Ruoka, ruoantuotanto ja sen vaikutukset

[Andi]

No, Suomen byrokratian ja eläinlääkärimääräysten takia omaa riistaa ei pystytä hyödyntämään juuri lainkaan omalle kansalle. Onhan se vähän absurdia, että poroakin on viety teurastettavaksi Italiaan ja tuotu sieltä Suomeen myyntiin, koska tämä on paljon halvempi vaihtoehto. Kauppahallin kalakauppias puolestaan naureskeli, että Näsijärveltä pakettiautolla tuotava kala on paljon kalliimpaa, mitä hänelle tuodaan kalaa lentokoneella Thaimaasta. Näihin olisi ensimmäisenä saatava jotakin tolkkua, että ruokavalio olisi jokaisella mahdollista muuttaa mahdollisimman kotimaiseksi.

Näinhän se menee. Me tehtiin muutama vuosi sitten omiin lihankäsittelytiloihin kattava remppa reilun 10k€ panostuksella, ja nyt nuo tilat olisi haluttaessa suht helposti hyväksytettävissä käsittelytiloiksi mutta byrokratian takia ei olla siihen lähdetty. Jos on tarvetta myydä, niin voidaan myydä sitten eläin nahkoineen päivineen metsästä haettuna. Näitä myyntimääriähän esim jokin aika sitten muutettiin, mutta erittäin pieneksi määrät on edelleen pakotettu ihan asetusten kautta, varsinkin jos sitä laajempaa käyttöä ajattelisi. Ja laajemmassa käytössä toki ne kannatkin pitäisi olla huomattavasti nykyistä isommat.

Samaa mieltä, kotimaista luonnonkalaa pitäisi hyödyntää enemmän: särkikaloja, haukea, ahventa. Niitä on Suomen vesistöt pullollaan. Itselleni on herkkua purkitettu särki. Varmaan korkea hinta on tässäkin esteenä laajemmalle hyödyntämiselle.

Varmasti hinta tulee vastaan ja jossain määrin myös kalastamisen perinne, sekä ammattina että vapaa-ajankalastuksena erilaisilla pyydyksillä tuntuu häviävän Suomesta. Meillä on paljon pienehköjä kalaisia järviä mitkä ovat tällä käytännössä lähes ilman kalastajia. Noista edellä mainituista lajeista purkitettu (tai miksei vaikka ilmakuivattu) jne särki on yllättävän hyvää, mutta kyseessä on myös vähän sellainen katoava kansanperinneruoka. Ahven mielestäni pannulla paras mahdollinen ruokakala (hinnasta puhuttaessa esim Ahven-filehän on kaupassa ihan järjettömän hintainen), ja hauki menee usein myllystä läpi ollakseen perheen yksi suosikkiruoista kalapullien muodossa. Kyllä nämä kaikki norjalaisen lohen voittaa.

 

[Straight Edge]

Hyvä teksti Tatu ja Patu -asiasta Kolumni | Tatu ja Patu -kirjojen muutoksista alkoi taas pöyristymisten vyöry

 

[Unkka]

Varmasti hinta tulee vastaan ja jossain määrin myös kalastamisen perinne, sekä ammattina että vapaa-ajankalastuksena erilaisilla pyydyksillä tuntuu häviävän Suomesta. Meillä on paljon pienehköjä kalaisia järviä mitkä ovat tällä käytännössä lähes ilman kalastajia. Noista edellä mainituista lajeista purkitettu (tai miksei vaikka ilmakuivattu) jne särki on yllättävän hyvää, mutta kyseessä on myös vähän sellainen katoava kansanperinneruoka. Ahven mielestäni pannulla paras mahdollinen ruokakala (hinnasta puhuttaessa esim Ahven-filehän on kaupassa ihan järjettömän hintainen), ja hauki menee usein myllystä läpi ollakseen perheen yksi suosikkiruoista kalapullien muodossa. Kyllä nämä kaikki norjalaisen lohen voittaa.

