Tänään vielä ronssipeli ja sitten Levin kautta kohti seuraavaa sesonkia. Harvoin on näin merkityksellistä pronssipeliä tarjolla, veikkaan että loppujen lopuksi tuokin mitali kelpaisi kummallekin organisaatiolle.
Välieräpettymyksestä päästy sen verran yli, että kyllähän tuo pronssi maistuis itellekki makealta. Ensimmäisestä Mestis-kaudesta lähtien tullut pyörittyä hallilla suurin osa kotipeleistä, vaikka välillä usko on ollut koetuksella. Näiden vuosien varrella on taaperrettu enemmän tai vähemmän, karsittu Suomi-Sarjasta ylöspäin ja Mestiksestä alaspäin. Oltu Mestiksessä se joukkue joka taistelee joka kausi putoamista vastaan, se joukkue jota ei pidetä juuri minään. Nyt tapeltiin tosissaan finaalipaikasta hallitsevaa mestaria ja ylivoimasta ennakkosuosikkia vastaan, niin tuntuuhan tää ihan helvetin hyvältä.
Sitä ei varmaan vielä kukaan ymmärrä kuinka arvokas kausi tämä on ollut RoKille niin taloudellisesti kuin urheilullisesti. Vahva usko on siihen, että tämä kausi ei jää suonenvedoksi vaan jatkossakin ollaan lähempänä Mestiksen kärkeä kuin peräpäätä. Maso oli kyllä huikea kaappaus napapiirille.