Romanttiset komediat – elokuvien aatelisto

[Ted Raikas]

Tuo Pieni Suklaapuoti on kyllä mainio elokuva, vaikka en nyt tiedä onko se romanttinen komedia? No ehkä vähän. Romantiikassahan ei ole mitään pahaa, eikä mitään hävettävää. Se on yksi elämän suoloista (prkl pitää olla varovainen miten kirjoittaa tuon sanan).

Joka tapauksessa hyväntuulinen ja tyylikäs elokuva. Juliette Binoche on todella hyvä roolissaan, sen lisäksi erittäin kaunis nainen persoonallisella tavallaan. Pidän. Johnny Depp on myös roolissa ihan paikallaan ja kaiken kruunaa todella mukaansatempaava ja tarinaan ja tyyliin sopiva musiikki.

Voisi melkein joskus ostaa tuon itselleen. Mukava katsella aina aika ajoin. =)

 

[Prof. Puck]

Kyllä tämän genren aatelia on täällä jo mainittu High Fidelity. Tosin elokuvan lokeroiminen puhtaasti tähän genreen on sikäli vaikeaa, että vaikka siinä toteutuu suurin piirtein kaikki määrittelyissä vaaditut kliseet ja hauskakin se on, niin siinä on siitä huolimatta mukana myös varsin realistinen ote ja terve sanoma. Aika huikea yhdistelmä. Niin tai näin, mutta ainakin meidän taloudessa se pyörähtää soittimen sisälle kerta vuoteen, jo yli kymmenen vuoden ajan.

Samoin jo mainitut Rakkautta ennen aamua ja Rakkautta ennen auringonlaskua ovat elokuvien aatelia, mutteivat kyllä uppoa millään tähän kategoriaan. Toivon totisesti, että kymmenen vuoden päästä ilmestyy taas jatko-osa. Ja sitten taas kymmenen....

Yksi parhaista tiukasti määrittelyn sisäpuolella pysyvistä hyväntuulen hömppäkomedioista (uudemmista elokuvista) on jo mainitut (Hugh Grantin tähdittämät) Neljät häät ja yhdet hautajaiset, sekä Love Actually. Loistavaa materiaalia, kun haluaa pohjustaa tuoreen tyttöystävän kanssa kahdenkeskeistä laatuaikaa. Eli sikäli kumpikin leffoista kannattaisi löytyä vannoutuneimmankin "poikamiespekon" dvd-kokoelmasta!

 

[L. Paraske]

Kyllähän Woody Allen on tehnyt muutaman tämän genren tärkeimmistä elokuvista. Annie Hall tuolla jo mainittiinkin, mutta oma suosikkini on aivan lempileffojeni joukkoon kuuluva Hannah ja sisaret, joka jonkinlaisesta Woody-allergiasta kärsivillekin on Annie Hallia sopivampi, koska ohjaajalla itsellään on huomattavasti vähemmän ruutuaikaa. Aivan loistava hyvänmielen leffa, jonka parhaimmassa storylinessä Michael Caine pääsee loistamaan vaimonsa siskoon rakastuvana älykkönä.

Muita suosikkeja ovat jo täällä mainittu Neljät häät ja yhdet hautajaiset sekä tietysti maailman kaikkien aikojen paras elokuva, Chaplinin Kaupungin valot, jolle tosin määritelmät "romanttinen komedia" tai varsinkin "hömppäleffa" tuntuvat alentavilta, koska niin kaikin puolin täydellisestä, monipuolisesta ja elokuvahistorian kannalta tärkeästä elokuvasta on kyse. Ja jos ei tuo Piukat paikat tähän genreen mene, niin Billy Wilderin ja Jack Lemmonin toinen yhteistyö Poikamiesboksi siihen varmasti paremmin sopii. Ai että on Shirley MacLaine ihastuttava.

Viime vuosien leffoista kannattaa tsekata jo aiemmin ketjussa mainittujen lisäksi ainakin 18 eri tarinaa sisältävä Pariisi, rakkaudella sekä Julie Delpyn ohjaama ja tähdittämä Kaksi päivää Pariisissa, joka on sitten muuten aika erilainen kuin nuo erinomaiset Before Sunrise/Sunset-leffat.

