Onhan se totta, että Ruotsalaiset ovat alkaneet tekemään työtä menestyäkseen ja nousseet siitä ikuisen haastajan asemasta jo ennakkosuosikiksi jopa ajatellen ihan olympialaisia. Ruotsissa ei vaan mielestäni keskitytä pelkästään pelaajien ''kutsunnoilla'' siihen, että miten se palvelee heitä NHL-tyylin kaukalossa, mutta vaikutteita on ihan kaikkialta huippu-urheilun saralta tasapuolisesti. Eihän niillä Ruotsalaisilla kaiketi muuten olisi joka vuoden Combinessa alimpia rasvaprosentteja ja parhaimpia tuloksia hapenottokykytesteissä.
Treenimäärät eivät tosiaan ole Suomen vastaaviin sen kummempia, mutta se laatu mihin panostetaan tekemällä oikeita asioita ja pelaamalla näitä kovatasoisia ''TV-pucken'' turnauksia, missä kaikki parhaat 15-vuotiaat kerätään yhteen ja annetaan heille alueiden parhaat joukkueet vastaansa karsii yksilöitä massasta paljon selkeämmin kuin Suomessa, jossa et tiedä yksilönä missä pelaat huomenna, oletko C-junnujen treeneissä vai matkustat bussilla A-junnujen peliin ja sitten vielä Mestiksen treeneissä seuraavana päivänä. Yksinkertaistaen: Kaikki on pikkuisen selkeämpää Ruotsissa.
Se ei ole se ainoa asia mihin siellä panostetaan. On totta, että Suomessa ei pystytä vastaamaan NHL:än haasteisiin kuten Pohjois-Amerikassa tai nyt jopa Ruotsissa pystytään osittain tekemään. Jääkiekko evaluoituu mielestäni siihen suuntaan, että NHL ei ole kohta enää järin isokokoisten hitaitten ja fyysisten pelaajien temmellyskenttä, ainakaan siinä suhteessa mitä se on ollut. Toki se sitä tulee olemaan palkkakatonkin vuoksi vielä pitkään, mutta juuri nimenomaan jos ja kun rupeaa ajattelemaan Kanadankin tulevaisuuden pelaajia, niin mielestäni Eberle, Hall, Duchene, Nugent-Hopkins, Couture, McKinnon, Drouin, Skinner etc... eivät ole mitään Staaleja, Thorntoneita, Nasheja tai Getzlafeita. Tarkoitan nyt tällä sitä, että vaikka kavereilla noista kaikista ei ole mitään isointa kroppaa, jolla ajella PA-tyyliin, mutta heillä on se luistelu. Oli sitten iso tai pieni niin ei ole kuitenkaan kömpelö enää. Ymmärrätte kyllä pointin. Mutta tähän jos mihin Ruotsissakin panostetaan. Olit sitten iso tai pieni, mutta luistelu on tärkeä ominaisuus, ja koska nykyään Ruotsin pakistokin on niin liikkuva, niin tämä kaikki höystettynä siihen uskomattomaan peliälyyn jonka on mahdollistanut se Nylanderin sukuunkuuluminen ja isän oikeaoppinen malli ja laadukas juniorimylly on saanut aikaan sen miksi Ruotsi menestyy näinkin hyvin jokavuotisissa drafteissa ja sitä kautta junnu MM-kisoissa. On siellä mallia otettu ja nyt vuorostaan Euroopan ''sukupuuttoon kuolevat'' maat kuten Suomi ja Tsekki yrittää pyrkiä siihen kaikin keinoin.
Toki Suomessa on otettava huomioon se seikka, että rahaa ei varmasti ole käyttää niinkuin Ruotsiin saman verran ja pienemmästä, joskin suhteellisen samankokoisesta maasta kuin Ruotsi niin ei massastakaan pomppaa mitään hirmulupauksia kuin sieniä sateella. Onhan siinä eroa, että käytät puolimiljoonaa liiton pyörittämään junnuleireihin ja yhteisölliseen tekemiseen jolla tuotat pelaajia kuin sieniä sateella vuosittain kuin siihen, että et edes viitsi palkata osaavaa koutsia lupaaville nuorille vaan opetat heille sen oikean luistelutekniikan, lätkähölkän ja ''meidän pelin''. Joskin tähän on alettu nyt panostamaan ihan eri tavalla Suomessakin, mutta Ruotsin tasoon pääseminen lienee kaukainen haave vielä moneen vuoteen.
Varmasti nämä hukkaan heitetyt ikäluokat ovat avanneet silmiä Suomessa sen verran, että jonkin näköinen priorisoimisohjelma on laitettu käyntiin ja sille on annettu ajallisiakin tavoitteita, mutta myös haettu jatkuvuutta. Ihmisestä persoonana voitaisiin keskittyä enemmän koulutuksen ja harrastuksen/mahd. ammatin parempaan tasapainottamiseen sitten kun tullaan siihen kriittiseen ikään paremmin, jotta se palvelisi mahdollisimman paljon myös sitä kasvua henkisellä puolella. On näet yksilöitä (lupaaviakin!) jotka heittävät koulunsa retuperälle Suomessa siksi, että eivät siellä ehdi matkustuskiireiden ja mahdollisen ''toisen komennuksen'' takia suorittaa kunnolla koulua ja he tähtäävät kuitenkin osittain siihen, että ''mitä jos ura loppuukin ja jään tyhjän päälle?'' -ajatteluun. Tai ylipäänsä ''mitä teen uran jälkeen?''...
Niinkuin nykyinen Tapparan junnujen taitovalmentaja Mika Nieminen on todennut: ''Olisi suotavaa, että tämän kokoisesta kansakunnasta kuin Suomi nousisi vähintään 2-3 pelaajaa joka vuosi kansainvälisesti pinnalle, jotta me pystyisimme vielä 10 vuoden päästäkin pysymään siinä menestyksessä, jota me olemme viimeiset 20 vuotta pystyneet säilyttämään ja ylläpitämään''
Kun tätäkin lausetta alkaa pyörittelemään entistä tarkemmin niin on hiukan sääli mielestäni, että se viisi vuotta pelaajatuotannossa lasketeltiin vain sen vuoksi, että vielä joskus meitä onnistaisi voittaa aikuisten Skoda-cup näillä pelaajilla mitä meillä nyt on, eikä niillä mitä meillä tulee olemaan.
Toisaalta taas tunnelissa on mielestäni pilkahdusta paremmasta tulevaisuudesta kokoajan enemmän, liittyen nyt esimerkiksi mahdolliseen Jokereiden pitkäaikaiseenkiin paikkaan KHL:ssä ja nyt nousevan ikäluokankin nousemisesta kohti kirkkaampia valoja. Silti olen sitä mieltä, että nyt Sochissa kaikki sijat puolivälieristä ylöspäin ovat pelkkää plussaa ja mahdollisesti entistä heikommalla joukkueella vuoden 2018 kisoissa se on ainakin sitä plussaa.
PS: Innolla jo odottaen suomalaisittain ilmeisen lupaavia 2015 ja 2016 NHL drafteja ;P
