Sen verran täytyy sanoa, että sitä kuuluisaa realismia on sujahtanut hihaan vuosien varrella. Selänteen kypärätemppu, ja Italian kaatuminen 9-2, oli herkullista katsottavaa Wienissä ´96. Mutta puolivälierissä tuli lunta tupaan.
Sikäli sääli, että kaikki tähtää siihen seitsemänteen otteluun. Se peli kaiken muuttaa voi eikä aiemmat pelit paljon paina ennen sitä. Eikä hirveesti sen jälkeenkään. Toisaalta, ihan kivoja välietapin herkkupaloja nämä Seitsemän Suuren kohtaamiset alku/jatkosarjassa ovat olleet. Saksan kisoissa 2001 oli tosiaan hyvää fiilistä rakkaiden vihollisten ottaessa yhteen. Mertsin ennustus erään torikokouksen jälkeen osui suht hyvin nappiin: "Tässä on kaikki klassikon ainekset". Tommy Salon filmaus ja Ruudun hakkaaminen, Nurmisen filmaus-kuitti, Renberign keittämiset, Lindin ja Öhlundin veljellinen halailu summerin soidessa...
...eli tunnetta oli mukana. Toivottavasti sitä on huomennakin. Perinteisesti vastustajan paidanväri on ollut oiva sytyke molemmille. Panoksena täydet pisteet jatkosarjaan, joilla teoriassa voidaan kamppailla jopa lohkon F-voitosta ja mahdollisesta helpommasta vastuksesta puolivälierissä. Tietysti, kovia pelejä niitä on jatkosarjassakin.
Ainainen kädettömyyskö se vain vaivaa? Kenties, yksilötaidoissa annetaan tasoitusta...lähes kaikille. Ykkösketjumme on yhdessä toisissa peräkkäisissä kisoissaan. Kyllähän se homma voi toimiakin, kovassa puristuksessa kuitenkin mitataan se todellinen taso. On suoraviivasuutta, taitoa, nopeutta. Jokinen ja Kallio vaan tuppaavat kunnostautumaan paikkojen tuhlailussa. Tehoilla sitä ykköskentän onnistumista lopulta mitataan.
Teletapit tuntui Ukraina-pelissä jälleen löytävän hieman sitä vanhaa säveltä. Nopeat vastaiskut sekä pelin kääntäminen ynnä liukas liike ja paikanvaihdot kulmapeleissä. Onnistuessaan pystyvät aiheuttamaan svedupakeille lievähköä kiirettä.
Yleinen trendi meidän kahdella ekalla ketjulla on se, että maalinteko vaatii suurta määrää työtä. Ei ole maagisia käsiä tai maailmanluokan laukausta, joilla kyettäisiin yllättäviin ratkaisuihin. Koko kentän täytyy olla messissä mukana. Jos palaset loksahtaa kohdille, jalkoja löytyy ja paketti pysyy kasassa, on mahdollisuudet vaikka mihin. Mutta aika saatanan huikaisevilta nuo muitten maitten kokoonpanot näyttää. Kaikkien aikojen mm-kisat, vähän liikaa tasoitusta joudutaan antamaan näillä lukuisilla kieltäytymisillä.
Mutta toivotaan parasta. Ja sitä että Ruotsi-pelissä se kuuluisa paketti pysyy kasassa eikä kokemattomammat kisakävijät sorru paineen alla virheisiin. Leijonavahti saisi myös olla mies paikallaan, luottamus vahteihin nousisi uudelle tasolle. Sitten nää kuuluisat erikoistilanteet ja vastaiskut, näitä aseita meidän on hyödynnettävä. Pakko, katos, toimia. Yksilötasolla Ruutu voisi jälleen kirmata suomalaisten kiekkoniilojen sydämiin aiheuttamalla joukkuetta hyödyntävää hässäkkää. Ja Jere vois vähän kurmoottaa sitä Hedströmiä. Tunkee ruman naamansa joka paikkaan, kun tuomarin silmä välttää niin keppiä selkään, josko pojulta palais käämit?
Aika paljon kysymys-/pahoja ennusmerkkejä ilmassa. Mutta, nykyaikana Suomi lähtee voittamaan jokaista matsia näissä kekkereissä. Suomi otti arvokkaita ja maukkaita arvokisavoittoja Ruotsista vuosien 1998-2001 välillä. Sveitsin mm-kisoissa ´98 tuli ainoan kerran takkiin. Homma kääntyi Saksan kisojen jälkeen. Kaksi tappiota Ruotsissa ´02, pronssimatsissa 3-0 johto onnistuttiin munimaan. Kotikisoista ´03 ei sen enempää...vuosi sitten Tshekeissä Ruotsi tuli tasoihin ilman maalivahtia ja toisti tempun muuten Suomen kannalta hienossa World Cup-matsissa syksyllä.