Yksi iso ongelma kalaisten järviemme antimien hyödyntämisessä on myös omistuksen pirstaleisuus. Joka ikinen vesistö tuntuu olevan usean osakaskunnan omistuksessa ja monet niistä on järjestäytymättömiä. Vaikea on ammattikalastajan saada lupia. Ja päälle vielä kateus: ”tuo rosvo tyhjentää nuotallaan koko meidän järven, perkele”.

 

[Kampitus]

Ranskalainen keittiö on tässä suhteessa huomattavan virkistävä, amerikkalainen ei niinkään...

Ranskalainen keittiö on kyllä kulinarismin irvikuva. Viiniä osaavat tehdä välttävästi ja heidän juustojen kanssa niitä nauttii kyllä, mutta niin sanottujen illallismenun ruokaisampien tarjottavien soisi tulevan muualta. Ehkä leivonnaisista ja kahvistakin voi varovaisen kehun antaa.

 

[Pisin Kääpiö 186cm]

Etiikka on sitten ihan erillinen kokonaisuus, ja toki äärimmäisen olennainen. Mutta luonnonvarojen kuluttaminen on empiirisesti täysin mitattavissa oleva kysymys, ja sen valossa naudantuotanto ei tässä nykyisessä mitassa ole missään mielessä edes vähän alusta rationaalista. Tai merkittäviltä osilta muukaan teollinen lihantuotanto.

Naudanlihan ja maidon tuotanto ovat jossakin mitassa rationaalista ja tarpeellista toimintaa. Eikä pelkästään näitä artikkeleita koskien, ihmiskunta syö muutenkin elämältään edellytykset. Osittain kyse on ruokailutottumuksista, mutta suurin syy on tolkuton väestönkasvu. Totaalinen nautojen saatanointi ja ahkera tofun syöntikään eivät riitä, ellei väestönkasvuun tule jotakin kautta stoppia.

Niin tai näin, äänestän mielihyvin kukkarollani ja tuen kotimaista lihantuottajaa viikoittain. Siipikarjaa menee suht paljon, lammasta ja nautaa vähemmän, niitäkin toki säännöllisesti. Pakko noita S- ja K-saatanoitakin on käyttää, mutta kanavaa voi onneksi vähän suoristaa välillä.

 

[mjr]

Ranskalainen keittiö on kyllä kulinarismin irvikuva. Viiniä osaavat tehdä välttävästi ja heidän juustojen kanssa niitä nauttii kyllä, mutta niin sanottujen illallismenun ruokaisampien tarjottavien soisi tulevan muualta. Ehkä leivonnaisista ja kahvistakin voi varovaisen kehun antaa.

Hmm, yrtit, valkosipuli, voi, klassiset kastikkeet, tuotteiden alkuperäisyys ja paikallisuus, pitkät traditiot - ja sitten yhtenä lukemattomista hyvistä jutuista tässä mainitsemani sisäelimien arvostus. Onhan se ihan oikeasti se klassinen länsimainen keittiö, toki tuettuna Italialla ja muulla Välimeren alueella.

 

[mjr]

Naudanlihan ja maidon tuotanto ovat jossakin mitassa rationaalista ja tarpeellista toimintaa.

Hyvin vaan siinä rajallisessa mitassa, ja sekin vain toistaiseksi. Jatkossa ehkä tulee rationaaliseksi suuremmassa mittakaavassa, mutta nyt emme ole vaan ole siinä hetkessä, edes lähellä sitä.

 

[molari]

Varmasti hinta tulee vastaan ja jossain määrin myös kalastamisen perinne, sekä ammattina että vapaa-ajankalastuksena erilaisilla pyydyksillä tuntuu häviävän Suomesta. Meillä on paljon pienehköjä kalaisia järviä mitkä ovat tällä käytännössä lähes ilman kalastajia. Noista edellä mainituista lajeista purkitettu (tai miksei vaikka ilmakuivattu) jne särki on yllättävän hyvää, mutta kyseessä on myös vähän sellainen katoava kansanperinneruoka. Ahven mielestäni pannulla paras mahdollinen ruokakala (hinnasta puhuttaessa esim Ahven-filehän on kaupassa ihan järjettömän hintainen), ja hauki menee usein myllystä läpi ollakseen perheen yksi suosikkiruoista kalapullien muodossa. Kyllä nämä kaikki norjalaisen lohen voittaa.

