Näin vain toisen puoliajan tuosta Englannin pelistä, ja sehän oli aika epätoivoista pyristelyä. Ja kun vähän näytti siltä, että voisivat vielä nousta taistelemaan, ei pää kestänyt, vaan Farrell päätti taklata pallotonta. Samassa tilanteessahan joku toinen veti vielä korkean taklauksen, joten kaksikin keltaista olisi voinut tulla. Osoitus yliyrittämisestä, Englanti ei kyennyt käsittelemään paineita. Omalla tavallaan sama koitui kohtaloksi Wales-pelissä, jossa Englanti lähti kotiyleisön edessä hakemaan voittoa tasapelin sijaan. Olen aika varma, että vaikkapa Pariisissa tai Kapkaupungissa tätä ei olisi tapahtunut. Sääli sinänsä, että nyt alkaa olemaan jatkopaikat selvillä. Oikeastaan ainoa jännitys on, onnistuuko Skotlanti kompuroimaan Samoaa vastaan. Samoalla ei enää panosta pelissä ole, joten...
A-lohkossa siis Wales ja Australia ratkaisevat keskinäisessä, kumpi voittaa lohkon ja kumpi kohtaa Etelä-Afrikan. D-lohkossa Ranskalla ja Irlannilla on vastaava panos, kun voittaja kohtaa Argentiinan ja häviäjä "kokomustat". Melkein toivoisin Ranskalle tappiota Irlantia vastaan, Andy Saltzmannkin totesi Guardian rugby podcastissa Ranskan pelanneen turhan varmasti toistaiseksi. Jotakuinkin niin, että Ranskan olisi pitänyt hävitä jompikumpi peleistään (Italia ja Romania siihen mennessä), jos haluaisivat haaveilla finaalista. Toki tämä oli huumoria, mutta sisältää totuuden siemenen. 2007 Ranska hävisi Argentiinalle, mutta voitti Uuden-Seelannin puolivälierissä. 2011 Ranska hävisi Tongalle, mutta eteni finaaliin, jossa se hävisi niukasti kotijoukkueelle. 2003 se puolestaan eteni puhtaalla pelillä ja tehden vähintään neljä tryta joka pelissä aina välieriin asti, jossa se hävisi Johnny Wilkinsonille...