Suurella mielenkiinnolla ja jopa pienellä jännityksellä peliä odotellaan. Optimistinen veikkaus...palataan voittokantaan, 3-1 meille.
Sikäli sääli, että kaikki tähtää siihen seitsemänteen otteluun. Se peli kaiken muuttaa voi eikä aiemmat pelit paljon paina ennen sitä. Eikä hirveesti sen jälkeenkään. Toisaalta, ihan kivoja välietapin herkkupaloja nämä Seitsemän Suuren kohtaamiset alku/jatkosarjassa ovat olleet. Saksan kisoissa 2001 oli tosiaan hyvää fiilistä rakkaiden vihollisten ottaessa yhteen. Mertsin ennustus erään torikokouksen jälkeen osui suht hyvin nappiin: "Tässä on kaikki klassikon ainekset". Tommy Salon filmaus ja Ruudun hakkaaminen, Nurmisen filmaus-kuitti, Renberign keittämiset, Lindin ja Öhlundin veljellinen halailu summerin soidessa...
...eli tunnetta oli mukana. Toivottavasti sitä on huomennakin. Perinteisesti vastustajan paidanväri on ollut oiva sytyke molemmille. Panoksena täydet pisteet jatkosarjaan, joilla teoriassa voidaan kamppailla jopa lohkon F-voitosta ja mahdollisesta helpommasta vastuksesta puolivälierissä. Tietysti, kovia pelejä niitä on jatkosarjassakin.
Ainainen kädettömyyskö se vain vaivaa? Kenties, yksilötaidoissa annetaan tasoitusta...lähes kaikille. Ykkösketjumme on yhdessä toisissa peräkkäisissä kisoissaan. Kyllähän se homma voi toimiakin, kovassa puristuksessa kuitenkin mitataan se todellinen taso. On suoraviivasuutta, taitoa, nopeutta. Jokinen ja Kallio vaan tuppaavat kunnostautumaan paikkojen tuhlailussa. Tehoilla sitä ykköskentän onnistumista lopulta mitataan.
Teletapit tuntui Ukraina-pelissä jälleen löytävän hieman sitä vanhaa säveltä. Nopeat vastaiskut sekä pelin kääntäminen ynnä liukas liike ja paikanvaihdot kulmapeleissä. Onnistuessaan pystyvät aiheuttamaan svedupakeille lievähköä kiirettä.
Yleinen trendi meidän kahdella ekalla ketjulla on se, että maalinteko vaatii suurta määrää työtä. Ei ole maagisia käsiä tai maailmanluokan laukausta, joilla kyettäisiin yllättäviin ratkaisuihin. Koko kentän täytyy olla messissä mukana. Jos palaset loksahtaa kohdille, jalkoja löytyy ja paketti pysyy kasassa, on mahdollisuudet vaikka mihin. Mutta aika saatanan huikaisevilta nuo muitten maitten kokoonpanot näyttää. Kaikkien aikojen mm-kisat, vähän liikaa tasoitusta joudutaan antamaan näillä lukuisilla kieltäytymisillä.
Mutta toivotaan parasta. Ja sitä että Ruotsi-pelissä se kuuluisa paketti pysyy kasassa eikä kokemattomammat kisakävijät sorru paineen alla virheisiin. Leijonavahti saisi myös olla mies paikallaan, luottamus vahteihin nousisi uudelle tasolle. Sitten nää kuuluisat erikoistilanteet ja vastaiskut, näitä aseita meidän on hyödynnettävä. Pakko, katos, toimia. Yksilötasolla Ruutu voisi jälleen kirmata suomalaisten kiekkoniilojen sydämiin aiheuttamalla joukkuetta hyödyntävää hässäkkää. Ja Jere vois vähän kurmoottaa sitä Hedströmiä. Tunkee ruman naamansa joka paikkaan, kun tuomarin silmä välttää niin keppiä selkään, josko pojulta palais käämit?
Aika paljon kysymys-/pahoja ennusmerkkejä ilmassa. Mutta, nykyaikana Suomi lähtee voittamaan jokaista matsia näissä kekkereissä. Suomi otti arvokkaita ja maukkaita arvokisavoittoja Ruotsista vuosien 1998-2001 välillä. Sveitsin mm-kisoissa ´98 tuli ainoan kerran takkiin. Homma kääntyi Saksan kisojen jälkeen. Kaksi tappiota Ruotsissa ´02, pronssimatsissa 3-0 johto onnistuttiin munimaan. Kotikisoista ´03 ei sen enempää...vuosi sitten Tshekeissä Ruotsi tuli tasoihin ilman maalivahtia ja toisti tempun muuten Suomen kannalta hienossa World Cup-matsissa syksyllä.
Suurella mielenkiinnolla ja jopa pienellä jännityksellä peliä odotellaan. Optimistinen veikkaus...palataan voittokantaan, 3-1 meille.