Harveneva ammattikalastajien keski-ikä taitaa lähennellä 60 v ja jatkajia ei oikein taida olla tulossa. Aikanaan EU:ta tuli melkoiset tiukennukset kalansäilytykseen, käsittelyyn ja myyntiin, useampi kalastaja ripusti silloin verkot lopullisesti naulaan ja erilainen pien- ja suoramyynti loppui käytännössä kokonaan, tuo myyntihän oli se, mistä kalastajallekin jäi jotain itselleen, ei siitä marketin kalatiskillä myytävästä > 30 €/kg maksavasta kuhafileestä kalastajalle jää kuin suolarahat, ja tuo file harvoin on edes tuoretta. Harva muistaa niitä aikoja, kun Kauppatorilta sai ostaa aamulla pyydettyä kalaa suoraan kalastajalta, vieläpä kohtuuhintaan. Onneksi omasta rannasta saa kalat ja metsästä sienet.

 

[Andi]

Yksi iso ongelma kalaisten järviemme antimien hyödyntämisessä on myös omistuksen pirstaleisuus. Joka ikinen vesistö tuntuu olevan usean osakaskunnan omistuksessa ja monet niistä on järjestäytymättömiä. Vaikea on ammattikalastajan saada lupia. Ja päälle vielä kateus: ”tuo rosvo tyhjentää nuotallaan koko meidän järven, perkele”.

Eikös tuotakin ole muutettu siten että ELY-keskus voisi luvan myöntää ilman osakaskunnan suostumusta? En kylläkään tiedä toimisiko tuo miten ja auttaisiko edes asiaa, koska kyllähän monen mutkan takana on sekin ihan logistiikasta lähtien että ammattikalastaja voisi hajanaisia monista järvistä koostuvia vesistöjä tehokkaasti hyödyntää.

Meillä oli muuten myös omissa vesistöissä Mikkelin kupeessa tuo ”nuottarosvokateus” vielä jokin vuosi sitten ihan voimissaan, mutta nyt se on kääntynyt jo enempi siihen suuntaan, että kumpa edes joku vetäisi edelleen nuottaa ja samalla putsaisi kutupaikkoja. Mä olen jo kauppoja hieronut valmiiksi kunhan vanhempi kaveri nuotanvedon päättää lopettaa. Oikein soiva ja kahden miehen vedettävissä oleva peli.

Harveneva ammattikalastajien keski-ikä taitaa lähennellä 60 v ja jatkajia ei oikein taida olla tulossa. Aikanaan EU:ta tuli melkoiset tiukennukset kalansäilytykseen, käsittelyyn ja myyntiin, useampi kalastaja ripusti silloin verkot lopullisesti naulaan ja erilainen pien- ja suoramyynti loppui käytännössä kokonaan, tuo myyntihän oli se, mistä kalastajallekin jäi jotain itselleen, ei siitä marketin kalatiskillä myytävästä > 30 €/kg maksavasta kuhafileestä kalastajalle jää kuin suolarahat, ja tuo file harvoin on edes tuoretta. Harva muistaa niitä aikoja, kun Kauppatorilta sai ostaa aamulla pyydettyä kalaa suoraan kalastajalta, vieläpä kohtuuhintaan. Onneksi omasta rannasta saa kalat ja metsästä sienet.

Joo ja todella vaikea enää sitten on jatkajia löytääkään kun osaamisketju on monessa paikassa mennyt jo kokonaan poikki. Vaikkei sinällään ole kyse vaikeista asioista, niin vaikea tuota on tyhjästä varsinkaan tienaamismielessä lähteä opettelemaan. Mutta sekin on jo paljon jos opettelee kalatkin omaan käyttöön itse vesistöissä hankkimaan.