Ns. guilty pleasurien joukosta mainitsen ainakin Kesyttömän sydämen ja Äitini on merenneito-leffan, jotka eivät välttämättä kovin häävejä leffoina ole, mutta teini-iässä olivat tärkeitä tapauksia ja aiheuttivat välittömän ihastuksen Marisa Tomeihin ja Winona Ryderiin.

 

[scholl]

elokuvan krediiteissä lukee näyttelijöiden kohdassa nimet Hugh Grant tai Meg Ryan.

No joskus nuorena kyllä Sleepless in Seattle tuntui ihan hyvältä leffalta. Sama juttu You've Got Mailin suhteen.

Hugh Grant puolestaan on melkoinen sikajätkä. Huora ottaa poskeen ja tulee sakot etc., joten eiväthän hänen leffat huonoja voi olla.

edit. mainitsisin vielä Speechlessin tässä nyyhkyleffojen sarjassa. No sé tú pero yo quisiera repetir jne.

edit2. fiksausta. käsien ja aivojen yhteistyö petti

 

[Alamummo]

Romanttisten komedioitten parhaita viime vuosikymmenten elokuvia ovat ehdottomasti Neljät häät ja yhdet hautajaiset, Amelie ja Uneton Seattlessa.

 

[tant gredulin]

Don Juan DeMarco

Oi kyllä! Briljantti.' Poika' oli myös hieno leffa, ja moni muukin täällä mainittu, mutta yksi uupuu omista all-time suosikeista: 'Sliding Doors', jossa Gwynethin esittämän neidon elämä jakautuu ikäänkuin kahtia. Mukana myös hurmaava John Hannah.

 

[ditrim]

Mitens parodia yhdistettynä romanttiseen komediaan toimii?

Itse olen alkanut nauttia parodioista, sillä ne uskaltavat reilusti poiketa lässyn lässyn kaavasta. Vai onko se sitä halpaa särmää joka toimii?

Noh, kiitosta Canalplussalle näistä kahdesta:

Komediaa romantiikalla
Grandma's Boy

Parodiaa romantiikalla
Date Movie

 

[krobbe]

mutta yksi uupuu omista all-time suosikeista: 'Sliding Doors', jossa Gwynethin esittämän neidon elämä jakautuu ikäänkuin kahtia. Mukana myös hurmaava John Hannah.

Tämä on todella hyvä!

Lisäksi tulee mieleen:

Ghost – näkymätön rakkaus

 

[passenger]

Neljät häät ja yhdet hautajaiset on kyllä yksi suosikkileffoja, on tullut katsottua se kymmeniä kertoja ja aina se vaan naurattaa. Aivan helmikohtia, legendaarisia repliikkejä ja hauskoja henkilöhahmoja...

Päiväni murmelina on myös ko. genrestä leffa mikä on positiivisesti jäänyt mieleen.

 

[Zamboni]

Omasta valikoimasta löytyy Sweet november. Erehdyin kerran katsomaan subtv:ltä viimeiset 10 minuuttia ja sehän pakotti hankkimaan koko elokuvan. Keanu Reeves on tässäkin oma jäykkä puupökkelönsä, mutta Charlize Theron vie mukanaan ketä tahansa miesnäyttelijää.

 

[dodi]

Tunnustan itsekkin olevani näiden romanttisten komedioiden ystävä. Paljon mielummin katson romanttisen komedian, kuin perinteisen toimintaelokuvan. Katson kyllä elokuvia laidasta laitaan, mutta usein romanttiset komediat viihdyttävät eniten.

Elokuvista, joita ei ole mainittu, tulee ensimmäisenä mieleen Just like heaven, jota tähdittää Reese Whiterspoon. Tuli katsottua muutama viikko sitten ja oli varsin katsottava elokuva. Toiseksi mieleen tulee Adam Sandlerin ja Drew Barrymoren tähdittämä 50 first dates, joka on hyvä esimerkki kyseisestä genrestä.

 

[HemmoP]

Fever pitch

Life gets complicated when you love one woman and worship eleven men.


Parisuhde-elokuva jossa miehen toista rakastettua esittää....FC Arsenal.

Jokaisen joka oikeasti kannattaa jotain joukkuetta tulisi nähdä tämä elokuva.


Vaikka tämä ei ilmeisesti kuulu tähän ketjuun koska on oikeasti hyvä elokuva...rakkauskomediaksi.

