koon lisäksi näkee se, että ruotsalainen pelaaja uskaltaa paljon enemmän. Samoin se oivaltaa paljon enemmän. Suomessa on selvästi panostettu siihen että perustaidot on ns. hyvää tasoa, mutta esim. pelikäsityksessä ja pelitaidossa ollaan selvästi jäljessä. Puhumattakaan pelirohkeusta. Näihin vaikuttaa eniten valmentaminen ja se mitä on kuullut(ja nähnyt) niin sanotaanko että "ei ihme että ollaan tässä tilanteessa".

Parhaiten tämä korostuu kun katsoo aikuisten maajoukkuetta, missä joukkue koostuu suurimmaksi osaksi ns. roolipelaajista. Siis sellaisista jotka tekevät tunnollisesti työnsä, heittävät kiekon päätyyn ja tulevat vaihtoon.
 

LeonJ#21

Jäsen
Suosikkijoukkue
Suomi, Tappara, Sabres, PuLa-Aho, #65
Sulta tuli paljon asiaa, mutta täytyy tarkentaa että Suomen väkiluku on 5,4 miljoonaa ja Ruotsilla 9,5 miljoona. Ruotsissa on siis 76% enemmän asukkaita. Talenttipooli on yhtä paljon isompi, eli vaikka maiden junnuohjelmat olisivat samalla tasolla, pitäisi Ruotsista tulla 3,5 ykköskierroksen varausta Suomen kahta kohti. Vastaavan kaavan mukaan ruotsalaisia pitäisi olla NHL:ssäkin selvästi enemmän.

En kiellä etteikö Ruotsin systeemi toimisi paremmin, mutta ei kaikkea voi laittaa sen piikkiin. Jääkiekko on Suomessa suhteessa isompi laji ja siksi harrastajamäärät ovat Ruotsin kanssa samassa kertaluokassa. Se massa ei takaa sitä että mukana olisi yhtä paljon huipputalenttia. Ruotsissa joka tapauksessa alettiin panostaa isoihin pelaajiin, eli niitä isompia, hitaampia ja kankeampia alettiin hioa ja koulia (ja suosia) toisin kuin Suomessa, jossa jatkettiin pienten ja vikkelien suosimista.

Joo sori, että tulee reply vähä myöhässä, tämä on siis totta, aivan en tosin 9,5 miljoonaa muistanut Ruotsissa olevan, mutta tarkoitin lähinnä sanoa sillä, ettei kummassakaan maassa juuri sen väestömääränkään takia tule niin paljoa pelaajia. Vaikkakin Ruotsista tulee poikkeuksellisen paljon loistavia kansainvälisen tason pelaajia, koska siitä massasta pyritään ja pystytäänkin nappailemaan ja jalostamaan paljon selkeämmin ja tehokkaammin niitä lupauksia kuin Suomesta. Mutta väkilukuun verraten Ruotsi jää selkeästi Tsekille, Venäjälle, USalle ja Kanadalle, mitä tulee näihin koviin maihin. Suomi tietysti vielä enemmän. Vaikka sitä ei ole validi katsoakkaa. Ruotsi on pieni jääkiekkomaa, mutta silti jääkiekon mahtimaa sanotaanko näin, tai ainakin saavuttamassa kovaa vauhtia sen aseman.

Ja tuon viimeisen sanomasi allekirjoitan täysin, koska olen siitä jossain muuallakin joskus maininnut

PS. Kuten moni varmasti huomaa, että kirjoituksissani harvoin vallitsee mitään ajatuksenvirtaa joten tällaisia huomioita tulee usein jälkikäteen paljon. :)
 

