Koljat Candlelight
Jäsen
- Suosikkijoukkue
- RL, CC, MS, SB-A, MN, CO, GL, ST,HG, BG
"Jatkoajan leffakerhon" ja "Elokuva josta pidät vaikket kehtaa tunnustavasi"- ketjujen innoittaman avaan uuden keskusteluaiheen elokuvagenreistä jaloimmalle, eli romanttisille komedioille otsikon mukaisesti.
Tässä ei haeta rakkauselokuvia, klassikkotyyliin Titanic tai Tuulen viemää vaan puhtaasti juliaroberts/hughgrantmaisia hassutteluelokuvia, joiden taiteellinen tai luova merkitys on lähellä Kaisa Variksen hiihtomatkoja ilman dopingia.
Selittely äijäpiireissä on taattua, jos videofirmassa törmää tuttuun, ja tiskiltä löytyykin sen uusimman Bondin sijasta Notting Hill tai Morsian karkuteillä. "Ajattelin jos tämän leffan avulla vaikka emännältä saisi"
vaikka todellisuudessa loppuilta meneekin töniessä elokuvan takia herkistelevää daamia kauemmaksi, jotta voi keskittyä täydellä antaumuksella siihen ennalta-arvattavaan, mutta silti niin positiivisesti odotettuun loppupäätökseen.
Love Actually on oma suosikkini, kaikinpuolin timmi paketti, suurin osa lajigenren lainalaisuuksista muistetaan käydä tehokkaasti läpi. Useista eri tarinoista koostuva elokuva, jossa on tietysti mukana Hugh Grant uskottavana pääministerinä, on se rankka jätkä!
Tarina ikääntyvän rock-muusikon ja pulskean managerin välillä on kuin suomalaisesta lähiöbaarisadusta.
Ps. Jane Austenin tyyliset pohdiskelevat ja feministiset rakkausleffat on täysin akkojen juttuja!
Tässä ei haeta rakkauselokuvia, klassikkotyyliin Titanic tai Tuulen viemää vaan puhtaasti juliaroberts/hughgrantmaisia hassutteluelokuvia, joiden taiteellinen tai luova merkitys on lähellä Kaisa Variksen hiihtomatkoja ilman dopingia.
Selittely äijäpiireissä on taattua, jos videofirmassa törmää tuttuun, ja tiskiltä löytyykin sen uusimman Bondin sijasta Notting Hill tai Morsian karkuteillä. "Ajattelin jos tämän leffan avulla vaikka emännältä saisi"
vaikka todellisuudessa loppuilta meneekin töniessä elokuvan takia herkistelevää daamia kauemmaksi, jotta voi keskittyä täydellä antaumuksella siihen ennalta-arvattavaan, mutta silti niin positiivisesti odotettuun loppupäätökseen.
Love Actually on oma suosikkini, kaikinpuolin timmi paketti, suurin osa lajigenren lainalaisuuksista muistetaan käydä tehokkaasti läpi. Useista eri tarinoista koostuva elokuva, jossa on tietysti mukana Hugh Grant uskottavana pääministerinä, on se rankka jätkä!
Tarina ikääntyvän rock-muusikon ja pulskean managerin välillä on kuin suomalaisesta lähiöbaarisadusta.
Ps. Jane Austenin tyyliset pohdiskelevat ja feministiset rakkausleffat on täysin akkojen juttuja!