 

[haunted shores]

Nyt kun se Fever Pitchkin tuli mainittua, niin voitaneen todeta että mitä tahansa herra Hornby kirjoittaakin, niin myös leffana ne (High Fidelity, Poika jne) toimivat mainiosti.

Jokos muuten "Alas on pitkä matka" on kuvattu? Tarina on vähintään yhtä hyvä kuin High Fidelity.

 

[Miguel]

"Romanttiset komediat", siinä määrin kuin suuri elokuvayleisö tuon käsitteen määrittelee, ovat enimmäkseen ihan kamalaa katsottavaa.

Täällä jo mainituista Nick Hornbyn mainioihin kirjoihin perustuvat High Fidelity ja Poika ovat aivan loistavia elokuvia. Pakko se on kai myöntää, että ne ovat romanttisia komedioita, mutta kun tuon käsitteen käyttö tuntuu halventavan näiden huippujen arvoa. Hornbyn tarinoissa on kieroa arjen romantiikkaa ja päähahmoissa on rutkasti kyynisiä piirteitä, kun taas perinteisissä romanttisissa komedioissa on vain yksi tai kaksi kyynistä tyyppiä, ja ne ovat niitä pahiksia, joita 90 prosenttia katsojista vihaa. Ja heillehän käy aina huonosti. Hahaa, siitäs saitte törpöt! Sitä vastoin esimerkiksi Pojassa taas on niin hienoa se, että yleensä niin tylsästä Hugh Grantista ei voi olla pitämättä, kun hän on samalla leppoisa päähahmo mutta samalla itsekeskeinen mulkku. Voisiko näitä kutsua arkiromantiikan komedioiksi?

Vielä vähemmän lasken romanttisiksi komedioiksi älykkäitä ja persoonallisia draamoja kuten Lost In Translation, Amelie ja Pieni suklaapuoti. On niissä komediaa ja romantiikkaa, mutta tässä ketjussa puhuttuun genreen ne eivät istu sitten millään.

Puhtaita romanttisia komedioitakin on hyviä, suorastaan sellaisia, joista on vaikea olla pitämättä. Johanneksen mainitsemat Kala nimeltä Wanda ja Päiväni murmelina käyvät esimerkeistä. Ja sitten heikkoina hetkinä salaa diggaillaan niitä enemmän hömppäosastolle kuuluvia filmejä. Notting Hillissä on jotain selittämätöntä viehätystä.

Depp, johon nyt jokainen terve heteromieskin on lätkässä

Sanos muuta! Ties kuinka monessa äijäporukassa on elokuvakeskustelussa joskus noussut Johnny Depp puheeksi ja lopputulema on aina sama: "Jos olisin nainen, niin varmaan ekana haluaisin Deppiä..." Mikä ihmeen taika siinä äijässä on?

 

[Ted Raikas]

Sanos muuta! Ties kuinka monessa äijäporukassa on elokuvakeskustelussa joskus noussut Johnny Depp puheeksi ja lopputulema on aina sama: "Jos olisin nainen, niin varmaan ekana haluaisin Deppiä..." Mikä ihmeen taika siinä äijässä on?

Heh. Täällä yksi ilmoittautuu lisää! Depp on niitä harvinaisia miehiä, joita voi "kuolata" yhdessä monien naisten kanssa. Aiheuttaa huvittavia tilanteita kyllä. Niin, mikä Deppissä on, vaikea sanoa. Miehellä on karismaa, vaikka ei nyt aina niin superluonnerikkaasti näyttelisikään. Ulkonäkö on miehekäs, mutta samalla femiininen myös. Siinä on myös eksotiikkaa ja tiettyä mystisyyttä, joka on varmaan seurausta miehen intiaanijuurista. Hän osaa haistaa hyvin erilaisia produktioita ja vaikka nyt määrätynlaista urautumista on viimevuosina nähty, niin pääasiassa ne on kuitenkin vähän tavanomaisesta poikkeavia roolia. Depp ei ole siis koskaan ihan perinteinen sankari, ehkä enemmänkin antisankari tai joku outo tyyppi, tai sitten ihan kahjo tapaus.

