Silmään pisti myös varsinkin ekassa erässä joka ukon keskittyminen syöttöihin. Syötönantaja pyrki varmistumaan siitä, että varmasti menee kaverin lapaan.
Paitsi Troy Vance. Taisi vetäistä taas 3-4 täysin idioottimaista pitkää kiekkoa. Antaisi vaikka Wallille sen kiekon, jos kerran vieläkään ei ole oppinut missä kohtaa punaviiva sijaitsee ja mitä tapahtuu jos viskaat kiekon päätyyn ennen punaviivan ylitystä. Noin muuten pelasi ihan kelvollisesti, mutta ei vaan mahdu mun kaaliin miten tuo skenaario voi edelleen noin viiden kymmenen pelin jälkeen toteutua:
Vance antaa syötön pakkikaverille, kiekko takaisin Vancelle. Lähdetään mustanaamion lailla hiipimään kohti hyökkäysaluetta. Tässä vaiheessa tapahtuu noin 90% tilanteista toinen näistä vaihtoehdoista.
A. Vance katselee rauhassa, lähestyy omaa siniviivaa, virittää noin 2 sekuntia ja viskaisee "pystysyötön" joka menee sukkana kaikkien läpi ja pitkä kiekko.
B. Vance tulee punaviivan TUNTUMAAN, ei löydä syöttöpaikkaa, viskaa kiekon päätyyn ENNEN punaisen ylittämistä, taas turha pitkä kiekko vaikka tarvitsisi noin 0,5 - 1sec liukua eteen päin ja tältä vältyttäisiin.
En vain voi käsittää miksi edelleen yrittää noita valtaosan ajasta kun lähdetään rauhassa omista, vaikka tilanne päättyy pitkään lähes sadan prosentin todennäköisyydellä.
Noin muuten tuo syöttöjen huolellisuus oli mahtava asia huomata. Todellakin keskityttiin siihen ja peli eteni jouhevasti ja kontrolloidusti edes sinne vastustajan siniselle asti, joka ei ole ollut mikään itsestäänselvyys koko kauden aikana.