Black Adder

Jäsen
Suosikkijoukkue
Kärpät, The Original Six
Hyviä pointteja, mutta kun mennään syvemmälle isojen pelaajien valmennuksessa, niin onkohan niin, että Suomessa ei osata valmentaa isoa pelaajaa? Ison pelaajan voimaluistelun treenaaminen on erilaista kuin nopeasti tikkaavan minimiehen, joita Suomen juniorisysteemi suoltaa ulos kuin liukuhihnalta. Olli Jokinen on synnynnäinen, omin avuin huipulle ponnistanut iso, hyvin luisteleva pelaaja. Mikko Koivu on Koivun tehtaan tuotos, jossa on tietty mitä tehty. Muuten onkin isot hyvin luistelevat suomalaiset hyökkääjät aika vähissä. Minusta kun junnuissa näyttää, että suomalainen junnupelaaja kautta linjan ei ole yhtä urheilullinen kuin muiden huippumaiden mm. U20 kisoissa. Väsymys kun lisää entisestään virheiden määrää... Mutta se, että panostettaisiin enemmän isokokoisten lahjakkuuksien kehittämiseen ei tarkoita eikä saa tarkoittaa, ettei lahjakkaat pienikokoisetkin saisi mahdollisuutta. Kanadalla ja Ruotsilla on junioreissa myös pieniä, nopeita pelaajia. Myös heitä tarvitaan, mutta vika on nykysysteemissä, että se kohtelee kaltoin isokokoisia lahjakkuuksia, joita menestyvä joukkue jääkiekossa tarvitsee.
 

morukara

Jäsen
Suosikkijoukkue
NHL
Joo, minäkin ilmaisin itseäni vähän epäselvästi. Ei pienikokoisempia pidä syrjiä, mutta pitää ymmärtää että nuori ja nopeasti kasvava iso pelaaja tarvitsee erityishuomiota (="tukiopetusta") pysyäkseen keskimittaisten ikätovereiden kehitysvauhdissa mukana. Käytännössä tarvitaan enemmän treeniä, eli itse pelaajankin pitää muistaa se.

Yhdyn siihen mielipiteeseen että painotusten ison pelaajan treenissä pitää olla vähän erilaiset. Sekin pitää muistaa että isojen pelaajien tapauksessa se panostus ei välttämättä näy nopeasti, vaan luistelun, voimatasojen ym. kehittäminen voi viedä vuosia ennenkuin tulos näkyy kunnolla. Ei siis pidä luovuttaa heti ja siirtää pelaajaa johonkin kakkosporukkaan pois nopeammin kehittyneiden alta.
 

Turisti

Jäsen
Suosikkijoukkue
Naisten lentopallomaajoukkue
Hyvää pohdintaa. Kääntäisin katseet suoraan valmentajiin, jotka näitä ns. valintoja tekee siellä 11-16 vuotiaissa.

Pekka Pelaaja, aikainen murrosikä ja jo 14-vuotiaana komeat 170cm. Nopea ja taitava, ainoa miinus on, että maksimipituuteen tulee mittaa enää yksi sentti.

Heikki Honkkeli, myöhäinen murrosikä, silti pituuskäyrä tärähtää myös 170cm kohdalle 14-vuotiaana. Kova harjoittelija, mutta vähän on huijuvaa ja hakemista, kun ei oikein pysy kiitureiden perässä. Heikki on komeat 195cm 17-vuotiaana ja valittu Ruotsin talentti-leirille.

Aika sekavaa tekstiä, pointtina kuitenkin, että pitää nähdä pelaajat yksilöinä eikä vain massoina...
 

Tshekki77

Jäsen
Suosikkijoukkue
HIFK, HJK, Maajoukkue (lajista riippumatta)
Ei varsinaisesti liity ketjun avausviestin mukaiseen aiheeseen, mutta koska ketjun nimen alle mahtuu, niin laitetaan tänne.

Eli mitä ihmettä on tapahtunut? Me kohdataan Ruotsi nykyään hyvin harvoin mm-kisoissa, joten onko kyseessä vain yksinkertaisesti huonosta tuurista (eli että edelliset sijoitukset jatkuvasti sijoittavat meidät eri lohkoihin) vai onko ruotsalaiset suuttuneet meille jostain vai onko meidän kiekkopäättäjät hermostuneet länsinaapureihin jostain?

Kun tutkailee tätäkin livetuloksien arkistoja mm-kisoista vuosilta 1998-2018, niin ensimmäisen kymmenen vuoden aikana kohdattiin yhdeksänä vuonna ja vain 2006 jäi keskinäinen väliin. Viitenä vuotena oltiin samassa lohkossa ja ja muutoin kohdattu pudotuspeleissä. Ja on siellä sellaisiaki tapauksia, että ollaan kohdattu sekä lohkossa, että pudotuspeleissä ja yhtenä vuonna (1998) kohdattiin jopa kolmasti. Ensin lohkossa ja sitten kaksiosaisessa finaalissa.