Yksi suurimpia haaveitani olisi nähdä hänet jossain Aki Kaurismäen elokuvassa, mieluusti mustavalkoinen ja vähän dialogia. =)

 

[tinkezione]

Mutta mitenkäs High Fidelity aka Uskollinen äänentoisto. Sehän on miehelle, varsinkin musiikkihenkiselle, aika sopiva, jopa hyväksyttävä. Romanttinen kyllä ja komediaakin on ainakin Jack Blackin muodossa.

En näkisi High Fidelityn kaltaista mestariteosta tähän ketjuun kuuluvana. Sehän on kumminkin oikeasti hyvä hömppäelokuva.

 

[arvee]

Olen niin ikääntynyt äijä eli setämies, että voin hupsuna höpsönä näin lähes julkisesti myöntää olevani paatumaton romantikko. Siis kerron teille, jälleen kerran katson Notting Hilliä televiisiostani, vaikka tiedän tosi hyvin kuinka homma tulee etenemään. Minä tykkään tästä elokuvasta, jossa Julia Roberts on suloinen, hieman haavoittunut enkeli. No ehkä enkeli on yli-ilmaus, mutta vähän sinnepäin on idea.
Minä vain tykkään katsoa, tiedän vallan hyvin kuinka lopussa käy.

Romanttisille komedioille tulee aina olemaan tilausta, katsojia. Mutta se on myös yllättävän vaativa elokuvagenre, väitän mä. Hyvänkin idean daa lässäytettyä helposti, korniksi.

 

[Pula-ajan Tretjak]

Hieno nosto ketjulle.

Itse en pidä romanttisista komedioista oikeastaan ollenkaan ja erittäin harvoin sattuu vastaan jokin, jonka voi katsoa oikeasti vaikkapa rouvan kanssa. Suurin osa tulee katsottua sivusilmällä muita asioita miettien. Poikkeus kuitenkin vahvistaa säännön:

Valkokankaan lemmikit on minulle romanttinen komedia, josta aidosti nautin. Parasta elokuvassa on, että se ei putoa mihinkään Hugh Grantin tjms. kategorioihin vaan antaa monenlaista virikettä katsojalle. Romanttinen komediahan tuo selvästi on, mutta virkistävä sellainen. Ikää leffalla on kohta 20 vuotta ja jos et ole nähnyt, niin katso ihmeessä ja ylläty positiivisesti :)

(saatan minä muitakin romanttisia komedioita katsella ja tykätäkin, mutta en tunnusta)

 

[Patarouva]

Tottakai katson romanttisia komedioita, ihan hölmömpikin hömppä käy välillä, mutta yritin nyt miettiä muutamia omasta mielestä hyviä romanttisia komedioita.

Unelmien pelikirja on älyttömän hyvä elokuva, mutta ei välttämättä putoa kuin romanttisen draamakomedian kategoriaan.

Tässä muutama mitä tuli mieleeni.
Tilaa rakkaudelle
Paksuna
Näin ystävien kesken
Saman katon alla
Jätä se!

 

[Tarinankertoja]

Notting Hill on elokuvaklassikko, siinä missä toinen romanntisen komedian mestariteos Piukat paikat (Some like it hot).


Hyvän romanttisen komedian tekeminen ei ole helppoa, koska se kliseisiin sortuminen on niin helppoa. Kuitenkin ne kliseet on leffassa oltava, mutta niin hyvin tehtynä, ettei katsoja ala haukottelemaan.



Genren haastavuudesta kertoo se, että huippuleffoja on harvassa.. varsinkin jos pois karsitaan ne, jotka on sekoitettu sotaan tai muuhun draamaan, niin vähissähän noi Notting Hillin veroiset leffat on. Toki ihan ok tavaraa löytyy, jotka ei vaivaannuta katsojana ja joiden parissa jopa irtoaa aitoja nauruja, mutta haastava on genre, ja siksi siinä onnistuneita arvostan kyllä korkealle.

 

[Johnny B. Goode]

Lasketaanko Arthur romanttiseksi komediaksi? Siinä oli mainio pätkä ja Dudley Moore aivan huikaiseva.

 

[U2]

Notting Hill on kyllä oikein hyvä. Mutta Hugh Grantin elokuvista suosikkini on "Neljät häät ja yhdet hautajaiset". "Rakkautta vain" on myös hyvä.