Kyllä se vaan on vaikeaa tuo voittaminen meille tässä sarjassa, viikonloppuna turpaan kaksi kertaa TuTolta joka ei ollut kyllä mikään erikoinen jengi tällä hetkellä, mutta parempi kuin me. Missä se maalinero tulee kun maalilla nokkaan tulee joka pelissä. Saldo 15 ottelun jälkeen näyttää 1-6-8 ja pisteitä ropisee kovalla 0,8 p tahdilla.
Pelitapaongelma. Tässä katse kääntyy meidän valmennukseen, Immosen kahdella kaudella meillä ei ole ollut leimallista pelitapaa. Se että onko se sitten hyvä vai huono, niin tässä tapauksessa huono. Peli on pakottamista, eikä ole tapaa millä me lähdetään hyökkäyksiin, miten me paineistetaan, miten me otetaan viisikkona vastaan kun paineistaminen ei ole järkevää. Melkein kaikki pelit nähneenä kahdelta kaudelta, uskallan väittää että ei näitä nuoria yksilöitä ohjata ja opasteta tarpeeksi. Perus sapluuna pitää olla joka kentän alueella miten pelataan joka tulee selkärangasta vaikkei pelaaja näkisi "päämunissa" kuin omat varpaat niin se tietää oman roolinsa. Nyt ei tiedä tai se ei siltä ainakaan näytä. Pelejä voitetaan edelleen tiiviin viisikon puolustamisella, se on suurin pelitapaongelma joka kentän alueella.
Jos vastustajan pakilla on kiekko ja he vaihtavat niin meidän kolme hyökkääjää painaa pää märkänä paineistamaan, vaikka Ounasvaaran mäkihyppyrin alastuloon asti näkee ettei tule pääsemään kiinni kiekolliseen. Yksi syöttö poikittain ja siitä edelleen yksi pystyyn ja heips kukkuu vastustaja painaa jo ilmaiseksi keskialueen yli, 3vs2 tai 4vs2. Päättyy yleensä laukaukseen tai pitkään hyökkäykseen. Sitten tullaan taas päämärkänä (se toinen pää) alas puolustamaan. Omalla alueella pörrätään kiekon perässä kuin juniorit ja vaihto venyy eikä peliä saada katki. Jos saadaan niin se omalta alueelta lähtö muistuttaa taas sitä c-junnukiekkoa jossa jokainen yrittää jotain yksilönä ja viisikon rakenteesta ei ole tietoakaan.
Pelihän on aina suhteessa vastustajaan, mutta joku perussapluuna pitäisi olla jolla mennään, tarvittaessa muutetaan jos vastustaja pelaa sen mahdottomaksi. Tätä ei ole ollut, ei kummallakaan Immosen kaudella. Tai sitten se siellä on, on harjoiteltu ja pelaajat vaan ei osaa sitä toteuttaa. En ole mikään superkontrollin pohjoisen Jukka Rautakorpi mutta onhan tuo sekamelska kaukana voittavasta aikuisten miesten jääkiekosta. Emme ole yksilöinä kärkijengi, eikä ehkä edes keskikastin jengi niin silloin sen viisikon yhteistyö korostuu ja pelin pitää perustua vahvaan puolustuspelaamiseen.
Maalipaikkoja me luodaan tarpeeksi, mutta kun se perus pelaaminen ei tuota riittävästi voittavia asioita jolloin hävitään. Sitten ei ole itseluottamusta lyödä sitä kiekkoa sisään.
Ollaan kauden osalta viimeisessä käännekohdassa kaiken osalta, urheilullisen menestyksen ja näin ollen talouden.
Viime vuonna playoff paikka vaati sen reilu 70 pistettä jos muistan oikein. Tuohon määrän päästäkseen Rokin tulee rueta keräämään 1,7 pistettä per peli. Eli kolmen pisteen voittoja pitää tulla yli puolet jäljellä olevista peleistä. Tähän kun laskee otteluruuhkan helmikuussa hallin hajoamisen takia niin ollaan syvällä suossa.
Valmentajan vaihto ei monestikkaan nosta joukkuetta mistään suosta mutta joukkuettakaan me ei voida vaihtaa. Viime vuosi oli taloudellisesti plussalla, ja minkä ansioista?! Kun noustiin urhelullisesti menestykseen eli saavutettiin eka playoff paikka. Nyt ollaan kaukana siitä. Hallituksessa ne viisaat päät yhteen, mitä tehdään?! Tällä menolla me pelataan tammikuussa 500 katsojalle ja kauden lopussa karsitaan koska tällä hetkellä on tiukka saada runkosarjasta 50 pistettä.
Valmennus? Pelaajia? Mitä?
:watermark(https://lorien-media-prod.s3.amazonaws.com/images/archive/2019/09/02/2019.09.02.11.29.48_watermark_lapinkansafi_logo.png,50,0,0)/https%3A//lorien-media-prod.s3.amazonaws.com/images/archive/2019/10/09/2019.10.09.13.23.28_neo-4314344.jpg){kind=logo}
