Kausi on kaikkeuvessaan nyt taputeltu. Lordiaukean fanitapaaminen keräsi yllättävän paljon väkeä paikalle ja oli lienee onnistunut tapahtuma. Ylen toimittaja arveli paikallaolijoita loppuun puoli tonnia, mikä lie totuus.
Olihan kausi. Paljosta ei ollut kiinni jotta pelit jatkuisi edelleen mutta kohti mestaruutta pitää vielä kasvaa, koko organisaation. Ensi kaudelle kehittämiskohteet lienee on konttorilla ja valmennusryhmällä tiedossa. Minusta me jäätiin Ketterälle sentteripelaamisessa eniten. Sentterin rooli oman pään paineen purkamisessa on suuri ja liian kauan me jouvuttiin tiettyjen ketjujen osalta siellä pyörimään. Myös pakkien kiekollinen osaaminen oli tiukalla ahtaissa paikoissa, avattiin sitten omista tai kun kiekko ois pitänyt viivalta toimittaa maalille. Toki puolet runkopakeista oli loukissa kauden vikoissa peleissä mutta sitä se on pitkällä kaudella. Joukkue myös eli tunteesta, se lienee syy koko kauden mitalla miksi peli ailahteli jopa ottelujen sisällä. Me elettiin ja kuoltiin sen tunteen matkassa. Flowssa onnistui kaikki, slowssa ei mikään. Nuissa ne asiat MINUSTA miksei menty aivan kirkkaimpaan saliin eikä kyllä huonolle hävitty.
Mutta kaiken kaikkiaan tämä paskiaisten karavaani löi kaikille kiekkotietäjille säkit suuhun. Hieno oli matka eikä jättäny ketään viileäksi. Iso käsi vielä kerran konttorille ja joukkueelle.