Kuitenkin sitten vuoden 2007 jälkeen ollaan yhdessätoista turnauksessa kohdattu vain neljästi ja joka kerta vasta pudotuspeleissä. Eli samaan lohkoon ei olla osuttu, tuleva turnaus mukaanlukien kahteentoista vuoteen. Onko tosiaan vain sattumaa vai onko sinne jäänyt jommallekummalle liitolle jotain hampaankoloon, esim. vuoden 2011 ja 2012 yhteiskisoista?
 

Buster

Jäsen
2017 Suomen ja Ruotsin olisi rankingin perusteella pitänyt olla samassa lohkossa, mutta tuolloin oli Ranskan ja Saksan jaetut kisat. Ne piti saada eri lohkoihin ja siinä häslingissä kai Suomi ja Ruotsi päätyivät eri lohkoihin. Tuossa vaihdettiin Ruotsi ja Tsekki, sekä Tanska ja Ranska päinsä. Samalla myös Norja ja Tanska päätyivät eri alkulohkoihin. Ehkä se oli jonkinlaista tasapainotusta. Lohkojen julkaisussa IIHF:n sivuilla puhuttiin "pienistä viilauksista, joissa otettiin huomioon kahden isäntämaan erityiset tarpeet". En tiedä olisiko jossain kommentoitu erityisesti juuri tuota outoa Ruotsin ja Tsekin siirtoa suoraan ja tarkemmin.

2014 Valko-Venäjän kisojen lohkojaon perusteena ollutta maailman rankingia ei Wikipediasta löytynyt, mutta pikaisesti kaivettuna Ruotsi olisi ollut tuolloin ykkönen ja Suomi kakkonen, joten eri alkulohkoihin.

Eli noiden Suomen ja Ruotsin välisten kaksien jaettujen kisojen jälkeen ei meidän olisi pitänyt olla kuin 2017 samassa alkulohkossa. 2012 siirryttiin tähän kahteen valtavaan alkulohkoon neljän alkulohkon, sekä jatkolohkojen sijaan. Tuolla vanhalla systeemillä samaan alkulohkoon päätyminen oli varmasti hyvin harvinaista, kun viisi suurta ja joskus soppaa sekoittanut Slovakia jaettiin neljään alkulohkoon.

Jännää kun itsellenikin on jäänyt jostain käsitys, että ihan kuin olisi jokin kirjoittamaton sääntö olemassa siitä, ettei Suomi ja Ruotsi voisi päätyä MM-kisoissa samaan alkulohkoon. Ehdottomasti kaipaisin, vaikka olympialaisista onkin jäänyt vakavia traumoja vastaavista tilanteista ihan alkulohkopeleistä saakka. Luulisi olevan järjestäjillekin ja kansainväliselle liitollekin edullista, että saadaan satavarmasti tuo matsi sen sijaan, että toivotaan kohtaamista jatkopeleissä. Vähän kuin Kanadan ja Jenkkien välinen U-20 matsi uudenvuoden tienoilla.
 
Viimeksi muokattu:
Suosikkijoukkue
4.11., 7.4. ja pyhä henki
Mikähän on tällä hetkellä tilanne, kummasta sarjasta tekee useampi varaamaton pelaaja NHL-sopimuksen ja miten musertava ero on? Siis SHL vs. Liiga.
 
Mikähän on tällä hetkellä tilanne, kummasta sarjasta tekee useampi varaamaton pelaaja NHL-sopimuksen ja miten musertava ero on? Siis SHL vs. Liiga.

SHL -> NHL:
- Joel Kellman
- Emil Djuse
- Carl-Johan Lerby
- Olle Alsing
- Anton Wedin
- Joakim Nygård

Liiga -> NHL
- Arttu Ruotsalainen
- Otto Leskinen
- Oula Palve
- Tony Sund
- Oliwer Kaski
- Joel Kiviranta

Tässä listattuna tämän kevään jo varmistetut sopimukset. Tilanne on siis 6-6.

päivitetty 31.5.
 
Viimeksi muokattu:
Kirjaudu sisään, jos haluat vastata ketjuun. Jos sinulla ei ole vielä käyttäjätunnusta, rekisteröidy nyt! Kirjaudu / Rekisteröidy
Ylös